Minusta vaikuttaa siltä että täällä liikkuva(t) abortinvastustaja(t) on(ovat) sitä mieltä että nainen hankkiutuu tahallaan raskaaksi, ja hakee sitten aborttia koska se on hauskaa? ja että kerran abortin tehneet toivovat että kaikki naiset tekisivät abortin, ja että maailmaan ei ikinä enää syntyisi lapsia? Ja että abortin tehnyt nainen vihaisi lapsia yli kaiken?
Kai näitäkin löytyy, mutta onneksi ei kovin monta äänessä täällä ainakaan =)
Abortin puolustajat eivät puolusta pelkästään aborttioikeutta. Abortin puolustajat puolustavat naisen oikeutta tehdä oma valinta, synnyttää vaiko ei. Jos raskauden kesto oliis sanotaan vaikkapa pari viikkoa, ja synnyttäisi pienen rotankokoisen mötikän josta sitten kasvaisi iso, voisi ehkä harkita raskautta ja synnyttämistä ja adoptiota, mutta koska kyseessä on pitkä prosessi joka kuitenkin väkisin pistsää oman elämän tauolle, niin miksi sitä tekisi tuntemattomille?
Abortin puolustajat eivät ole pakottamassa naisia aborttiin. Puolustajat haluavat kertoa naisille että heillä on oikeus valintaan. Ei ole pakko kärsiä ja synnyttää jos lasta ei halua. Jos joku on eri mieltä, ja haluaakin synnyttää, ei kukaan ole pakottamassa aborttiin =) Ainakaan minä en ole tällaiseen ilmiöön ikinä törmännyt.
Kai näitäkin löytyy, mutta onneksi ei kovin monta äänessä täällä ainakaan =)
Abortin puolustajat eivät puolusta pelkästään aborttioikeutta. Abortin puolustajat puolustavat naisen oikeutta tehdä oma valinta, synnyttää vaiko ei. Jos raskauden kesto oliis sanotaan vaikkapa pari viikkoa, ja synnyttäisi pienen rotankokoisen mötikän josta sitten kasvaisi iso, voisi ehkä harkita raskautta ja synnyttämistä ja adoptiota, mutta koska kyseessä on pitkä prosessi joka kuitenkin väkisin pistsää oman elämän tauolle, niin miksi sitä tekisi tuntemattomille?
Abortin puolustajat eivät ole pakottamassa naisia aborttiin. Puolustajat haluavat kertoa naisille että heillä on oikeus valintaan. Ei ole pakko kärsiä ja synnyttää jos lasta ei halua. Jos joku on eri mieltä, ja haluaakin synnyttää, ei kukaan ole pakottamassa aborttiin =) Ainakaan minä en ole tällaiseen ilmiöön ikinä törmännyt.
Vastaukset 26
Vanhimmat
tappaako kohdussa elävä lapsen vaiko ei.. tappamista vastustavat ovat heikomman, viattoman lapsen puolella.
Miten muuten elämä jää 'väksinkin tauolle' jos maha on muutaman kuukauden vähän pyöreämpi? Miksi ei antaisi lapsen jatkaa elämäänsä kun se ei tämän kummempaa vaivaa vaadi?
Minä ihan luulin että siihen on syynsä että nainen jää töistä äitiyslomalle. Vaikka lasta ei pitäisikään on minusta aika epätodennäköistä että olisi töissä siihen päivään asti kunnes synnyttää, antaa synnytyksen jälkeen lapsen pois, lähtee kotiin ja seuraavana päivänä takaisin töihin.
Jos lähettäisit työnantajille gallupin, että mitä he suosivat a) synnytyksen jonka jälkeen äiti ja 10kk kotiin lapsen kanssa, ja sitä ennen mahdollisesti pitkään sairaslomalla jo ennen synnytystä komplikaatioiden takia, b) synnytyksen jonka seuraksena nainen on poissa töistä määrätyn ajan vaikka lasta ei pidäkään, vai c) abortin josta seuraa ehkä pari päivää sairaslomaa?
