vaihdevuosista nimittäin? Naisten terveyspalstoilla on liuta kertomuksia hirveistä psyykkisistä ja fyysisistä oireista, mitä joidenkin loppuelämä pitää sisällään. Ymmärrän kyllä, että kummitusjutut tyyliin Dr. Jekyll & Mr. Hyde ylittävät kiinnostavuuskynnyksen, eikä tasaisen hyvinvoiva tai tyytyväinen näe ehkä syytä jakaa omia kokemuksiaan julkisesti tai muutenkaan missään terveysforumeilla. Kuitenkin on kuulemma naisia, joilla vaihtarit sujuvat ihan siinä vaan normaalielämän ohessa. Heidän kokemuksiaankin kaipailisin.
Jos perustaa tietämyksensä terveyspalstojen kokemuksiin, sitä alkaa harkita vaihtoehtohoitona syanidikapselia tai nappia otsaan ennen räyhäkkäämpiä oireita, niiin karsealta joidenkin elämä kuulostaa, tai ainakin sellaisena se koetaan. Mielestäni ei kaikkea alakuloa, masennusta tai yleistä v*tutusta, unettomuutta, haluttomuutta, hikoilua ja lihomista voi laittaa aina pelkästään vaihdevuosienkaan syyksi, koska em. oireita esiintyy muissakin ikäryhmissä ja myös miehillä. Jos näin olisi, olisi omat "vaihdevuoteni" alkaneet jo kaksikymppisenä ja kadonneet mystisesti välillä vuosiksi aina johonkin.
Olisi kuitenkin mukavaa ja lohdullistakin saada tasapuolista tietoa siitä, miten homma ja elämä sujuu näiden terveysasioiden tiimolta erilaisilla elämänkokemuksilla varustetuilla plus viisi- kuusikymppisillä naisilla. Miten olette siis hyvät naiset hoitaneet itseänne ja terveyttänne? Onko helpotusta mahdollisiin hankaluuksiin löytynyt muusta kuin hormonihoidosta? Onko sinulla positiivista kokemusta tai kerrottavaa??? Olisi mielenkiintoista lukea myös miesten näkökulmasta tähän asiaan.
Jos perustaa tietämyksensä terveyspalstojen kokemuksiin, sitä alkaa harkita vaihtoehtohoitona syanidikapselia tai nappia otsaan ennen räyhäkkäämpiä oireita, niiin karsealta joidenkin elämä kuulostaa, tai ainakin sellaisena se koetaan. Mielestäni ei kaikkea alakuloa, masennusta tai yleistä v*tutusta, unettomuutta, haluttomuutta, hikoilua ja lihomista voi laittaa aina pelkästään vaihdevuosienkaan syyksi, koska em. oireita esiintyy muissakin ikäryhmissä ja myös miehillä. Jos näin olisi, olisi omat "vaihdevuoteni" alkaneet jo kaksikymppisenä ja kadonneet mystisesti välillä vuosiksi aina johonkin.
Olisi kuitenkin mukavaa ja lohdullistakin saada tasapuolista tietoa siitä, miten homma ja elämä sujuu näiden terveysasioiden tiimolta erilaisilla elämänkokemuksilla varustetuilla plus viisi- kuusikymppisillä naisilla. Miten olette siis hyvät naiset hoitaneet itseänne ja terveyttänne? Onko helpotusta mahdollisiin hankaluuksiin löytynyt muusta kuin hormonihoidosta? Onko sinulla positiivista kokemusta tai kerrottavaa??? Olisi mielenkiintoista lukea myös miesten näkökulmasta tähän asiaan.
Vastaukset 40
Vanhimmat
No minä en niitä edes huomannut, liekkö ollut vai ei? Olen soijaa syönyt 27 vuotiaasta saakka sekä raakakasvisruokaa, liekkö siinä salaisuus, että vaihdevuosioireilua ei ole ollut ainakaan siinä määrin että olisin ne huomannut.
vähin vaivoin ohi, liikunnan vielä lisään tuohon sekä tupakoimattomuuden ja
alkoholi hyvin vähiin.
