olen -50 luvulla syntynyt isätön lapsi. äitini meni naimisiin v-64 ja tämä isäpuoleni kuoli v-71. äitini meni uudelleen naimisiin v-82. tämän miehen kanssa he tekivät avioehtosopimuksen että kumpikaan ei peri toistensa omaisuutta mitä sillä hetkellä omistivat. yhteistä omaisuutta ei kertynyt sen jälkeen. viime kesänä äitini kuoli . minä teetätin perunkirjan hautaustoimiston suosittelemalla perunkirjoittajalla. perunkirjan vein verottajalle joka totesi sen persoonalliseksi mutta tarkoituksen täyttäväksi. pakille se eikuitenkaan kelvannut , vaan pankki halusi täydentää sitä ja peri tietysti maksun siitä, 500e. nyt pankkin tekemän perunkirjan mukaan perijäksi minun lisäksi ilmaantui esimmäisen isäpuolen suku. 37:ään vuoteen ei ole ollut mitään yhteydenpitoa koko suvun kanssa mutta siitä huolimatta ne perii puolet, onko oikein?
haamuja menneisyydestä
hilttoni
7385
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Onko silloin, kun isäpuoli I kuoli, tehty ositusta hänen kuolinpesänsä ja äitisi välillä? Jos ositus on jätetty tekemättä, niin näin voipi käydä. Miten oli avio-oikeuden laita äitisi ja isäpuoli I:n avioliitossa, oliko heillä avioehtosopimusta? Oliko isäpuoli I:llä itsellään lapsia?
en tiedä oliko ositusta tehty. 1 isäpuolellani ei ollut lapsia itsellään eikä ollut myöskään avio-ehtoa!
1. Isäpuolesi oli ilmeisesti lapseton?
Silloin aviopuoliso on perinyt hänet (muutoinhan puoliso ei peri) MUTTA perintökaaren mukaan tällaisessa tapauksessa isäpuolen suvulla on oikeus aviopuolison kuoleman jälkeen saada osansa tuosta aviopuolison perimästä osuudesta. EI OLE ITSESTÄÄN SELVÄÄ että kyse on puolesta nykyomaisuudesta, sillä jos voidaan osoittaa lesken hankkineen itse nykyomaisuudesta suurimman osan, vaikuttaa se tähän perinnönjakoon.
Suosittelen lakiavun hankkimista!
Nämä caset saattavat olla hankaliakin...
>>perintökaaren mukaan tällaisessa tapauksessa isäpuolen suvulla on oikeus aviopuolison kuoleman jälkeen saada osansa tuosta aviopuolison perimästä osuudesta
Kannattaisi hankkia jäljennös tuon 1971 menehtyneen isäpuolen jälkeen. Sieltä saisi valaistusta sen hetkiseen omaisuustilanteeseen. Onko edes ositettavaa omaisuutta ollut? Onko pankki selvittänyt asiaa. Siis sitä onko ositus toimitettu. Periaatteessahan tuo perukirja olisi kannattanut hankkia jo äitisi perukirjaan liitteeksi. Ilmeisesti ensin laaditussa perukirjassa äitisi jälkeen ei ole otettu mitään kantaa ositukseen, vaikka olisi näin pitänyt tehdä?
Muutoinkin asiaan liittyen kysyisin esim. nix naxin mielipidettä mahdollisesta ositusvaateen vanhentumisesta. Lakiin ei ole kirjoitettu vanhentumisaikaa, mutta jonkin verran aiheesta on ollut keskustelua ja ilmeisesti käytännössä on jopa tulkittu ositusvaateen joissain tapauksissa vanhentuneen. Tässäkin on kuitenkin kohta 40 vuotta kulunut aikaa.
Kun ap:n isäpuoli LAPSETTOMANA 1971 kuoli, ei mitään ositusta ollut toimitettava. (Toisessa yhteydessä esillä olleen KKO:n ennakkopäätöksen mukaan sitä ei olisi voitu toimittaakaan.) Sen sijaan leski (ap:n äiti) peri puolisonsa.
Ositusta ei toimiteta myöskään lesken (ap:n äidin) kuoltua; tehdään PK 3 luvun mukainen PESÄNJAKO. Ja tämä jako tapahtuu siten kuin edellä (tässä keskustelussa) on kerrottu.
Kun ei tehdä ositusta, ei aktualisoidu myöskään mahdollinen ositusvaateen vanhentuminen (mistä oikeusneuvos Pertti Välimäki on esittänyt varteenotettavan mielipiteen maallikkojuristin aiemmin liittämässä linkissä).
No eipä tietenkään ositus tule kysymykseen. Käsittämätön ajatusvirhe. Alunperin ajattelin että pariskunta olisi eronnut, mutta avioliittohan päättyi puolison kuolemaan. Asiaa tarkistinkin kirjoittaessani ap tekstistä ja silti tämä ositus jäi kummittelemaan tekstiini. Harmittava moka, kun en ennättänyt tekstiä edes tarkistamaan kiireessä. Kiitos oikaisusta! Pitää lukea tuo Välimäen mielipide.