Jos nainen tahtoo lapsen, tottakai työnantajan pitää suostua vaihtoehto a:han, mut jos on kyse ei-toivotusta raskaudesta, niin luulen kyllä että c tulee halvemmaksi kaikille =)
valinnasta vielä... Täsä juuri tulee kyseen se mielipide-ero taas, jonkun mielestä hedelmöittyminen tarkoittaa että siellä istuu heti valmis lapsi, toiset on sitä mieltä että hedelmöittyminen aloittaa pitkän prosessin jonka lopputuloksena on lapsi, ja useimmat eivät ymmärrä syntyneisiin lapsiin kohdistuvaa väkivaltaa, mutta samalla eivät pysty ajattelemaan että se hedelmöittynyt solumöykky kohdussa mikä on kehittymässä sikiöksi olisi valmis lapsi.
Ja tästä asiasta ei ole edes faktatietoa, ainut fakta on se biologinen kehitys, mutta jos lähdetään siihen että elämä alkaa hedelmöittymisessä on myös pakko hyväksyä se että hedelmöittyminen ei voi edes tapahtua jos sukusolut eivät pääse kohtaamaan, jolloin myöskin ehkäisy on väärin, koska siinä estää mahdollisten yksilöiden syntyä.
En sano että olen sitä mieltä että abortti olisi ehkäisykeino, enkä edes että minusta olisi hyvä ajatus käydä useasti abortissa, mutta jos virheitä sattuu, ja tietää että synnyttäminen olisi valtava rasitus, ja että ei ajattele alkioita lapsina, niin silloin onneksi voi valita abortin.
Tuossapa se aborttiväen ja kansainvälisen finanssipääoman yhteinen intressi tulikin ilmi. Naiset pitää paimentaa huonopalkkaisiin ja epävarmoihin palkkatöihin. Aborttiväki ja femakot luulevat, että siellä onni aukeaa. Finassipääoma tietää, että naistyötyövoima on eduillista, mutta vähään tyytyvää ja uskollista irtisanomiseen saakka...... Tästäpä sitten päätellään, että lapset joutavat roskiin ja naiset hommiin, hopi, hopi....hopi...
oli nyt HALUTUISTA lapsista =) Jos nainen suostuu pakon edestä aborttiin työnantajan toimesta vaikka haluaakin pitää lapsensa, silloin on tehty väärin.
Yritin vain osoittaa että abortti on paljon laajempi kuin tulet ikinä ymmärtämään. n käsitä mistä olet saanut noin synkän maailmankuvan, ja luulen että ehkä parempi niin.
Ja etkö ole ollut sitä mieltä että abortti on siitä halveksuttava että siihen käytetään veronmaksajien rahoja? ja siitä että siinä tapetaan tulevia veronmaksajia ja työntekijöitä? Ja sinäkin et sitten ole syystemin aivopesty orja? Kyllä se finanssimörkö on sinuunkin kylvännyt pienen siemenen ajatusmaailmaasi=) Liitettynä mörköön joka haluaa pitää naiset kotona, poissa töistä, huolehtimassa lapsista, sängyn ja hellan välissä =)
M.A. Numminen lauloi 60-luvun huumoripitoisessa undegroud-lp:ssä proporvarista:
"...hän on vain systeemin orja ja lakeija
sekä myöskin huolissaan tulevaisuudestaan..."
tämä koominen 60-luvun pläjäys sopii traagisesti 2000-luvun aborttiväkeen, joka tukee naisia töihin - ihan periaatteesta ja tajuamatta mitä on tekemässä naisille ja lapsille.
Myös vastustajille jotka synnyttävät lapsensa, tuottavat lisää työvoimaa ja veronmaksajia, ja luulevat että maailma loppuu jos joka ikistä hedelmöittynyttä munasolua ei anneta kehittyä lapseksi =)
Kanssasi ei kannata puhua yhteiskunnasta, kun olet noin kiihdyksissä. Otahan pieni tauko....
Toki olet oikeassa siinä, että omien jälkeläisten hyljeksiminen on ominaisuus, jonka luonto karsii. Siten lapsien abortointi on hankittu tai peritty ominaisuus, joka poistuu populaatiosta. Eikä silti, ei aborttiväkeä kukaan jää kaipaamaan. (kuka jäisikään) Helläluontoisimpia vain käy sääliksi lapsiparkoja kun kovapintaisille naaraille ei ole siunaantunut järkeä, tunnetta eikä edes hoivaviettiä. No, saavatpa edes raataa töissä ennekuin poistuvat takavasemmalle kulisseihin.
lajia kun raskautesi kestää muutaman kuukauden ja mahastasi tulee vain vähän pyöreämpi?