Syötkö soijaa millaisessa muodossa? Ihan ruokanako, lisäravinteena vai miten? Jos sinulla on hyväksi havaittuja ruokaohjeita takataskussa, niin mielellään niistä kuulisin, tietty netistäkin löytyy jotain. Voi olla lääkärikunta huolissaan siitä, että lääketehtaat kaatuvat, jos asia on pelkällä ruokavaliolla hoidettavissa eikä tarvita kalliita lääkkeitä =)
Samoin mielialaan ja sokeriaineenvaihduntaan ruuan laatu vaikuttaa uskomattoman paljon. Liikunta vaikuttaa positiivisesti mielialaan jo itsessään kaikkina ikäkausina, että uskon senkin olevan yksi helpottava tekijä näin mutu-tuntumalla.
Olen äärimmäisen laiska ruoanlaittaja. Soijaa käytän pääasiassa soijajauhoina. Ne ovat yksi oman myslini perusraaka-aine, sitten soijauhoja laitan kaikkeen ruokaan, vehnäjauhojen asemasta. Myös soijapapuina, ne pitää keittää hyvin ja sen jälkeen sitten joko syödä kuumana "voisulan" kanssa, tai kuka minkin kanssa tykkää. Ihan kuten se soijapapu olisi peruna, ajatelkaa että se on peruna. Keitoissa, muhennoksena, laatikoissa yms.. mutta minä kun en viitsi ruokaa laittaa, niin korkeintaan pavut syön jonkun kylmäpuristetun neitsytöljyn saattelemana, voi olla sipulisilppua yms. mukana. Mutta reseptien mukaan ei ikinä ole ruokaa laittanut. Tai no, kait joskus olen, kun opettelin, vaan en enää muista niitä aikoja.
Myös soijanakkoja (soijanakit) syön, ne on peltipurkkiin pakattuja. Soijaleikettä (peltipurkkiin pakattua) ja nykyisin saa soijaa muroina ja mitä ihmeellisimmässä muodossaan.
vaihdevuosista oli, että kuukautiset loppuivat. En ole millään ihme ruokavaliolla.
Tuntuukin, näin mielessäni, että naisia tietoisesti pelotellaan vaihdevuosien kauheudella, jotta saadaan heidät valmisteltua henkisesti kaikkiin mahdollisiin mömmöihin, joita lekurit määräävät. Toki monille ne ovat ihan tarpeellisiakin.
Liekö lääkettä, jolla ei ole myös sivuvaikutuksia?
Eihän tieteellisestikaan oireita saa kuin osa, joten meitä oireettomiakin on olemassa. Niin ihmeelliseltä kuin se joistakin voi tuntuakin.
.
elän ihan tavallista, melko terveellistä elämää. Syön, nukun, liikun, lemmin.
Hyvä kuulla, että asioita voi kokea näinkin! Oliskohan niin, että jotkut tietyn ikäiset naiset eli 40-60 v ikäiset naiset laittavat kaiken kokemansa juuri vaihdevuosien piikkiin, vaikkei niillä välttämättä olisikaan yhteyttä? Kaksiteräinen miekka tuntuu olevan tuo hormonikorvaushoitokin, kun siitä näyttää tulevan osalle yhtä hirveää oloa kuin korvaamattomuudestakin, jos ei pahempaakin. Itse kyllä kavahdan hoitoa, joka aiheuttaa saman olon kuin pillereistä aikoinaan tuli.
yhtä hikoilua vuorokaudet ympäriinsä, aalto tulee polttaa/kuumottaa kroppaa joka puolelta, hiki nousee pintaan olen ihan märkä, heti tämän kuumanaallon jälkeen kova vilu, kylmää sydäntä myöden.
Korvaushoitoa en ole ottanut, ja viimeksi viimeviikolla uutisissakin mainittiin näiden hoitojen vaaroista, se rintasyöpä. Olen lopen uupunut tähän, mutta koetan vielä jaksaa ilman pilleriapua.
Oisko kenelläkään muita vaihtoehtoja vaivoihin, sekin olisi kiva kuulla.
