Minut on adoptoitu ja olen aikuinen. Minulla ei ole ketään sukulaisia. Adoptiovanhempani ja heidän sukulaisensa tuntuvat "vierailta". Osa on ihan ok, osa inhottavia. En erityisemmin kaipaa heidän seuraansa.
Kaikki ovat erinäköisiä kuin minä. Olen juureton.
Muuten on kavereita, harrastuksia ja tekemistä mutta tuo juurettomuus kyllä häiritsee. Eli en kärsi ystävien puutteesta.
Kaikki ovat erinäköisiä kuin minä. Olen juureton.
Muuten on kavereita, harrastuksia ja tekemistä mutta tuo juurettomuus kyllä häiritsee. Eli en kärsi ystävien puutteesta.
Vastaukset 2
Vanhimmat
mahdollisuutta etsiä biologisia vanhempiasi tai muita biologisia sukulaisia?
Vaikka siinä on omat riskinsä, niin kuitenkin jo se että tietäisit mistä olet tullut ja esim. yhtäläisyydet ulkonäössä ja jotkut pienet piirteet tavoissa ja luonteissa voisivat karkottaa juurettomuutta.
Kyllä niin monet asiat perityvät, äänikin. On ihan omituista miten esim. koko sisarussarjalla saattaa olla samanlainen ääni. Ja vanhemmalla ja lapsella, jotka ei ole ikinä toisiaan ennen tavanneet, joku ominainen ele esim. olla aivan samanlainen.
Jos olet adoptoitu ulkomailta, eikä realistista mahdollisuutta löytää sukulaisiasi, voisi ehkä helpottaa jos kävisit niillä seuduilla mistä vauvana tulit ja oleskelisit sen seudun ihmisten parissa. Jonkinlaista identiteetin rakennusta sekin varmaan olisi.
Ajattelin mennä tosiaan käymään paikkakunnalle. Varmaan jotain vinkkejä saisin elämääni. Kyllähän jotain virallisia asiakirjoja löytyy.
Yhden asian olen huomannut. Olen perinyt sellaisia ominaisuuksia ja kiinnostuksen kohteita joita minulle ei ole opetettu.
Näistä asioista ei oikein ole sopivaa palstaa täällä.