Minä olen ihmislajia ja minun raskauteni kesti lähes vuoden ja mahani kasvoi 7-kertaiseksi siitä mitä se oli.
Se mitä sanoin yhteiskunnasta, riittääkin tämän keskustelun suhteen.
Jos sukuni ei jatku kauttani, mitä sitten. Minä en ole lisääntyjä ja emo. Minua ei kiinnosta, sitä paitsi perheellisten elämää seuranneena.. sitä valituksen määrää mikä siinä kiireessä ilmoille pääsee.. tuntuu että lapset tuovat satakertaisesti stressiä ja päänsärkyä kuin onnea. Perheellisetn puheista päätellen. Mitä se onni siellä auttaa kun päällimmäisenä kaikki on kuin burn out-ovella? Ja mitenkäs sellainen, että ammutaan koko perhe kun kilahtaa tarpeeksi? Kyllä yksikin sellainen tapaus minusta on miljoonasti karmivampaa kuin se, että 10 000 naista tekee abortin.
En pidä itseäni sen kummoisempana eläjänä laajemmassa mittakaavassa. Enkä ole muuten kovapintainenkaan. En edes tunteeton tai järjetön. Järjetöntä olisi ollut tehdä ne penskat vasten omaa tahtoaan.
Hah, vai raataa töissä.. niin naurattaa ja hävettää puolestasi kun itsepintaisesti väität, että vain lapset ovat ihmisen onnen perusteena.
Montas niitä itselläsi on? Vai etkö ole saanutkaan ja olet siitä niin katkera?
Joka tapauksessa nettipersoonasi on äärimmäisen suvaitsematon ja tuomitseva. Siksi taisikin olla typerää minulta kysyä että oletko uskossa, ei uskovaisen asia ole laukoa sellaisia mitä höpöttelet täällä. He sentään hyväksyvät toisten ratkaisut vaikka ovatkin eri mieltä asioista.
Minähän annan sinun olla mikä olet, se vain ärsyttää ettei vaivaudu vastailemaan kysymyksiin, saati sitten käsittelemään laajemmin asioita.
joku muu (jos mahdollista, sinua vielä sekopäisempi), marginaalitapaus tappaa syntyneet lapsensa ja muun perheen, antaa sulle oikeutuksen toiseen, (kuvitellusti) pienempään pahaan? Harvemmat edelleen tappaa niitä omia lapsiaan, edes syntymättöminä.. Huomattavasti ymmärrettävämpää (joskaan ei hyväksyttyä!) on tappaa vaikkapa paskamainen kumppani, siinä on sentään vastassa joku ei niin viaton, puolustuskykyinen aikuinen...
.. asian käsittää, niin mitenkäs minä sen paremmin koittaisin pointtiani sulle takoa.. En nimittäin pysty näkemään että olisi likimainkaan niin ikävä temppu tehdä 6.viikolla abortti kuin lahdata kerralla usea, jo vuosia elämää nähnyt lapsi. Sellaisesta joutuu linnaankin, kun taas abortista ei..
päästä mihinkään samaan vääryyteen, sillon kun on olemassa pelkkiä elimistön soluja, eikä ihmisyksilöitä joita olisi tapettava..!! Ja se alkioiden ajattelu muuksi kuin syntymättömiksi lapsiksi ei edelleenkään muuta tosiasioita mihinkään :)
lajia olet jos mahasi on lähes vuoden pyöreä (seitsenkertainen)..?
Luehan uudelleen mitä siinä sanottiinkaan..
".. jos maha on _muutaman_kuukauden vähän_pyöreämpi_?"
Tässä on nyt taas tää ero että toinen välittää lapsesta, toinen pelkästä alkiosta. Eli turhaan sä sitä yrität saada ymmärtään pointtis. Katsos kun eihän lapsella tarvitse olla hyvä tai turvattu lapsuus. Ei lapsen tarvitse olla onnellinen, sen tarvitsee vain olla syntynyt. Eli siis jos nyt joku äiti lahtais vaikka 2- ja 4-vuotiaat lapsensa, ittensä lisäks, niin ei se suinkaan ole kovin paha asia. Pahempaa on tehdä abortti. Ehkä tuo 2-vuotiaskaan ei vaan enää ole ihan niin viaton, joten olihan sille parempi syntyä ja joutua äitinsä tappamaks, sen sijaan että äiti olis esim. tehny abortin ja ryhtynyt äidiksi vasta sitten kun on voimia ja ryhtyä siihen tehtävään... Tää on kato tätä logiikkaa mitä normi ihmisen on mahdoton ymmärtää... :D
Oletettavasti et ole itse ollut raskaana.