Minullakin on ollut noita kuumia aaltoja silloin tällöin, mutta ei mitään aivan kamalaa. Olen käynyt avannossa talvisin ja ainakin uskon siitä olleen apua. Ihmeellistä minusta on se, että ne aallot jatkuvat näin kauan (olen 61-vuotias). Nuorempi sisareni käyttää korvaushoitoa, kun ei pärjää muuten. Vanhemmalle hoito ei sopinut. Olemme kaikki normaalipainoisia ja liikunnallisia.
minä joka ei pysty edes kylmää suihkua ottamaan, saatikka sitte avanto.
Jälkijunassa minulle tuli nämä oireet, kuukautiset loppui 52v siitä reiluvuosi eteenpäin kun oireet alkoi eikä loppua näy.
Minulla on ollut kuumia tuiskahduksia myös, mutten ollut varma mistä ne johtuvat. Olen itse jo viime vuoden syksynä aloittanut kylmäuinnit säännöllisesti. Saa nähdä vaikuttavatko ne vaihtareiden tulemiseen ja olemiseen mitenkään, kuten sinä olet huomannut positiivisen vaikutuksen. Luokattoman hyvä olo kylmästä tulee, siinähän paukkuvat aivot täynnä endorfiineja ja autuus kestää seuraavaankin päivään. Meressä oli nyt viikonloppuna 10astetta. Viime talvena kylmimmillään -0,1 astetta. Merivesi on suolaista ja epäpuhdasta joten sen jäätymispiste on alhaisempi. Kylmäuinnin aikana kyllä kaikki maailman murheet ja ajatukset häipyvät mielestä, sen voi taata! Kylmä vesi pakottaa ajatukset tyhjentymään. Jälkeen päin olo on autuas.
Lääketiede kertoo, että tupakoivilla naisilla alkaa vaihdevuodet aiemmin.
Itse poltan, juon keskioluetkin silloin, tällöin. En syö mitenkään säännöllisesti ja usein ruuan korvaan leivällä eli en voi sanoa edes syöväni terveellisesti. Olen normaalipainoinen.
Itseltäni menkat loppui, kuin "seinään", täytettyäni 57 vuotta eli ei ollut mitään ns. tiputuksia.
En ole huomannut mitään oireita, joita voisin vaihdevuosien piikkiin laittaa.
Mitään hormoonihoitoja en ole koskaan saanut.
Kokeneen miehen neuvo, syökää soijaa, syökää soijaa, liikkukaa, liikkukaa, laskekaa lämpö tilaa ettei hikoiluta.
Muistakaa antaa puolisolle ilman pyytämättä, siitä tulee parempi mieli:-)))
omista vaihdevuosistasi selvinnyt? Onhan ne teilläkin, miehillä?
http://www.poliklinikka.fi/?page=8273884&id=6195982&
.
miehet tiijjättä muka tähän asiaan he..
Vaikka sanoohan ne että miehilläkin oisi jonkunlaiset menopaussit, vai oliko ne menohalut..:)
tai oisko niin, ettei ne miehet jaksa enää "seisoa", löhöävät vaan sohvalla, kera kaukosäätimen.
ikinä ei puolisoni ole löhönnyt missään, saati maannut tajuttomana sohvalla. :( Taitaa tuokin olla urbaanilegenda.
.
Kumpasta nyt on kyse...pienemmästä vai isommasta?
Huumoria vaan :-)
Olen lukenut niin monen naisen kertovan sohvaperunoistaan, että pakko uskoa aian olevan noin, - joku vaihteistovuosi heikotus se on oltava syynä :)
mitä pienempi mies, sitä isommat .....?! :=O)))
vaihdevuosihekotus, ainakin minut sait nauramaan. :)) Taas, kerran.
.
sitten että miten sinä huomasit läheisellä naisella vaihdevuodet, jos nimittäin olet läheltä päässyt seuraamaan?
Miehillä tuppaa olemaan tuo lihominen ainakin se vakiovaiva, mutta ei kai sen pitäisi testosteronin puutteesta johtua, liikunnan pikemminkin :D. Yleensä hirveän äkäisiä ja katkeria ovat jotkut yli viiskymppiset miehet ja eturauhasvaivat lisääntyy, liekö ne sitten miehilläkin ne vaihdevuodet?
