syntynyt

Lapsella on oikeus tietää niin halutessaan 15 vuotta täytettyään oikeat vanhempansa.Isä ei tee mitään laitonta etsiessään lastaan.Jos lapsi haluaa tietää oikeat vanhempansa,lasta ei voi estää.Isä voi antaa siihen mahdollisuudet.Emme elä missään jenkki leffassa,vaan aitoa ja oikeaa elämää,jossa lapsilla on oikeus tietää juurensa ja vanhemmilla oikeus tavata lapsensa niin halutessaan.Tuskimpa tässä mitään rikollista on.Hän antoi vaan netissä vinkin,joka mahdollistaa lapsen yhteyden ottamisen.

Minä kirjoitti:

Lapsella on oikeus tietää niin halutessaan 15 vuotta täytettyään oikeat vanhempansa.Isä ei tee mitään laitonta etsiessään lastaan.Jos lapsi haluaa tietää oikeat vanhempansa,lasta ei voi estää.Isä voi antaa siihen mahdollisuudet.Emme elä missään jenkki leffassa,vaan aitoa ja oikeaa elämää,jossa lapsilla on oikeus tietää juurensa ja vanhemmilla oikeus tavata lapsensa niin halutessaan.Tuskimpa tässä mitään rikollista on.Hän antoi vaan netissä vinkin,joka mahdollistaa lapsen yhteyden ottamisen.

biologisilla vanhemmilla ei ole oikeuksia lapseen enää sen jälkeen, kun lapsi on annettu adoptioon. lapsella on nyt uudet vanhemmat.

olen itse ottolapsi. olin iältäni 11 kuukautta, kun minut annettiin adoptioon. sain tasapainoisen ja hyvän elämän uusilta vanhemmiltani. biologinen tausta kiinnosti ja päätin jossain vaiheessa, että selvitän sen, kunhan olen itse valmis.oli hyvä, ettei biologinen äitini löytänyt minua etsinnöistään huolimatta, vaan sain itse ottaa yhteyttä ja selvittää taustani, kun koin sen ajankohtaiseksi. olin tuolloin 18. taustani, biologisen äitini henkinen sairaus ja kuuleminen biologisen isäni kuolemasta järkyttivät minua. en usko, että nuorempana olisin ollut valmis kohtaamaan nuo asiat.

ole hyvä ja anna biologisen lapsesi ottaa itse yhteyttä sinuun. ajattele, että hän ei ole ehkä valmis kohtaamaan sinua.

kirje kuulostaa ihanalta asialta. hän saa sen ensi vuonna. itse sain 15-vuotiaana myös kirjeen, valokuvia kasteestani sekä kirjan. nuo ovat edelleen kalleimpia aarteitani ja ne kertoat, että minusta kuitenkin välitettiin jo vauvana.

vaikka kysymys on biologisesta lapsestasi, muista se, että me ottolapset koemme OIKEIKSI vanhemmiksemme ottovanhempamme, emmekä biologisia-. itse olen jonkin verran nykyään tekemisissä biologisen äitini kanssa, mutta tämä ei ole minulle rakas ja läheinen, kuten ottovanhempani, jotka ovat minut kasvattaneet. en kutsu häntä äidiksi, vaan etunimeltä. isästä ja äidistä puhuessani tarkoitan siis ottovanhempiani.

voit kysellä tuon nuoren vointia pelastakaa lapset ry:ltä. näin minunkin biologinen äitini oli tehnyt. hän oli saanut kuullaharrastuksistani, koulumenestyksestäni ja muusta, mutta ei luonnollisestikaan uutta nimeäni, tai osoitetietojani.

ajattele todella asiaa tuon 13-vuotiaan nuoren kannalta. miten luulet yhteydenottosi vaikuttavan häneen? anna hänen löytää itse sinut, jos ja kun hän sitä haluaa. odota edes siihen asti, kun hän on täysi-ikäinen. menneisyyden ja biologisen taustan kohtaaminen on suuri ja mullistava asia.

minulla on 11-vuoptias pikkuveli. en ole ottanut häneen yhteyttä, vaikka minulla on tiedossa hänen koko nimensä. minä en halua järkyttää hänen elämäänsä, vaan aion odottaa yhteydenoton kanssa, kunnes hän on täysi-ikäinen.

ai niin, anneli tuohimetsä taitaa olla entiseltä nimeltään anneli hyvärinen ja on sama ihminen, joka hoisi myös minun ja pikkusiskoni (ei biologinen, vaan adoptoitiin myöhemmin samaan perheeseen kuin minut) adoptiot. anneli vieraili silloin tällöin itse kotonamme, kun olimme lapsia. tämä oli käynyt jopa viime syksynä kylässä, kun oli liikkunut työasioissa sielläpäin (tavannut nyt 19-vuotiaan pikkusiskoni sekä ottovanhempamme). olen kuitenkin itse käynyt 17-vuotiaana tampereella tapaamassa häntä ja kyselemässä omaa taustaani (ottoäitini oli tukenani tuolla matkalla). sain tuolloin kuulla kaiken minua siinä vaiheessa kiinnostavan tiedon biologisesta taustastani, minkä tämä vain osasi kertoa (ja mikä oli papereilla). anneli on ihana ja lämmin ihminen ja suosittelen, että otat häneen yhteyttä ja toimit hänen ohjeidensa mukaan. voi lla, että hän osaa kertoa paljonkin :). itselleni on ainakin jääänyt hänestä sellainen käsitys, että me kaikki lapset, joille hän uuden kodin ja vanhemmat järjestää, jäämme hänen mieleensä ja sydämeensä erityisellä tavalla.

olen itse nyt 23-vuotias ja minulla on edelleen sulatettavaa omassa taustassani. nämä asiat ovat raskaita ja vaikeita. jokainen ottolapsi tuntee jossain vaiheessa hylkäämisen tunteen (biologisten vanhempiensa taholta) ja valitettavasti kaikki eivät edes pääse siitä eroon. jokaisen ottolapsen täytyisi ensin päästä kunnolla sinuksi asian kanssa ja selvittää taustansa perusteellisemmin vasta kun itse kokee sitä haluavansa ja olevansa valmis kohtaamaan totuudet ja pettymyksetkin. toivon, että ymmärrät mitä tarkoitan.

voimia sinulle ja malttia.