Millaisia kriisejä teillä 50 ikäiset on ollut ja miten niistä olette selvinneet.
Meillä oli puolison kanssa juuri uskottomuuskriisi, josta toivottavasti selviämme kunnialla.
Tähän ikään ehtineenä onneksi osaa katsoa myös peiliin. Monta kertaa se petetty ei itse asiassa olekaan petetty. Minä ainakin otan selkeästi osasyyn, vaikka puolisoni oli se, joka ei kestänyt. On erittäin tarpeellista, että myös hyvässä suhteessa välillä asioita puidaan perin pohjin. Minä naisena ainakin syyllistyn siihen, että kuvittelen, mitä mieheni ajattelee. Eihän se asia niin mene.
Hyvä ystävättäreni menetti puolisonsa pari vuotta sitten. Heille jäi monta asiaa puhumatta. Onneksi meillä ei kukaan ole lopullisesti hävinnyt!
Meillä oli puolison kanssa juuri uskottomuuskriisi, josta toivottavasti selviämme kunnialla.
Tähän ikään ehtineenä onneksi osaa katsoa myös peiliin. Monta kertaa se petetty ei itse asiassa olekaan petetty. Minä ainakin otan selkeästi osasyyn, vaikka puolisoni oli se, joka ei kestänyt. On erittäin tarpeellista, että myös hyvässä suhteessa välillä asioita puidaan perin pohjin. Minä naisena ainakin syyllistyn siihen, että kuvittelen, mitä mieheni ajattelee. Eihän se asia niin mene.
Hyvä ystävättäreni menetti puolisonsa pari vuotta sitten. Heille jäi monta asiaa puhumatta. Onneksi meillä ei kukaan ole lopullisesti hävinnyt!
Vastaukset 40
Vanhimmat
Ja ehtoolla tulee hommist ,ei kerkee miettimää kriisejä.
Ainahan naiset on kuvitellut tietävänsä mikä on miehelle parasta ja ne kuvittelee tietävänsä miehen ajatukset.
Noi on peruskamaa ja miehen elämää helpottavaa kun nainen arvaa oikein pari kolme miehen perusjuttuu.
Nytkin on painuttava pimeeseen ja märkään aamuun pelastamaan pulassa olevia ihmisiä,ei kun kypärä päähän ja paanalle.
Harmi kun pitää mennä,oli hyvä alotus ,voi tulla pitkä ketju.
ei katso ikää eikä tilipussia. Se kun tulee oman perheen kohdalle niin kaikki muu jää toisarvoiseksi.
ollut sen kummempia, asiat puhutaan halki ja sitten jatketaan eteenpäin.
Joskus on pitänyt vähän mököttää, mutta ne on olleet sellaisia pikku juttuja.
Tänä aamuna meinasi tulla kriisi, kun sain lahjaksi flanellipyjaman, mutta onneksi muistin,
että itsehän mie sitä toivoin ;)))
Kyllä nyt tarkenee.
Sun miehelläs on sitten tiedossa lämmintä naista illalla.
Ei mitään sinisenä hampaat kalisevaa.......
Onnea sulle!
en mie yöllä sitä pidä, vaan illalla, ennen kuin menen nukkumaan.
On vielä niin kauniin vaalenapunainenkin, mie olen sitten ihan kuin pieni possu:)
Et sitten kahville kerennyt.
Kiitos, niin se ikä lisääntyy vuosi kerrallaan.
jo aiemmin aatella.
Hoitelin noita akvaario asioita tänään, kun se nyt ei etene niin nopsaan kun halusin.
Pitäis olla ukko joka vähän toppuuttelis ja kysyis ootko ajatellut kokoa ja näköä ja sitä ja tätä.
Kun hetkessä innostuu jostain ja sitten tulee uusia ajatuksia niin tekee monta turhaa asiaa.
Olen varsinainen turhien askelien ottaja monessa jutussa.
Mutta se etenee joka tapauksessa ja joululahjaksihan sen itselleni lupasin, jouluun on vielä aikaa.
just kahvit keitin, rinkeleitä ja sit sellasen pakasteesta löydetyn juustositruunakakun jämät, gluteenittoman onneksi.
Parempi se onkin hitaasti edetä, ettei tule hätäisiä päätöksiä ja hankkeita tehtyä.
Mietit ja harkitset ihan rauhassa, ajan kanssa, onhan se kuitenkin aika iso juttu, joudut vastuuseen
niistä pikku olennoista.
Kyllä niitä kaloja sitten jouluna on mukava katsella, laulat niille joululauluja ;)
hyvä tulee:)))
Meillä oli myös tänään "kriisin" paikka. Kun minä ajan autoa ja Peter istuu vieressä ei siitä tahdo tulla mitään. Peter on kova poika ajamaan, hyvä että ei pörise.... kun minä ajan, narisee kylläkin ja sormet valkeana pitää kiinni koelaudasta. Pitihän siihä suuttua, relaa jo tai teen ajovirheen.
