Kärsin kaikesta, joka asiasta. Vihaan itseäni. Olen ruma, är-vikainen eikä oloani helpota se että joku jatkuvasti huomauttelee asiasta. Minulla on ikuinen tinnitus, ja näen kuin katsoisin maailmaa kameralla, ja tällä "kamera" katseella tarkoitan sitä että näen kuin rakeisesti, vaikka tila olisi kuinka valoisa ja edessäni valkoinen seinä, näkisin vaaleansinisia ja valkoisia sekä harmaita pieniä vilkkuvia läikkiä siinä seinässä. Nytkin, näen sen koko ajan tietokoneen ruudulla. Kärsin valtavasta valkovuodon määrästä, ja olen kaiken lisäksi epäsosiaalinen. Miksi minä? Miten juuri mulla voi olla joka ikinen vaiva joka maa pallolta löytyy? Ehkei joka ikinen mutta ei olis ihme jos olisi menierin tauti, sitä on ollut suvussa josta voisi tuo tinnitus johtua. Vai onko normaalia nähdä rakeisesti? Onko meitä muitakin? Miten olette pärjänneet är-vian kanssa? Elämäni on täyttä paskaa, isäni on juoppo ja kavereita on tasan yksi, ja kolmantena pyöränä minun silmilläni katsoen roikkuu maailman ärsyttävin tyyppi, inhottavin tapaamani valehteleva voisi jopa sanoa huora, joka ei näe mitään muuta kuin itsensä ja lukuiset poikaystävänsä jotka vaihtuvat kuin sukat. Ainoa asia maailmasssa joista en ikinä tahdo luopua ja joita haluan suojella, ovat äitini ja pieni koiranpentuni. Rakastan tätä pientä karvapalloa yli kaiken en kestäisi jos sille nyt kävisi jotain. Ennen minulla oli kaikenlaisia tulevaisuuden suunnitelmia, mitä teen isompana työkseni jne. mutta nyt uskon etten enää jaksa siinä vaiheessa elää. Kukaan ei halua olla kanssani, pojat karttavat kuin ruttoa ja en koskaan saa olla hiljaisuudessa, aina korvissani kuuluu ininää. Kone ja keskustelu palstat, sekä pieni koiranpentuni ja äitini ovat ainoa asia jotka minua jaksavat pitää pystyssä. Olen hyvä koulussa, mutta se ei innosta minua jatkamaan. Tahdon elää ja kokeilla kaikkea mitä nuoruudessa yleensä kuuluu "hölmöillä", mutta miten sen teet ilman kavereita? Joillekkin teille se on synnynnäistä, vain sanotte moi ja heitätte perään vitsin ja taas voitte listata kuinka monta uutta kaveria tänään saitte. Minulle se on vaikeaa. Mietin pitkään mitä sanon ja ennenkuin saan miettimäni asian ulos päästäni puheenaihe on jo vaihtunut. Itken myös jatkuvasti ja pelkään jopa sitä että tämä koirani kiintyy johonkin muuhun kuin minuun! Se on jo osoittanut selvän kiintymyksen minuun, mutta pelkään että se hiipuu ja se valitseekin jonkun toisen. Miksi minä? Antakaa ohjeita elämään ja sanokaa että en ole ainoa "kamera" näköni kanssa. Pliis.
Miksi aina minä? Miksei vihaamani ihminen?
kameranäköinen
6328
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
presidenttikään ei osaa sanoa ärrää, eikä se häntä haittaa vaikka on maailman moneen kertaan kiertänyt.
Ei koirasi enää kiinny muihin yhtä paljon kuin sinuun jos se on jo nitu ottanut emännäkseen. Turha siis pelätä että koira lähtee jonkun muun "matkaan." :) Se on ystävä niin kauan kuin elää.
Ihan normaalia teiniangstia.
Miksi viha ? kaikilla meillä on omat murheemme, joillakin enemmän ja toisilla vielä enemmän. Kauneus on katsojan silmissä. Jos mielestäsi olet ruma,olet jonkun mielestä kaunis. Tämä maa on täynnä ihmisiä joilla är- tuottaa vaikeuksia, mutta muut kirjaimet eivät. Yksi kaveri on paljon enemmän kuin ei yhtään kaveria. Jos et nuoruudessasi "hölmöile", se korjaantuu kyllä iänmyötä. Kun pystyt rakastamaan äitiäsi ja koiraasi, sinuun voi rakastua kukahyvänsä.Olet hyvä koulussa,suurin osa on keskinkertaisia. Jos pojat karttavat sinua nyt , he katuvat myöhemmin minkä menettivät. On hienoa että kykenee miettimään pitkään ennenkuin sanoo mitään,turhanpuhujat eivät mieti sanomisiaan.Turhaa ihmistä ei ole olemassakaan eikä elämään yleisiä ohjeita. loppujenlopuksi olet ihan täydellinen ihminen. ter. R.R.
Munkaan elämä ei ole mitään parasta.Mun isä on väkivaltainen juoppo,mulla ei ole mitään"kaveriksi" laskettavia ihmisia,mua kiusataan ja opettaja ei välitä siitä sillä aina kun mä kerron sille siitä niin se alkaa "selvittää"sitä ja vähän ajan päästä sen "kulta" oppilaat jotka kiusas mua on niin kilttejä ja opettaja sanoo että hän ei ole huomannut mitään sellaista josta mä kerroin.sitten on se hemmetin kouluterveyden hoitaja joka sano mulle että mun pitäs puhua koulupsykologille siitä että mulla ei ole kavereita. no se koulupsykologi käy meidän koululla vaan kerran vuodessa enkä mä sille ainakaan aijo mitään puhua koska en halua avautua kenellekkään sellaiselle ihmiselle eikä siitä ole mitään hyötyä. sitten on vielä se että meidän perhe on köyhä.
Elämän fakta on se, että me kaikki olemme täydellisiä juuri sellaisena kuin olemme. Myös sinä olet täydellinen juuri sellaisena kuin olet. Ainoastaan meidän ajattelu tekee meistä epätäydellisiä. Voisit listata asioita itsestäsi, jotka ovat hyviä itsessäsi ja keskittyä niihin.
Kauneus ja rumuuskin ovat kovin suhteellisia käsitteitä ja riippuu katsojasta, ketä kukakin pitää kauniina tai rumana..Kukaan ei oikeasti ole ruma tai kaunis, vaan ainoastaan oman näköisensä. Esimerkiksi minua miehenä ei viehätä ns. missi-tyyypit ollenkaan. He eivät vain ole minun tyyppiäni ja selvästi arvostavat eri asioita elämässä kuin minä arvostan. Minua viehättää persoonallisen näköiset tavalliset naiset. "Epätäydellisyys" on minun mielestäni kaunista.
Ihmissuhteet eivät loppujenlopuksi perustu ollenkaan ulkonäköön, vaan siihen, miten synkkaa henkisellä tasolla.
R-vikakaan ei oikeasti ole mikään vika. Se on vain oma tapa sanoa R. Jos se on jollekin ongelma, ongelma on hänen omassa mielessään, ei siinä R:ssä. Pääasia on se, että sinä et pidä sitä ongelmana, koska se ei oikeasti ole sitä. Älä häpeä sitä, koska siinä ei ole mitään hävettävää.
Tinnitus voi olla todellinen vaiva. Siitä kannattaa puhua lääkärin kanssa. Sille voi löytyä jokin aiheuttaja, joka korjattavissa.. Tuosta "kameranäöstä" kannattaa myös puhua lääkärin kanssa. Voi hyvinkin olla, että sillekin on jokin korjattavissa oleva syy.