Miten te, jotka väitätte aborttilain mukaisten olosuhteiden sijaitsevan naisen pään sisällä, selitätte tämän:
1.7.1950 voimaan
tulleen lain mukaan raskaudenkeskeytyksessä voitiin
ottaa huomioon naisen terveyteen vaikuttavat
vaikeat elämänolot ja muut olosuhteet.
Nykyisen 1.7.1970 voimaan tulleen lain mukaan
raskaus voidaan naisen pyynnöstä keskeyttää,
mikäli raskaudenkeskeyttämiselle on laissa
mainittu peruste. Yleisin on ns. sosiaalinen peruste,
jolloin keskeytys voidaan tehdä elämänoloista
ja muista olosuhteista aiheutuvan huomattavan
rasituksen vuoksi (runsaat 85 % keskeytyksiä).
http://www.stakes.fi/yp/2003/6/036gissler.pdf
???
1.7.1950 voimaan
tulleen lain mukaan raskaudenkeskeytyksessä voitiin
ottaa huomioon naisen terveyteen vaikuttavat
vaikeat elämänolot ja muut olosuhteet.
Nykyisen 1.7.1970 voimaan tulleen lain mukaan
raskaus voidaan naisen pyynnöstä keskeyttää,
mikäli raskaudenkeskeyttämiselle on laissa
mainittu peruste. Yleisin on ns. sosiaalinen peruste,
jolloin keskeytys voidaan tehdä elämänoloista
ja muista olosuhteista aiheutuvan huomattavan
rasituksen vuoksi (runsaat 85 % keskeytyksiä).
http://www.stakes.fi/yp/2003/6/036gissler.pdf
???
Vastaukset 8
Vanhimmat
Eikös se huomattava rasitus ole aika pitkälle ns. päänsisäinen kokemus? Yksilöllistähän se on mikä kenellekin aiheuttaa huomattavan rasituksen, millaiset olosuhteet ja elämäntilanteet tekisivät raskauden jatkumisesta ja lapsen hoidosta huomattavan rasittavaa.
Näin minä asian ymmärtäisin.
Ihmiset ovat erilaisia.
Se mikä minulle on helppoa, niin voi olla toiselle äärimmäisen vaikeaa ja se mikä on minulle äärimmäisen vaikeaa, voi olla toiselle helppoa.
Minä hoidan kaksi lasta, ilman mitään huomattavaa rasitusta, mutta toiselle jo yhden lapsen hoitaminen tuo huomattavan rasituksen niin psyykkisesti kuin henkisestikkin.
Kun tämä "heikompi" koittaa hakea apua ongelmiinsa, vaikkapa tuolla äitien jutut palstalla, saa tämä "heikompi" muiden äitien haukut päällensä. Auttaako haukut tätä "heikompaa" mitenkään? Ei. Hänen olonsa saattaa jopa pahentua niistä haukuista, koska potee jo huonoa oloa siitä ettei jaksa hoitaa lastansa.
"miksi edes ryhdyit äidiksi, kun sinusta ei siihen ole" jne.... Kun äidiksi on kerran tullut, sitä on hyvin vaikea peruuttaa. Jotkut päätyvät aborttiin koska ottavat huomiioon ettei heistä ole äidiksi jostain syystä.
Voi olla velkaa, voi olla sitä sun tätä.
Toisia ei olosuhteet haittaa, olivat ne millaisia tahansa, mutta toisia jo ne pelkät olosuhteet ahdistavat niin paljon, että lapsen tulo niihin olosuhteisiin voi olla se viimeinen niitti.
Jotkt heräävät tilanteeseen vasta lapsen synnyttyä. Saattoi olla aikaisemmin liian ruusuinen kuva äitiydestä, mutta tosipaikan tullen tämä ruusuinen kuva särkyikin. Eipä auta siihen muiden hämmästely ja syyttely.
Aina ei voi etukäteen tietää mitä elämä tuo tullessaan, mutta aavistuskin voi toisinaan pelastaa.
Kaikki eivät pidä lapsista ja toisille ulkonäkö on niin tärkeä asia että raskaus ei tule kyseeseenkään.
Niillekkin jotka haluavat lapsia ja saavat niitä, voi ulkonäön muutokset olla hyvinkin suuri shokki.
Huono parisuhde. Miten huono parisuhde voi kestää lapsen tulon jos huonoparisuhde ei oikein kestä itseensäkkään? Äiti on yleensä se joka lapset hoitaa, eikä kaikista ihmisitä ole yksin lapsia hoitamaan.
Parisuhteestakin ylitse pääseminen on joillekkin ihmisille hyvin vaikeaa.
Jos ei kertakaikkiaan halua lasta ja olla 9 kk raskaana, niin mitä muuta se voi olla kuin huomattava rasitus?
Aborttilaissa ei edes oteta huomioon sitä seikkaa että sen lapsen voisi antaa adoptioon, vaan se käsittelee juuri sitä että onko naisesta äidiksi lapselleen.
Kun ei vain kerta kaikkiaan halua äidiksi, niin ei se lapsen syntymä taida mikään onnellinen hetki olla naiselle joka ei sitä lasta kertakaikkiaan tahdo...
Olen itse adoptiolapsi (nyt aikuinen) ja sanon tässäkin yhteydessä sen, että adoptio ei välttämättä tee ei-toivotusta lapsesta onnellista. Jos lapsettomuudesta kärsivät ihmiset saavat adoptiolapsen niin siinä yhdistyvät lapsettomuudesta aiheutunut trauma ja hylätyn lapsen paha olo niin ei se aina mene onnellisesti.
Adoptiovanhemmat saattavat olla todella katkeroituneita lapsettomuudestaan ja adoptiolapsen tehtävä olisi ikäänkuin tehdä heidät onnelliseksi olemassa olollaan. Se on lapselle kohtuuton vaatimus.
eikö sieppaakin, kun naisella on koulutus, ammatti, hyvä toimeentulo ja vapaus, myös sanan-?
Aijaijaijaijai.
En musita mitä kysyit, mutta luin tuon Gisselin hyvän artikkelin.
Mieleen siitä jäi jälleen tämä useasti aiemminkin mieltä askarruttnut kysymys: Suomi on huolissaan siitä kuka hoitaa vanhuksemme, sillä syntyvyys on niin alhainen. meillä syntyy 1,7 lasta per perhe, keskimääräisesti tarvittaisiin 2,1 pitääkseen suomen väkiluku tällä tasolla mitä se nyt on.
Miksi helvetissä joillakuilla on niin hirveä hätä pakolaisten tulemisesta suomeen? Suomalaiset eivät itsekseen lisäänny, sen osoittaa meidän syntyvyyslukumme. Eikö meillä muka olisi tilaa ja resursseja ottaa enemmän pakolaisia, varsinkin jos väkiluku halutaan pitää vakaana?
pakolaisia, kotka aikovat tehdä täällä työtä. Jos pakolaiset viettävät vaan siestää 8-16, silloin ei heistä ole alhaisen syntyvyyden korjaajiksi. Sinä odotat nyt ekaasi. Osallistu talkoisiin ja tee vielä kolme lisää!
Toistaan se kyllä odottaa. Muistanet miten ensikolle kävi..?
Talkoohenkeä ei meiltä löydy tuossa mielessä, mutta kaikkemme luvataan tehdä, että meidän takia ei planeettaa kuormiteta enää tämän enempää...