Mikähän loppujen lopuksi kuuluu normaaliin vanhenemiseen ja mitä kaikenlaisia ikäkausikriisejä meille vielä keksitään? Minusta on kaiken huippu että on keksitty näitä vaikeita (ja varsinkin kallista hoitoa vaativia) kausia elämässä, joita on niin paljon ettei oikeastaan normielämälle jää lainkaan tilaa, vai oliskohan tuossa jossain kolmenkympin paremmalla puolella pari vuotta huiliaikaa ennen kuin alkaa vaihtarit? Kun on ne lapset saanut isoiksi, ja hormonit saanut tasaantumaan.
kertaan jo kertaalleen lähettämäni linkin. Kyllä lihominen on ihan oikea miesten vaihdevuosivaiva, yksi niistä.
http://www.poliklinikka.fi/?page=8273884&id=6195982&
.
Soijasta olen samaa mieltä, liikunta on aina okei. Entä jos ei sitä pysty jostain syystä harrastamaan?
Tuo viimeinen lauseesi oli typerääkin typerämpi. Antaa...Miksi naisen ylipäätään pitäisi antaa? Ehei ukkokulta, ei mene enää noin. Nainen ottaa silloin kuin haluaa, velvollisuus p***un antamiset on ohi tällä iällä. Tehkää käsitöitä!
..laskea lämpötilaa? Jopas olikin ohje ja varmasti kokemuksen omaavalta. Ikkunat auki ja lämpöpatterit kiinni talvellakin eivät estäneet hikoilua, se menee ohi ajallaan nimittäin hikoilu.
Soijan tilalla söisin ja söin ihan suomalaista ruisleipää ja suomalaisia juurikkaita. Uskoin niihin ja sehän on se tärkein asia, uskoa (alitajunnan voimaan). Mietippä asiaa.
Eipä näy kukaan naisenpuoli kertovan, miten ovat miehen/ miesten kanssa asiat hoituneet.
En tiedä mitä tuleman pitää, mutta mitään hikoilu aaltoja ei ollut, - potutti joskus enempi :).
En käyttänyt hormoonilääkkeitä ollenkaan. Taisi alkaa 47 vuotiaana ja loppuivat 56 vuotiaana. Koin yöhikoilun hankalimpana ja siihen auttoi aika. Nuorena olin hyvin räiskähtelevä ja kiukkuinen sekin "tauti" loppui menopaussin myötä. Ehkä pääsin helpolla.
Oma kokemukseni on, reipas kävelyliikunta auttaa ja tuo mielihyvää. Tuollainen puoli tuntia kerrallaan riittää oikein hyvin päivittäin jos jaksaa.
Ikä tuo tullessaan omat kremppansa niihin tottuu, itseään kannattaa hoitaa niillä keinoilla millä haluaa.
tarvii pitää ittensä VAIN TERVEENÄ. Siis liikuntaa paljon , säännöllisesti, kymmeniä vuosia, siinä salaisuus.
ei myöskään korvaushoitoja.
Olen pärjännyt ihan hyvin, terveellinen ruokavalio, paljon liikuntaa, iloinen ja
positiivinen mieli, luulen, että se on auttanut.
Niin, mitenkähän sitä elämästä yleensä selvitään ja asioista, joille ei kerta kaikkiaan voi mitään muuta kuin elää ne läpi. Naisen elämässä sellaisia ovat mm. vaihdevuodet, kuukautiset ja synnyttäminen. Uusavuttomuus ei ystäväiseni ole painanut näitä ikäluokkia. Kun on pakko selvitä, selvitään, eikä siinä jäädä päiväilemään, että voi kauheeta kamalaa, kuinkahan tässä nyt olisi ja eiköhän pitäisi saada terapiaa tai lääkitystä, kun on niin hirveen vaikeeta - ainakin pitää perustaa vertaistukiryhmä, jotta pystyisi elämään vaikkapa kuukautisten tai vaihdevuosien keralla.
