käytöshäiriöinen dementikko ja lapset

Eivätkö ihmiset osaa ajatella mitään itse?
Palstalta täytyy kysellä...
voi juutas ja voi surku sitä " dementikkoa" joka joutuu elämään tuollaisten ihmisten kanssa.

Riippuu tietenkin siitä, millaisia käytöshäiriöt ovat. Jos dementikko on agressiivinen, tarttuilee tai puhuu päätöikseen rumia, niin pienet lapset pelkää vaikka kuinka selittäisi, ettei hän tarkoita pahaa.
Muuten vaan kummallinen käytös ja höpötys ei haittaa.
Isommille lapsille voi jo selittää, mitä tauti teettää ja he osaavat sanoa, jos eivät tahdo tavata.

Turha sitä on jeesustella tai päivitellä yhtään mieleen tulevaa kysymystä, hyvä vain, jos asiaa ajatellaan lasten kannalta. Pelottava kokemus voi jäädä ainoaksi muistoksi tästä ihmisestä ja sitähän ei kai toivo kukaan?
Omat lapseni ovat jo aikuisia eikä mummo heitä enää tunnista. Kerron, mikä kulloinkin on tilanne ja annan heidän itsensä päättää käyvätkö tai vievätkö omia lapsiaan käymään. Jos se on heistä vaikeaa eikä tuota mummolle iloa, miksi pitäisi patistella? Pääasia lienee, että joku käy ja huolehtii, että hoito on mallillaan.