Olen syntynyt Helsingin Rauhanyhdistyksen siipien suojissa. Pienenä lapsena minä viihdyin kuuntelemassa, kun Fredrikinkatu 61:n seurahuoneessa parvekkeelta sähköharmoonilla säestettynä uskovaiset lauloivat: Jeesukseni rakkautta kyllin en voi kertoa. Laulaisin nyt siitä, mutta kieleni on kankea.
Se oli kielikuva, jonka lapsikin jotenkin ymmärsi. Toisen siioninlaulun säkeen ymmärsin väärin, ymmärsin laulettavan: En pääse suuriin seuroihin; kun se meneekin, Mä pääsen suuriin seuroihin. Siionin laulu 144 on tuntematon sanoittajilta ja säveltäjiltään, mutta se on ajan hampaissa kulumaton. Nytkin, nelisenkymmentä vuotta eläneenä yhdyn siihen aivan mielelläni. Sujuu se elämä sitäkin laulaen: Siell' on ilo kyynelittä, siellä kieli aivan uus, ylkää estehittä katsellaan, oi kauneus.
Onkohan kukaan minun lisäkseni kokenut niin lujasti oman luonteen pahuuden: mihin juttuihin maailma, sielun vihollinen ja oma liha vievätkään aina, kun tuntee muiden silmän välttävän. Armolla on kyllä suurkulutusta, minä ryöttäsyntinen!
Se oli kielikuva, jonka lapsikin jotenkin ymmärsi. Toisen siioninlaulun säkeen ymmärsin väärin, ymmärsin laulettavan: En pääse suuriin seuroihin; kun se meneekin, Mä pääsen suuriin seuroihin. Siionin laulu 144 on tuntematon sanoittajilta ja säveltäjiltään, mutta se on ajan hampaissa kulumaton. Nytkin, nelisenkymmentä vuotta eläneenä yhdyn siihen aivan mielelläni. Sujuu se elämä sitäkin laulaen: Siell' on ilo kyynelittä, siellä kieli aivan uus, ylkää estehittä katsellaan, oi kauneus.
Onkohan kukaan minun lisäkseni kokenut niin lujasti oman luonteen pahuuden: mihin juttuihin maailma, sielun vihollinen ja oma liha vievätkään aina, kun tuntee muiden silmän välttävän. Armolla on kyllä suurkulutusta, minä ryöttäsyntinen!
Vastaukset 5
Vanhimmat
Kaunis kirjoitus. Tällainen omakohtainen uskon tunnelmakuvaus ei ole tavallinen täällä. Kiitos.
tuo tunne minullakin. Ainoastaan Jumalan sula hyvyys,Hänen Poikansa Ristinkuolema ,Hänen laupeutensa, Hänen pitkämielisyytensä, Hänen kärsivällisyytensä on minun toivoni ja lohtuni. Vain Kristuksessa, turvaamalla Häneen olen turvassa. Jeesuksen sylissä voimme laulaa varmasti kaikkein suloisimmin tuota Siionin laulua 144.
Jumalan Siunausta Sinun Elämääsi!
On tässä kyllä tullut semmonen keretteiläinen ajatus mieleen, että millainen hirviö semmonen isä on joka tapattaa oman lapsensa.
Minä luon, sinä lunastat. Kristinuskon pelastussanoma on hyvin erikoinen. Poika tuli maan päälle kokemaan kaikki ne kiusat, mitä me ihmiset täällä maan päällä koemme. Hän oli suorapuheinen, ja sitä eivät kestäneet ihmiset, jotka pitivät itseään hurskaina mutta olivat kuitenkin saatanan juonissa, oman filosofiansa ja hyvyydentuntonsa sokaisemina. Jeesus tapettiin tuon tavan mukaan. Ristiinnaulitseminen oli siihen aikaan yleinen rikollisen häväistyskeino. Aika oli julmaa.
Jotkut jopa sanovat, ettei Jeesus ole kärsinyt niin paljon, kuin mitä moni muu ihminen täällä voi kärsiä. Mutta Jeesuksen tuskaa lisäsi suuri viisaus ja tieto siitä, mitä tulee tapahtumaan. Kuolemallaan hän pyhitti meidän hautamme, niin että uskossa nukkuneille hauta ei ole pimeä holvi, vaan he nukkuvat rauhallisina odottaen vanhurskaitten ylösnousemusta.
Kun täällä kohtaa jotain kipua ja vaivaa, pilkkaa ja kiusaamista, pitää muistaa, että niin se Jeesuskin kärsi, viattomana, mutta meidän vuoksemme.
ja vl?