Olet taas siinä.
Katsot silmiin hymyillen.
Vastaan katseesees
vaik tiedän
aamulla sun lähteneen.
Sanot et halua satuttaa
silti sanas mua haavoittaa.
jokainen kosketus tappaa
minua hitaasti sisältäpäin.
Jokainen rakkaudentunnustus.
Kun et ole mun.
Et halua sitoutua. Miksi?
Miksi pelkäät itseäsi?
Anna mun olla yksin,
haluan vain paeta luotasi.
Miksi et päästä minua vaikka
tiedät että se sattuu.
Kosketuksesi lämmin
aukaisee vain sydämeni
parantumattomat arvet,
etkö näe että kärsin?
Miksi annat minun kitua.
Mene pois ja jätä minut pimeään.
Omaan maailmaani kylmään.
Missä tunteet eivät haavoita,
sanat satuta.
Olisin sinun jos vain
antaisit olla.
Mutta pelkäät liikaa
satuttavasi, niin väität.
Enkä tiedä enää mihin uskoa.
Tämä on vuosisadan
rakkaustarina ilman
onnellista loppua.
Missä olisi loppu.
Kun ei ole edes alkua?
Katsot silmiin hymyillen.
Vastaan katseesees
vaik tiedän
aamulla sun lähteneen.
Sanot et halua satuttaa
silti sanas mua haavoittaa.
jokainen kosketus tappaa
minua hitaasti sisältäpäin.
Jokainen rakkaudentunnustus.
Kun et ole mun.
Et halua sitoutua. Miksi?
Miksi pelkäät itseäsi?
Anna mun olla yksin,
haluan vain paeta luotasi.
Miksi et päästä minua vaikka
tiedät että se sattuu.
Kosketuksesi lämmin
aukaisee vain sydämeni
parantumattomat arvet,
etkö näe että kärsin?
Miksi annat minun kitua.
Mene pois ja jätä minut pimeään.
Omaan maailmaani kylmään.
Missä tunteet eivät haavoita,
sanat satuta.
Olisin sinun jos vain
antaisit olla.
Mutta pelkäät liikaa
satuttavasi, niin väität.
Enkä tiedä enää mihin uskoa.
Tämä on vuosisadan
rakkaustarina ilman
onnellista loppua.
Missä olisi loppu.
Kun ei ole edes alkua?
Vastaukset 10
Vanhimmat
Saa olla heikko :(..
Emme voi alottaa suhdetta laskelmoiden
koska meillä on tunteet!
Mutta rakastuessamme niin
siinäki on riskinsä..
Ihanne olisi kunnon love story
jossa on alku ja onnellinen loppu
mutta se olisi haihattelua
koska usein riittäisi
kunnon maalaisjärki ..
Viereltäs taas, sain mä voimaa
jatkaa tietä eteenpäin.
Suuntaa en tiedä,
mihin se johtaa.
Tuleva on edessäin.
Seuraasi niin paljon kaipaan.
Silti saan vain sinut lainaan.
Tiedän vielä askeleet kohtaa.
koska? en voi tietää tarkkaan..
Kaipaan syliis lämpimään.
Ehkä viel voin murtaa jään.
Ja olet joskus omanain.
Sen toiveen lausun vain.
ja sydän itkee rinnassain...
Niin paljon voi saada ja
menettää.
Mutta rakkaus on aina
ja eheyttää..
Tuo ainoa asia missä ilo ja suru
kulkevat käsi kädessä...
Varattujen katseet yhteen sulautuu
Kielletyt tunteet vahvistuu
Oli vain sinä ja minä
Ja kätemme kädessä
Salaa piilossa muiden katseilta
Mitään kiellettyä ei
vain tunteet
Pikkuhiljaa syvenevät
Kun katsoin silmistäsi
tähdet näin ja toivon
Nyt molemmat vapaita kuin
linnut
pelko vain asustaa sydämessä
Tiedän sinunkin sen tuntevan rinnassa
kun elämä taas tekee kaikesta vaikeaa
Välillämme katkeamaton lanka
jota pelko varjostaa
tuo mustasukkaisuuden peikkoko
saisi tunteet katoamaan?
Miksemme voi vain antautua
Katsella mitä huominen tuo mukanaan
ilman että pilviä taivaan
jäisimme taas murehtimaan
Silmistämme toistemme
epätoivo ja rakkaus heijastuu.
Sydämet yksinäiset palaa ja riutuu
Anna kätesi olla kädessäni
yhdessä selvitämme tunteiden
karikot.
Nuo edessä häämöttävät pahaenteiset
verhot.
Anna mahdollisuus ja näet
Monien ovien avautuvan siellä
minne et uskonut koskaan pääseväsi
Toivo ja rakkaus ilman omistamista
niin että olisimme vapaat yhdessä...
Ihmeellista kuinka runot alkavat keskutella keskenään
Liian totta jotta se voisi olla taru
Nämä viimeiset sanat merkitsevat minulle kaikista eniten
Näin minäkin ajattelen kun mietia asioita
"...Toivo ja rakkaus ilman omistamista
niin että olisimme vapaat yhdessä... "
Ei toista voi omistaa, olemme vapaita lintuja vapaassa maailmassa
Koskettava runo Kiitos
Jatkoa varmaan seuraa
Taas yksi runo osaksi
päättymätöntä tarinaa
kun sielu riutuu yksin
ajatus kiertää kehää.
runon kautta toivo
taas mielessäni herää
tai kuolee
ken tietää...
