tyhjä olo

Itse sain keskenmenon myös viikolla 10 ja olen lukiossa, täytän 17 tossa heti joulun jälkeen.
Aivan vahingossa tulee lapsi enkä edes halunnut sitä, suunnittelin aborttia, mutta päätin jättää lapsen.
Sitten huomataan, ettei ole pahoinvointia enään ja keskenmeno tulee. Se tuli aluksi pelkkänä vitsinä Mery-nimisen lääkärin suusta. Sitten se onkin totta. Seuraavana päivänä se oli surullista, mutta sen jälkeisenä päivänä olin iloinen ja ajattelin, että se oli vain hyvä juttu kun keskenmeno tuli, (en sano tätä sillä, että ei kannata välittää lapsesta) .. koska olen itsekkin vielä lapsi. No, nyt se vain helpotti elämää, mutta tuntuu oudolle kun vielä silloin ennen keskenmenoa olinkin jo innoissani, että kohta pääsen auttamaan joitain muita tässä ja kirjoittamaan pian kaikkea mitä kannattaa tehdä tai jotain. Tuntuu hieman oudolle kun itse iloitsen tätä asiaa, mutta se on surullista nähdä, että tuossakin lukee "Lapset yli 1 v."
Itse en ole uskaltanut klikata sitä ja mennä sinne, jos sitten romahdankin kokonaan ja masennun, koska se oma pikkuinen on menehtynyt. Voimia sinullekkin selviämään. Itse olin aluksi " Sama se, teen abortin. " Mutta pian iloitsin asiaa ja sitten keskenmeno tulee ja tulee masennus. Sitten iloitaan asiasta, ja nyt. Nyt tuntuu haikealta. Voimia kaikille muillekkin!

Nyt keskenmenostani on aikaa jo reilusti yli vuosi ja vieläkin asia pyörii mielessä ainakin joka kuukautisten aikana. Joka kuukausi käyn tavallaan läpi uudestaan sitä tuskaa minkä keskenmeno aiheutti.
Edellinen keskenmeno oli niin raju kun oli kovat kivut,verensyöksyt (sitä ei voi sanoin kuvata) ja se kaikki raskausmateriaali, kun tuntui et se ei lopu koskaan. Ensimmäinen raskauteni kun oli tuulimunaraskaus,niin siitä en muista kuin kovat kivut ja kaavinnan,mut edellisin kun tuli itsestään pois viikolla 10 jotain niin jouduin näkemään sen kaiken ja sitä "tavaraa" oli paljon ja isoja möhkäleitä..
Olo on surkea varmaan aina,mutta sinnillä täytyy mennä eteenpäin. Tuskallista nähä naisia maha pystyssä tulevan vastaan tai työntävän vaunuja,mutta yritän vain kääntää katseeni muualle siinä vaiheessa. Nytkin tiedän taas kahden tuttavani odottavan vauvaa,mutta niin pitkään kun minun ei tarvitse nähä heitä,niin en möyskään niin paljon kärsi.. Vauvat on aivan ihania,mut kun ihminen käy keskenmenon läpi,niin on ihan normaalia,ettei silloin välitä nähdä toisten vauvoja.
Voimia kaikille keskenmenon kokeneille!!