Suusta suuhun on sana kulkenut, mitä naisen kropassa tapahtuu milloinkin, kirjoista ja lääkäriltä selviää loput. Olisin tosin suonut montakin kertaa, että suomalaiset miehet ja pojat olisivat edes sen verran kiinnostuneita naisen fysiikasta rintojen ja sen toisen paikan lisäksi, että olisivat selvillä mm. mitä lasta synnyttettäessä tapahtuu, mitä raskausaikana, mitä ovat kuukautiset ja mitä ovat vaihdevuodet. Kun kuitenkin kaikki olemme jonkun naisen sisuksista putkahtaneet tavalla tai toisella. Moni asia naisten ns. hankaluuksien suhteen olisi ehkä selvinnyt. Sen sijaan miesten peniksestä, sen toimivuudesta tai toimimattomuudesta olemme kuulleet ainakin tähän ikään jo kaiken. Edellyttäen, että on heteronainen ja ollut kontakteissa miesten kanssa edes joskus. Useimmat meistä kai ovat. Voi tietysti olla mahdollista, että joukossa on edelleen impyeitä.
Olen suhtautunut hormoonihoitoihin aina suurella epäilyksellä, koska asiaa ei ole tutkittu tarpeeksi. Empiiristen kokemusten eli lähituttujen tarkkailun myötä olen myös nähnyt, että hormoonihoito sinänsä saattaa sopia naiselle (limakalvojen kostetus säilyy, iho pysyy rypyttömämpänä, seksielämä maistuu ), mutta joillekin vaikutukset voivat olla ovat myös voimakkaan psyykkisiä, henkilö muuttuu kuin toiseksi ja nimenomaan negatiivisessa mielessä eli ovat levottomia, eivät pysty keskittymään mihinkään, hormoonit pistävät naisen elämän ylösalaisin kuin murrosikäisellä tytöllä jne. Kieltämättä kuitenkin ne tuttuni, jotka ovat vaihdevuosiin käyttäneet hormoonihoitoa, ovat ulkonäöltään freesimpiä kuuin hoidoitta olleet. Sen sijaan levollisempia ja itsensä oloisia ovat olleet ne, joilla ei ole hormoonihoitoa. Tässäkin on varmasti poikkeavia mielipiteitä ja kokemuksia.
Vaihdevuodet, kuten muutkin hormooneihin liityvät asiat, ovat hyvin yksilöllisiä. Kaikille vaihdevuodet eivät suinkaan ole vaikeaa aikaa, kremppoja on hieman, mutta niiden kanssa voi elää, joidenkin kokemukset taas ovat kuin kauhukertomuksista. Temperamentti vaikuttaa kertomuksiin ja kokemisiin. Joku sanoi minulle, että äidin ja tyttären vaihdevuodet ja kuukautiset ovat melko samanlaisia eli alkaminen, voimakkuus, kesto.Näin oli minun ja äitini kohdalla, lähes kellon tarkkuudella.
Lohdullista - miksi kaipaat lohdutusta, elämäähän tämä vain on, ei tällaiseen mielestäni pidä hakea sen ihmeempiä lohdutuksia. Luen lohdutuksen tarpeen niin,että naisen elämää pitäisi jotenkin sääliä, kun on näitä kuukautisia, vaihdevuosia ja synnyttämisiä. Eihän se niin ole, tavallaan nämä ovat elämän rikkautta nekin. Kuinka voisimme äiteinä ja naisina suhtautua kipuun ellemme itse tietäisi siitä jotakin? Elämässä kaikki on valmentautumista ja oppimista ja opitun soveltamista käytäntöön. Jokaisella on vastuu omasta elämästään, hoitoja voi kokeilla, joko ne sopivat tai eivät ja ottaa riskin tai elää ilman, sekään ei niin kamalaa ole. Luontaistuotteista moni on löytänyt avun. Monet asiat, ja tämä myös, ovat kiinni henkilön omasta asenteesta ja suhtautumisesta elämään yleensä. Jos itseään ryhtyy kaikessa lohduttelemaan ja säälimään, jää pian elämä elämättä ja on ympäristölleen todellinen vitsaus.