Jospa tarina päättyisi
sittenkin onnellisesti.
Tuliperhosen siivet palaa, mutta
tarina jatkaa kulkuaan.
Lämmin kiitos!
Tuliperhonen yksinään pimeässä
Kohti lieskoja kurkottaa
Tuo kaunis mutta tappava polte
taas luokseensa houkuttaa
Sukella tänne ja huolesi heitä
Kuuluu kutsu kohti enkeleitä
Lennä lentosi viimeinen
Lieskat sammuta siipien
Käsi poltetta tavoittaa
kunnes tarttuu joku nilkastaan
Vedit siipies huomaan
Jäin lämpimään suojaan
Jäi kaipuu kohti kuolemaa
Kysyin miksi taas näppisi poltat
kun mua haluut koskettaa
Vaik siipeni on tulta
On mieleni muuta
Enkä haluu sua satuttaa.
Pimeys asuu vain sisälläni
On suru missä kuljenkaan
Kunnes huomasin ettei sun käsi
Tulen polteesta muuttunutkaan.
Kyyneleet poskilla vieri
Tuli tunne yhteen kuulutaan.
Oomme tunteneet jo
pidemmän aikaa
Yhdessä viettäneet
monet yöt.
Välissä juttuja monta,
ollut tunteetonta
Yhä katseellas maahan
mut lyöt.
Kai välillämme jotain
on taikaa
Tästä tunteesta kauan on
aikaa.
Silti pois tahdon tästä
Estät mua kiintymästä
Jos vain pääsisin pakenemaan
Mene pois tahdon siipiä koittaa
Ehkä joku joka kanssani ois
Tuskin pelissä tässä voin voittaa
Ilman sua ehkä helpompi ois.
Jos vain päästäisit pois.
Miksi palaat aina luokseni mun
Vaikka vierelläs joku ois sun
Samaa kysyn itseltäni
Ei oo järkee mielestäni
Kai vain tunteita säästelen sun.
Niinkuin sinäkin mun.
Helpompi tunteitta juttua vääntää
Vaikka oikein se muille ei ois.
Omia tunteita pakko on säästää
Sun kanssas niin helppoo ei ois.
Tuskaa mukanaan tois,
Voi kun pääsisin pois...
Olin ennen vain perhonen pieni
Hauraat siivet vain suojanain
Sinisilmin mä katselin maailmaa
En huolia tuntenut lain
Mutta ruusuissa piikkejä monta
Niihin minäkin takerruin
Ei ole maassa täs kuolematonta
Surin kauan ja ahdistuin
Niin monta läheistä lähti
Olin yksin vaan maailmassain
Syttyi taivaalle yönmusta tähti
En enää itseä tuntenut lain
Paloi liekeissä siipeni hauraat
Noki mustutti mun sydämmein
Sitä ympäröi polttavat raudat
Kun haudoille kynttilän vein
Syttyi taivaalle toinenkin tähti
Siihen kasvosi heijastui
Kipu sisältäin hiljalleen lähti
Sielu lämmölle antautui
Mutta rakkaus on valkoinen usva
Joka hiljalleen lipuu pois
Jää jäljelle polttava tuska
Kuin poissa jo viereltäin ois.
Ei silmät nää mustuneet luota
Ei usko huomiseen nuo.
Kuljet aina vain tien toista puolta
Etkä koskaan saavu mun luo
Siipeni tulessa palavat
Tätä tarinaa kuljettaa
Vaikka uskoa tulevaan valavat
Vain kätes sun mua kannattaa.
katson kuuta vähenevää
Kyynel poskelle vierii
En huomaa sen viileyttä
kylmä yö siinä ympärillä
Tähtihippu poskeen jäätyy kii
Iltausva haipuu yöhön pimeään
Kuvas palautan mieleeni
Suljen silmät ja se mieleen jää
ja katoaa.
Lämmön aavistuksen ihoon
herättää
Sulattaa jäätyneen pisaran
joka hitaasti maahan putoaa
sen kuulen ja syliis itseni
mielessäin suljen
Ulkona kylmä syksy
mutta mieleeni kevät herää
kun vierelläs kuljen
ainakin ajatuksissani.
Kolme sanaa vain mielessäni
kun näämme.
Avaan suuni
mutta mitään ei kuulu
Sanat maistuvat suussani
tunnustelen niitä
mielessäni
kunnes ne jäätyvät
kohmeisina kieleen kiinni
Nuo kolme sanaa
lausumatonta
odottavat hetkeä kai viimeistä
kun näämme
ei oikeaa aikaa lausua
nielaisen ja ne katoavat taas
pois kuin hävitäkseen iäksi
Huuleni eivät muodosta sanoja
koetan viestiä silmilläni
en ole varma
voitko erottaa niitä
vai haluatko vain olla
näkemättä
nuo kolme välittämisen sanaa
kimpoilee päässäni kun tapaamme
odottaen hetkeä sopivaa
oli se sitten viimeinen
sanot välittäväsi liikaa
mitä se tarkoittaa
onko se tuon kolmen
sanan arvoista
vai toivonko vain
hautaisinko ne vain
ikuisesti sisälleni
nuo sanat jotka sanomatta
kai jäävät
punnitsen vaihtoehtoja
mitä häviän
häviänkö mitään
vai katuisinko enemmän
sanoja sanomattomia
jos koittaisi hyvästien hetki.