Ei ollut likikään sellaista vaivaa kuin eräät kärjistelee.
niin älä silti vähättele huono-onnisempien kanssasisariesi kokemuksia. Ja edelleen, vaivat kestää jos on motivoitunut, eli odottaa toivottua lastaan.
"Toki olet oikeassa siinä, että omien jälkeläisten hyljeksiminen on ominaisuus, jonka luonto karsii. Siten lapsien abortointi on hankittu tai peritty ominaisuus, joka poistuu populaatiosta."
Miten abortin tekeminen voi olla peritty ominaisuus? Keneltä se peritään, jos kerran abortin tekijät abortoivat lapsensa eivätkä siis jatka sukuaan? Miksi abortin tekijät eivät ole jo poistuneet populaatiosta?
Ikävä kyllä tuon kukkasen rustaaja on juuri laittanut silmätipat ja vetänyt paksua ruskeata heftaa pluskahdeksikkoihinsa. Muuten hän toki olisi tullut kommentoimaan kirjoitustasi.
:D
hahahah.. Nyt osu ja uppos! Vaikka se miten päin asiaa kääntelis ja vääntelis niin se ei voi mitenkään selittää tätä niin että se kuulostais ees lähimainkaan järkevälyä. Tuli puhuttua ittensä pussiin ja pahemman kerran.. :D
Silloin kun ensimmäisen kerran olin raskaana, niin se oli hyvin lyhyt aikaista, silloin en lasta halunnut. Siinä ei juurikaan kerennyt vielä mitenkään kärvistellä raskaana, eikä raskaus mitenkään rajottanut elämää (oli mm. ystävän häät, joissa käytin alkoholia, vaikka tiesin olevani raskaana ja elin muutenkin normaalia elämää, jota raskaus ei rajoittanut tai vaikuttanut muutenkaan, vaikka olo oli kauhea).
Nyt olen toista kertaa raskaana, nyt lapsi halutaan pitää. Ja en ole eläessäni kärsinyt näin paljoa... Ok, olen aiemminkin ollut puolia vuosia etten ole käyttänyt alkoholia tippaakaan, eli siitä se ei pelkästään johdu, tämä reilu vuosi menee sen osalta ihan helposti, koska on motiivi. Mutta muuten joka ikinen viikko on viimeaikoina tuntunut ainakin kolmelta viikolta. Kuvittelen olevani jo raskauden puolivälissä, petyn kun sitten laskenkin, vasta kolmannes kärsitty. Olo on koko ajan kuin amatöörin krapula, olisi perhana edes kunnolla paha olo aamuisin, oksentaisi ja se olisi siinä, mutta ei, kun etovuutta kestää aamusta iltaan, yöllä kun heräät ensimmäisenä etovuus muistuttaa olemassa olostaan. Tiedän, etten voi yli puoleen vuoteen tehdä vielä raskaita fyysisiä treenejä, jotka aiemmin olivat elämäni doping... Tiedän, että töissä minua suojellaan ja istun näissä koppivuoroissa (tunti töissä tuntuu kolmelta) nyt niin kauan kun vaihdan yksikköä... Koiraharrastuksen suhteen pitänyt jättää tekemättä pitkän tähtäimen tavoitteet, vaellusharrastus tökännyt täysin, koska en vaeltaaan pääse varmaan seuraavaan kymmeneen vuoteen, on vaeltamisen suola, eli seuraavan matkan suunnittelu tässä vaiheessa turhaa... Nyt olisi elämän parasta aikaa panostaa parisuhteeseen: olo on väsähtänyt, peilistä näkyy juuri samannäköinen naama kuin on olo, tunnen itseni mahdollisimman epäviehättäväksi, urheilun vähentäminen ja ruokavalion muutos ovat tuoneet myös lisäkiloja, jotka eivät vielä todellakaan ole kuulema haitaksi, mutta oman olon saavat ahdistavaksi... Ja mieheni varmasti pian tympiintyy kun en puhu muusta kuin omasta pahasta olostani kaikin puolin...