Flanelliyöpaita on minunkin toivelistalla tosin käytäisin sitä myös nukkuessani. Jospa vaikka joulupukki toisi sellaisen.
Asiaan, minulla on ollut yksi ns kriisi-ikävaihe ja se oli kolmenkympin tullessa pykälään. Elin vakisuhteessa ja halusin lapsia, vaan kaverini ei. Unelmat romahti kun olin suunnitellut suurperhettä. No, se suhde eli aikansa ja loppui. Neljäkymppisenä olin kahden pienen pojan onnellinen äiti, joten se vaihe meni ohi huomaamatta. Viiskymppisenä pyöritin yritystäni ja olin yksinhuoltaja ei siinä kerennyt kriisit vaivaamaan. Nyt olen jo niin vanha, että ei enää jaksa ; )
kuin äärimmäisessä hätätilassa, on toisen auton ajotaito, kuskilla on ratti ja muut vimpaimet käytössään ja
jos sillä on vielä ajolupakin, niin ajakoon sitten.
Samaa odotan sitten vieressä istujalta silloin, kun minä ajan, ettei puutu ajamiseen, jos minulla on silmät auki.
Voi olla, että tarvitsen sitä flanellipyjamaa yölläkin, kun ei enää koskaan tule kuuma;))
Kyllä tässä iässä saa käyttää flanellipyjamaa, jos haluaa ja katsella kiiltokuviakin ;)
Joo, se on ihan hyvä lahja, oisin ikionnellinen jsemmoisesta lahjasta:)
se hääpäivä on, tää oli sellainen vanhenemislahja ;(
Nätti se kyllä on, vaaleanpunainen ja valkoisia palloja ;)
Onpa hieno, - miehelläsi on huumorintajua (pilkut) ja hän varmasti teitää mitä haluat hi...
Mie toivoin sitä, kun näin kuvan lehdessä, näytin oikein ja pyysin tuomaan sellaisen ;)
Ei sillä nyt niiin hyvä huumorintaju sentään ole, mutta useimmiten kyllä tietää mitä haluaa,
tai sitten kysyy minulta, tiedänkö mie, mitä hän haluaa :))
aattele, se on kuuskymmentä lähempänä kuin viiskymmentä, jestas sentään :-))
joo, ymmärrän :))
Niin, ikä lisäänyy vanhetessa :(
Mutta, ei tässä mitään valittamista, elämä on elämisen makuista, tässäkin iässä..ei ne vuosi lukemat ole merkityksellisiä, pääasia että on suhtkoht tyytyväinen elämäänsä.
Terveys on tärkeää, mutta elämä sairaanakin voi olla ihan hyvää..
vanhenemisenkin käännät voimavaraksi, mutta niinhän se taitaa ollakin ;)))
En muista kuka, mutta joku sanoi, että elämä on parhaimmillaan 50-65 vuotiaana, jos ei ole suuria
murheita eikä sairauksia.
Niidenkin kanssa on elettävä, jos kohdalle sattuu.
Oltii Kustavii menos ja ukko ajo taas ku Kankkune,ku sil oli kankkune.
Pakko mun oli huamauttaa,misä vilkku pannaa ja
pakko mun oli ilmottaa ,mikä nopeusrajotus oli menos.
Pakko mun oli varottaa,ettei sillal saa ohittaa.
Eiks ukko sit jo Mietoisten kohral ärähtäny :
"Kumpi tätä autoo oikkee ajaa ?"
Ajattele,ei tiätyny sitäkä,ni emmää turhaa neuvonu...enhän : )
jo oikee paikka neuvoa.:))))
Eipä suurempia kriisejä ole viel ollu. Eilen tuli kahdeskymmensyhdes avioliittovuosi täyteen.
Tietenkin joitain pieniä riitoja on ollut, saanut suupielet alas päin nökötellä, mut johan isäntä on jotain hauskaa murjassut, ettei saa tarpeekseen alahuulta lerputtaa, hymyksi on suu vääntäytyny:)
Kriisejä.
Joskus on löytynyt liiteristä vajaa kossu ja siitä on meinannut alkaa, mutta tuikea mulkaisu on aina riittänyt hiljentämään ja sekin että muisti sen olevan matonpuistelukossu.
Siellä 28-ikävuoden korvilla iski kolmnkympin tiedostamiskriisi. Silloin katselin avoimin silmin esim. työkavereista niitä vanhempia ja ajttelin että, ei ikunas, minä en ruppee ikkunassa roikkumaan ja katsomaan et kuka istu kenenkin auton kyyvissä johonkin ihan outoon aikaan. Samalla kattelin kerrostalon talon vanhempia äijiä, niitä yli nelikymppisiä ja ajattelin, et jos kerta tuo ihminen on oppinut tuon tekemisen taidon niin kyllä minäkin. Kaikenlaista muutakin mietin ja ajattelin, et ei hirveetä, kenen elemää ja kenen ehdoilla minä elän - haluanko todella tätä ja olenko tätä ja miksi. Siitä alkoikin melkoinen sisäinen prosessi ... huhheijaa ..... ;-)
Mitä tarkoitit kirjoittaessasi, että "Monta kertaa se petetty ei itse asiassa olekaan petetty."?