Joskus muinoin on varmasti ollut vaikeaa kestää synnytyksiä, niihin liittyviä mahdolisia komplikaatioita, olla todellisessa kuolemanvaarassa, ihmetellä vaihdevuosien aikaista käyttäytymistä ja kuumia aaltoja yms., olla peloissaan kuukautisista, koska eksaktia tietoa, jota nyt on, ei ole kaikille ollut. Asioita on myös salattu kulttuurisista syistä, vallanhalusta jne. Suomessa ei tarvitse turvattomana jäädä itsekseen ihmettelemään. Meillä ei myöskään uskonto estä puhumasta asioista tai ottamasta niistä selvää, meillä ei silvota naisten sukupuolielimiä muka uskonnon varjolla tai kulttuurisista syistä. Olkaamme siitä kiitollisia.
Kiitos vain pitkästä kirjoituksestasi! En malta olla puuttumatta joihinkin esittämiisi asioihin.
Kysyt:
"Lohdullista - miksi kaipaat lohdutusta. Luen lohdutuksen tarpeen niin,että naisen elämää pitäisi jotenkin sääliä, kun on näitä kuukautisia, vaihdevuosia ja synnyttämisiä."---------
- Olet tosiaan lukenut ja käsittänyt asian väärin. En ole lohtua hakemassa tai pyytämässä, vaan asiallisia kokemuksia vaihdevuosista. Lohdullista on se, etteivät kaikki koe vaivoja lainkaan tai pystyvät saamaan niihin jotain helpotusta, kun naisten terveyspalstoilla näkee niin epätoivoisia kirjoituksia. En ymmärrä, miksi tulkitset pelkän lakonisen toteamuksen "lohdutuksen kaipuuna". Ehkä sinulla on jokin syy tarttua yhteen sanaan, kehittää siitä ihmistyyppiteoria ja jättää itse asiasisältö huomaamatta. Ymmärrän myös, että jotkut elävät normien mukaan epäterveellisesti ja liikkuvat tuskin lainkaan, joten vv-vaivatkin voivat muodostua ongelmaksi. Onneksi näin ei kuitenkaan ole koko väestöryhmässä.
Sitten sinulla menee kannanotossasi vähän puurot ja vellit sekaisin. En ole kokenut, enkä tuonut esiin vaihdevuosivaivojen ohella mitään muuta naisen elämään liittyvää problematiikkaa, enkä lainkaan koe, että jos kyselee vaihdevuosiasioista niin kuuluu heti johonkin narisijoiden ryhmään joka kokee koko elämänsä säälittävänä. Ehkä olet itse kokenut lähipiirissäsi ylenpalttista valitusta kaikista elämän käänteistä, joten oletat että kaikki ovat turhanvalittajia? Mielestäni moneen asiaan voi itse vaikuttaa, eikä tarvitse alkaa uhriksi tai esittää marttyyriä. Ehkäpä kaikki asiat julkituova ihminen valittaa ääneen herkemmin myös vaihdevuosista? Toisaalta marttyyrin roolia voi esittää myös ihminen, joka "ei koskaan valita mistään" eikä "koskaan tarvi apua", ja "kärsii hiljaa itsekseen", vaikka olisi kuolemansairas tai muut ihmiset ympräillä oireilisivat.
En tiedä minkä ikäinen olet, mutta olen huomannut että jo kymmenen vuotta itseäni vanhemmissa (olen synt.v-61) tapaa usein juuri tuota marttyyri- ja uhriasennetta (naiselta odotettu kiltteyttä ja sopeutuvuutta ja omaa hyvinvointia, uraa ja ambitioita pidetään toissijaisena) aika paljon ja syylliset kaikkiin vaikeuksiin nähdään muualla kuin itsessä. Riippuu tämäkin tietysti juuri mainitsemistasi temperamentista ja luonteesta. Mielestäni myös lähtökohdista ja asuinpaikasta ja kulttuuripääomasta riippuu paljon.