Kaiken kaikkiaan en siis ole eläessäni kokenut oloani yhtä epämiellyttäväksi, enkä elämääni yhtä tylsäksi kuin mitä se on ollut nyt viimeaikoina. Olen tarpeeton, olen turha, illanviettoihinhan minua ei luonnollisestikaan enää kutsuta, ei ole siltäkään osin mitään mitä odottaa. Olen kuullut teiniäitien valittavan paljon sitä, että ystävät hylkäävät, noh, ei tunnu sen kummenpaa olevan aikuisella iälläkään, kaikki haluavat jätttää rauhaan, koska tietävät miten rankaa raskausaika on omasta kokemuksestaan... Miehen kaverit käyvät, jättävät puolison kotiin, kun puolisot eivät halua vain häiritä, jos tulevat, lähtevät ennen yhdeksää, niin pääsen lepäämään... Lasta on vaikea pessimistin odottaa, elän neuvolakäynnistä seuraavaan, katsotaan onko se vielä seuraavan kerran hengissä... Neuvolakäynnit Juhuu! Elämäni suola ja ilo! Ajatelkaa siis miten tylsää elämä voi olla...
Nostan hattua aivan äärettömästä kunnioituksesta ihmistä kohtaan, joka tälläiseen suostuu vapaaehtoiseti, ettei hae tästä edes sitä palkintoa, että tulee saamaan lapsen. Miksi helkutissa kukaan tälläiseen ryhtyisi, ilman, että aikoo pitää lapsen? Yhdeksän kuukautta voi nimittäin helposti tuntua kolmelta vuodelta. Ja psyykkisessä kolmessa vuodessa ihminen pystyy varmasti traumatisoitumaan ihan kunnolla tylsyydestäkin...
Jos vain fyysinen olo olisi parempi, niin asialle ehkä pitäisi tehdä jotain, mutta kun se ei ole niin aivan sama...
joku hihhuli kertoo kärsimyksiesi olevan rangaistusta tehdystä abortista ja "hyveellisten" odottajien raskauden olevan sulosointuista ruusuilla tanssia :D
Silloin kun en ollut vielä tehnyt aborttia, niin silloinhan olin vielä "neitseellinen raskaana olija"... Oma kokemus tuosta ajasta ei kuitenkaan ole siltikään ruusuinen, silloin oli edes se helpotus, että tiesi pian pääsevänsä eroon, eikä tarvinnut tehdä uhrauksia mm. ruokavalionsa suhteen raskauden takia... Eli kun joku varmasti pian noin minulle tulee sanomaan, niin sen tietää, että voi kuitata vain: "aika on kullannut muistot..." Toivon todella,e ttä alpsi on niin suuri ilo syntyessään, että se saa kultaantumaan tämän kärsimyksen, muuten saatan olla ehkä hiukan katkera lapselle tästä käsrimyksestäni. (Nyt muuten syytän miestäni ja vihoittelen hänelle pahaa oloani. Kohta ei ota enää huumorilla ja sitten ollaan kusessa, mutten saa lopetettua, sillä johonkinhan tämä pitää purkaa...)
Tulee aika, kun pahoinvointi menee ohitse. Silloin tosin et voi nukkua missään asennossa, issias vaivaa ja pentu painaa. Lyllerrät hassusti ja selkä tulessa. Mutta ei hätää, sehän on "huomaamaton rasitus" :D
Mutta valona yössä, yleensä toukan esiinputkahtaminen saa "kärsimyksen kultaantumaan", annat anteeksi ja sitoudut tilanteeseen täysillä. Naiset ovat siitä omituisia olentoja...
pakko kommentoida :D Tuohon että voi kun olisikin ollut huomaamaton rasitus raskaus :) 2kertaa lapsen takia olen siihen ryhtynyt ja niin VIHAAN raskaana oloa. Kaikki paikat kipeänä, lonkat paukkuu ja kolisee ymsyms. Huonot olot siihen päälle ja tietenkin se synnytys. Todella todella huomaamaton rasitus ;)
Ei vain ole itsellä aika kullannut muistoja, haluaisin kolmannen lapsen joskus mutta sitä raskautta en todellakaan halua kokea. Joten jää vain haaveeksi. Ellei sitten tulevaisuudessa taas "innostu" ajatuksesta sen verran että kärsii taas muutaman kuukauden. Huoh.