Helpompi kysyä toiselta, että mitäs nyt ajattelet siitä ja siitä asiasta, kuin ruveta kuvittelemaan toisen ajatuksia. Kumppanilta on helppo heti ja oitis semmosia ajatuksia kysellä, kun yhdessä asuu ja toinen on siinä kuuloetäisyydellä.
Kirjoitit, että on erittäin tarpeellista, että Myös hyvässä suhteessa välillä asioita puidaan perin pohjin. Tähän vastaan, että varmaan juuri Sen takia se suhde onkin hyvä, kun kaikkinaisista asioista keskustellaan perin pohjin.
Ei varmasti ole olemassakaan ihmistä, jolle ei tähän ikään mennessä olisi tullut minkäänmoisia pysähdyksiä, jolloin joutuu pistelemään asioita tärkeysjärjestykseen ja miettimään yllättäviä ongelmia, joko parisuhteessa tai muuten. Semmostahan se elämä on, siihen kuuluu kaikkea.
Jos elämä olisi pelkkää auringonpaistetta, se olisi pian pelkkää kuollutta autiomaata.
Parisuhteesta vielä sen verran, että tosiaankin on hyvä itsekin peiliin katsoa, mutta joskus on niinkin, että kun peiliä tuijottaa, niin saattaa todeta semmostakin, että siinä ei ole mitään vikaa. Ja vielä, jos toinen osapuoli ei omaa naamaansa peilaa, niin sitte on jo hommat huonosti. Jos suhde äityy vallan huonoksi, että huonovointiseksi itsensä tuntee, niin sitten on pareet lähteä pois. Huonossa suhteessa ei ole mukava elää.
Hei, tässä eletään taas kriisin keskellä , ei taida tilanne parantua enään vaikka kuinka yrittäsi unohtaa toisen uskottomuuden josta on nyt reilu vuosi aikaa . Kun on kerran tai useasti luottamus mennyt on hyvin vaikeaa sitä uudestaan saada. Nyt sitten ollaan puhumatta tai sitten huudetaan jos asiaa.
Tämä on tosiaa henkisesti raskasta kun ei tiedä mitä tekis. apua
elää yhdessä jos ei toimi.
Täytyykö kulississa vain elää.
kriisit ja niiden ajattelut, ei niillä ole mitään merkitystä enää, - olen antanut anteeksi, ja toivottavasti myös saanut anteeksi. Elämä on jo liian vähissä vihan pitoon, ja vääryyksien muistelemiseen.
tais olla kriisi kun ei ole mitään kriisiä :))
Mun elämässä on jatkuvasti ollu jotain pohdittavaa tavalla tai toisella.
Joten jäin miettimään mikä sitten oikeasti on kriisi.
Milloin tilanteesta tulee kriisi? Ja milloin se on elämään kuuluva tilanne?
No parisuhde tilanteita (kriisejä) Ei ole ollut muutamaan vuoteen.
Muuten lähisuhteissa on välillä tyyntä ja välillä myrskyä, meillä on koko porukka itsepäistä ja äsähtävää.
Empä osaa tuohon sen kummempaa miettiä.
alkaa ahdistamaan jos ja kun ei ole mitään kriisejä.
sellainen kriisittömien palsta.
Oltais vaan ja ihmeteltäis, tuliskohan sinne montaa kirjoittajaa?
riisiä, muuten voisi tulla liikaa kriisiä.
.
tällä matkalla suomessa.
http://www.google.fi/url?sa=t&source=web&oi=video_result&ct=res&cd=1&ved=0CAcQtwIwAA&url=http://www.youtube.com/watch?...
vahiko väärä linkki, kokeilaan tätä
http://www.youtube.com/watch?v=rcQXcpgHMD0
Mitähän niistä tarkotit.
Tää on meidän nuorison juttu mutta että en usko että meinasit:
http://www.youtube.com/watch?v=vYbNmHk5jnA&feature=rec-LGOUT-real_rn-HM
nyt päästiin asiaan.
Täällä vois olla neuvojia jos jouduttais:
http://www.youtube.com/watch?v=HQZK-DKmcPI&feature=related
puuron vois tehdä uunissa, sitä ei tarvis vahtia eikä tulis kriisiä.
Ja pissitti hirveesti. Pakko oli juoda kossupullo tyhjäksi, että sai tyhjän pullon, mihin pissiä.
Eipä uskoisi, että tämä on yli viisikymppisten ketju. Niin on jutut kuin ala-asteelta. Mikähän mahtaa olla teidän ä.o.???
älykkyyden osoitus, että on aina kuin totinen torvensoittaja. Älykkyys on kykyä vaihtaa mielialoja, olla lapsekkaan vilkaan aikuismaisen kekseliäs.
jos ei ole tarpeeksi tasokasta seuraa, etsi muualta, vaikkapa Mensasta, pyri jäseneksi.