Olen samoilla linjoilla kanssasi siitä, että jokaiseen vastoinkäymiseen tai normaaleihin elämän käänteisiin pitäisi olla jos jonkinmoista terapiaryhmää, ja kaikkea mahdollista diagnostisoidaan. Siihen tämä medikalisaatio on johtanut. Eipä nukkumistakaan kohta osata ilman uniryhmää tms... Mutta olen myös sitä mieltä, että ainakin ne, jotka tarvitsevat apua, saavat sitä halutessaan. Elämä tai ainakin työelämä on myös hyvin erilaista ja erilailla kuormittavaa kuin ennen, esimerkiksi seitsemänkymmentä- ja kahdeksankymmentäluvulla, paljon kiivastahtisempaa ja vaativampaa, joten ei ihme, että jotkut kompastuvat joskus jalkoihinsa. Yllekirjoittanut mukaan lukien. :))
Mukavaa päivänjatkoa!
sujui ilman mitään ihmeellisyyksiä, muutaman kerran jäi menkat tulematta ja hikoilua oli enemmän kuin normaalisti. Ei ne kuumat aallot elämääni pilannu, koko vaihtari oli ohi noin puolessa vuodessa. En tarvinnut mitään hormoni- yms. hoitoja, eli pääsin helpolla.
Oikeesti olin tyytyväinen, että se mensukierto loppui. Olin hieman yli 50 v. silloin.
Eräällä tutullani kesti pitkään ja hänellä oli vaivalloista aikaa pitkään mensujen loppumisen jälkeenkin. Me olemme kumminkin niin erilasisia tässäkin asiassa.
ja halusin eroon ihanasta miehestä. Halusin lyödä häntä enkä ollut tyytyväinen mihinkään. Unilääkkeet vain sekoittivat lisää. Muistan kuinka väkivaltainen mielialani oli.
Muutin kotoa kaksioon ja siellä kai rauhoituin kun ei ollut kenen kannassa riidellä. Kesti 2 vuotta.
Olen kyllä ollut tempperamenttinen ja kiinnostunut eri asioista koko elämäni ajan. Nyt olen vaan surullinen että jätin hyvän ja rakastavan miehen, mutta silloin oli vain päästävä eroon koska en voinut sietää seksiäkään hänen kanssaan.
eikö "kambäkki" oisi vielä mahollinen..
No jos tulit oikein raivohulluksi asti, niin eikös tullut mieleen että apua on kuitenkin saatavissa? Haitko ja saitko? Voi olla, että nuorempana kytenyt mielialahäiriö voi puhjeta vaihdevuosissa, mutta tuntuu vähän oudolta, että pelkkä vaihdevuosi-ikä tekisi ihmisestä sekopään. Jos ei tämä olisi ollut sitä jo aiemmin, siis.
Niin etten tästä säikähtänyt kuitenkaan. =)
naisia viettin hoitoon ku alkoi olla tiukka paikka, nyt myöhemmin olen tajunnut että vaihdevuodet sekoitti naisien olotilaa ja olemme ihan keskustelleetkin asiasta siskoni kanssa nyt jälkikäteen kun useampia naisia oli hoidossa ihan sairaalassa, en tiedä mikä lääkitys se oli silloin annettavissa vaivoihin 60 luvun vaihteessa.
on vaihde nyt päällä, kun olette vaihtaneet?
Onko suurempi vai pienenpi vaihde.
Siis kyslet, mitä annoit tilalle? Tri Phil antaa ohjeita tv 4:lla vaivaan kuin vaivaan ja kirjoja on useita myytävänä.
Ei ole yhtämallia, jokainen kokee eritavoin, jos nyt itse kärsit mene lääkäriin, sieltä se apu löytyy. Syö luonnontuotteita kuten täälä on kerrottu Soija on hyvää säännöllisesti päivittäin nautittuna.
Tiedä jaksoinko jokakohtaa lukea, jos nainen olet ne jyllää jo sinulla, jos mies olet todella naiivi!
Kirjastot on kirjoja täynnä, senkun lainailet, sieltä saat faktaa.
Hiliprii, vain uteliaisuudellesi!
Kirjoituksesi on sen verran happaman oloinen, että vastaan sinulle kohta kohdalta. Pointti oli sellainen, että halusin saada monenlaisia kokemuksia tai vertaistietoa vaihdevuosi-iän ohittaneilta naisilta.
1) "Ei ole yhtämallia, jokainen kokee eritavoin,"
- Juuri tämän vuoksi!
