Joo, eli aattelimpa laittaa tänne minun "tarinani" tästä ruoka-helvetistä ..
Eli olen siis AINA ajatellut olevani lihava ja niin olen ollutkin (en ylipainoinen mutta pulleahko) ja tykännyt ruoasta vähän liikaakiin.
Mutta 13-vuotiaana se sitten lopullisesti kilahti hattuun että nyt on aika tehdä jotain tai olen loppuelämäni tässä kunnossa. Asiaa ei auttanut yhtään se, että paras kaverini on ollut a_i_n_a niin siro ja laiha ja halusin siis samanlaiseksi. Juuh, ja joskus "pienenä" n. 7-8-vuotiaana RUKOILIN että saisin olla laihempi ja toivoin saavani lahjaksi laihdutustabletteja tms. joita en koskaan tietenkään saanut .. (S A I R A S T A, tiedän)
Eli aloitin siis ensin sillä etten syönyt karkkia kuin 2 krt/kk, limpparit lähti, sipsit, suklaa, kaikki tuommoiset. Vain juhlissa jotain kakkua tai muuta.
Mutta eihän tuo riittänyt, piti lisätä liikuntaa, sain syödä enää 3 kertaa päivässä ja kork. 600 kcal.
Halusin vain olla täydellinen, en muuta. Mutta mitä sainkaan :
- rupesin eristäytymään muista koska kuvittelin olevani NIIN epätäydellinen ja säälittävä etten ansainnut ketään
- palelin ihan koko ajan, mikään paksu vaatetus ei auttanut
- hiukset alkoivat tipahdella epäilyttävästi lavuaarin pohjalle laittaessani hiuksia
- iho meni entistä huonompaan kuntoon kaikkea muuta paskaa ...
Ja koko aika päivästä meni ruoan, kaloreiden ja muun laskuun. Ei mahtunut mieleeni mitään muuta. Hetken saatoin olla onnellinen mutta koko ajan olin kadehtimassa muita, kauniimpia ja laihempia kuin minä.
Enkä ole päässyt tuosta eroon vieläkään kokonaan, parantua alan hiljalleen mutta silti.
.LOPETTAKAA TUOMMOINEN HÄRÖILY, PAHIMPANA SEURAUKSENA VOI OLLA ANOREKSIA / BULIMIA / KUOLEMA .
Eli olen siis AINA ajatellut olevani lihava ja niin olen ollutkin (en ylipainoinen mutta pulleahko) ja tykännyt ruoasta vähän liikaakiin.
Mutta 13-vuotiaana se sitten lopullisesti kilahti hattuun että nyt on aika tehdä jotain tai olen loppuelämäni tässä kunnossa. Asiaa ei auttanut yhtään se, että paras kaverini on ollut a_i_n_a niin siro ja laiha ja halusin siis samanlaiseksi. Juuh, ja joskus "pienenä" n. 7-8-vuotiaana RUKOILIN että saisin olla laihempi ja toivoin saavani lahjaksi laihdutustabletteja tms. joita en koskaan tietenkään saanut .. (S A I R A S T A, tiedän)
Eli aloitin siis ensin sillä etten syönyt karkkia kuin 2 krt/kk, limpparit lähti, sipsit, suklaa, kaikki tuommoiset. Vain juhlissa jotain kakkua tai muuta.
Mutta eihän tuo riittänyt, piti lisätä liikuntaa, sain syödä enää 3 kertaa päivässä ja kork. 600 kcal.
Halusin vain olla täydellinen, en muuta. Mutta mitä sainkaan :
- rupesin eristäytymään muista koska kuvittelin olevani NIIN epätäydellinen ja säälittävä etten ansainnut ketään
- palelin ihan koko ajan, mikään paksu vaatetus ei auttanut
- hiukset alkoivat tipahdella epäilyttävästi lavuaarin pohjalle laittaessani hiuksia
- iho meni entistä huonompaan kuntoon kaikkea muuta paskaa ...
Ja koko aika päivästä meni ruoan, kaloreiden ja muun laskuun. Ei mahtunut mieleeni mitään muuta. Hetken saatoin olla onnellinen mutta koko ajan olin kadehtimassa muita, kauniimpia ja laihempia kuin minä.
Enkä ole päässyt tuosta eroon vieläkään kokonaan, parantua alan hiljalleen mutta silti.
.LOPETTAKAA TUOMMOINEN HÄRÖILY, PAHIMPANA SEURAUKSENA VOI OLLA ANOREKSIA / BULIMIA / KUOLEMA .
Vastaukset 2
Vanhimmat
LOPETTAKAA TUOMMOINEN HÄRÖILY
Helpommin sanottu kuin tehty :/ ^^
Tarkoitus ei ollut loukata tai mitään vastaavaa, yritän vain selittää jollain tapaa miten helvetillistä ruoan kanssa kamppaileminen on ://