Vaihdevuosi-forumissa niin täällä kuin muuallakin keskustelu on painottunut pelkästään vaihdevuosien negatiiviseen esille tuomiseen. Mukava kuulla, että on myös positiivisia kokemuksia, huumorimielellä suhtautumista ja omahoitoa, joka tehoaa.
2) "jos nyt itse kärsit mene lääkäriin, sieltä se apu löytyy."
- En todennäköisesti kärsi tai oireet ovat hyvin lieviä, enkä siis tarvitse lääkärihoitoa. Kuumotuksia on ollut, mutta ne voivat johtua kylmäuinnista. Tajusin hikoillessani, että olen vv-ikäinen ja saatan kärsiä ko. vaivoista, joten aloin etsiä tietoa asiasta. Lääkäriavusta: Haen sitä vain viimeisessä hädässä, jos vaikka "hullun lehmän tauti" sitten yllättää minutkin.
3) "Siis kyselet, mitä annoit tilalle?"
- Mitä kaipaat tilalle?
4) "Tri Phil antaa ohjeita tv 4:lla vaivaan kuin vaivaan ja kirjoja on useita myytävänä."
- Phil McCraw ei ole kaikkitietävä jumala tai absoluuttisen totuuden lähde. Show on ihan ok viihdetta (ja sosiaalipornoa), mutta tuskin hänestä on vaihdevuosiin mitään apua, hän on psykiatri. Lisäksi ärsyttää joskus, kun hän ylentää itserakkaasti itsensä kaikissa käänteissä. Enkä koe tarvitsevani psykiatrin apua. Luulisin, että vaihdevuosissa kannattaa hoitaa ensisijaisesti kehoa, koska keho kokee muutokset rajuimmin.
Phil taitaisi määrätä vaihdevuosiin vaan liikuntaa, liikuntaa ja liikuntaa. Ja tietysti käskee lopussa ostamaan kirjansa. :D
5) "Soija on hyvää säännöllisesti päivittäin nautittuna."
- Kiitos vinkistä, näin monet ovat kertoneet ja ostin kokeeksi vastaisuuden varalle soijakapseleita, suikaleita ja jauhetta jo itsellekin.
6) "Tiedä jaksoinko jokakohtaa lukea, jos nainen olet ne jyllää jo sinulla, jos mies olet todella naiivi!"
- Huomasin tosiaan, ettet ollut lukenut puoliakaan, mutta mitäpä väliä sillä. Eihän näitä ole pakko lukea, saati että sinun olisi tarvinnut vaivautua vastaamaankaan. Nainen olen.
7) "Kirjastot on kirjoja täynnä, senkun lainailet, sieltä saat faktaa"
Kiitos kehotuksesta. Minulla onkin käytössä kaupunginkirjastojen lisäksi sekä yliopistojen kirjastot että tiedekuntakirjastot sekä ulkomaisten yliopistojen kirjastot ja tietokannat. Kirjoja ja muuta aineistoa tulee luettua paljon väitöskirjaa ja tutkimustyötä varten ja tiedonhaku onkin sujunut näiltä osin tyydyttävästi. Netti on kuitenkin väline saada vertaistietoa ja -tukea nopeasti joka puolelta maailmaa, kuten olet huomannut. Monet tietokirjat ja tutkimuksetkin ovat sähköisessä muodossa saatavana. Hyvä niin, kirjastot kun ovat täynnä myös vanhentunutta tietoa. Mutta kuten sanottu, tarkoitukseni ei ollut saada vaihdevuosista tieteellistä tietoa (jotka kyllä hanskassa) vaan arjen kokemuksia erilaisista selviytymiskeinoista vaihevuosi-iän kokeneiden elämästä.
8) "Hiliprii, vain uteliaisuudellesi!"
Tutkijan paras ja välttämätön ominaisuus on uteliaisuus, ja olen ollut ylpeä siitä, että uskallan kysyä mitä vain, keneltä vain. Saatanhan laittaa vaikka jumalaiselle Dr.Philillekin meilit tarvittaessa. :D Kysyvä ei tieltä eksy! :D