Isännän kans sovittiin noin kuukausi sitten että jätetään kortsut pois ja annetaan perheenlisäystä tulla jos on tullakseen. Eilen illalla sitten alkoi puhella, että pitäisiköhän meidän sittenkin laittaa tämä vauvanyritys jäihin joksikin aikaa. Häntä kuulemma pelottaa tulevaisuus ja epäilee, olisiko sittenkään hyvä isä. Itsekin olen kokenut ajoittain pieniä ohimeneviä epäilyksen hetkiä, lapsen saaminen on iso asia ja muuttaa koko loppuelämämme. Puhuttiin asiasta, sanoin että on ihan normaalia tuntea epävarmuutta kun on näin isosta asiasta kyse ja missään nimessä en häntä pakota isyyteen, jos hän ei vielä ole valmis.
Tunnen oloni jotenkin huijatuksi. Mies itse puhui ensin vauvakuumeestaan ja oli niin innoissaan aluksi. Putosin aika korkealta, kun mies yhtäkkiä alkoi perumaan puheitaan. En tietenkään miehelle ilmaissut miten pettynyt oikeasti olin, en halua pakottaa tai luoda hänelle paineita. Onko täällä muita vauvakuumeisia kohtalotovereita samassa tilanteessa? Kai se on vaan odotettava rauhassa, että tuo ukkokulta saa selvitettyä mietteensä ja kokee olevansa valmis isyyteen...?
Tunnen oloni jotenkin huijatuksi. Mies itse puhui ensin vauvakuumeestaan ja oli niin innoissaan aluksi. Putosin aika korkealta, kun mies yhtäkkiä alkoi perumaan puheitaan. En tietenkään miehelle ilmaissut miten pettynyt oikeasti olin, en halua pakottaa tai luoda hänelle paineita. Onko täällä muita vauvakuumeisia kohtalotovereita samassa tilanteessa? Kai se on vaan odotettava rauhassa, että tuo ukkokulta saa selvitettyä mietteensä ja kokee olevansa valmis isyyteen...?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Kokemukseni mukaan tällaiset mielen muutokset ovat hyvin yleisiä. Itse kehottaisin kuuntelemaan miehesi tuntemuksia. Jos hän todella haluaa lapsia kanssasi, epävarmuuden pilvet hälvenevät ajan kanssa ja joku päivä hän ilmoittaa olevansa valmis. Ei kannata painostaa toista, lapsen hankinta on kuitenkin päätös, joka vaikuttaa ihan elämän loppuun asti.
Olosi on varmasti kurja. Uskon kyllä. Yritä vain pitää mielessä, että jos "yksin" hankit lapsen, yksin sen myös hoidat. Jos kumpikin on mukana 100%:sti, niin sitoutuminen yhteiseen projektiin jatkuu varmemmin myös sitten, kun on se nyytti sylissä.
Vauvakuume on katala... kun se pääsee yllättämään, tuntuu että se valtaa kaikki ajatukset, mutta ota vain vähän etäisyyttä aiheeseen ja nauti Tästä Hetkestä. Aika ennen ensimmäistä lasta on teidän viimeistä aikaa Kaksin. Nauttikaa ja sitten kun kummastakin aika on oikea: antaa palaa vain ;)
Mieheni oli ensiksi innokas ja ehdotti, että jättäisi pillerit pois jo vähän ennen häitä. Minä halusin vasta häiden ja häämatkan jälkeen (pelkäsin kierron menevän sekaisin ja halusin häät ja häämatkan sujuvan hyvin) ja sitten kun aika tuli niin oli muuttanut mielensä ja ihmetteli, että onko sulla vauvakuume? Olin vähän ihmeissäni ja pettynyt. Siitä meni sitten 6 kk, kun mies oli valmis. Mua kanssa alkuun pelotti. Mietin, että olenko valmis kuitenkaan ja olisinko hyvä äiti. Sitten aloin olla varmempi. Nyt kovasti toivon lasta ja petyn, kun menkat alkaa. Mutta jotenkin aina se vähän jotenkin jännittääkin, että huih mitä jos olenkin raskaana, että nyt se on menoa sitten... Ystäväni sai juuri lapsen ja kertoi paniikista mikä tuli kun lapsi syntyi. He panikoivat, että mitä sitä on tullut tehtyä ja ei me pärjätä jne. Alkuvaikeuksien jälkeen he kuitenkin ovat nyt ihan tyytyväisiä ja onnellisia. Ja vauvan kanssa sujuu jo paremmin. Onhan se iso juttu ja muuttaa elämää. On normaalia ainakin vähän jännittää. Ehkä ei pitäisi kuitenkaan liikaa miettiä. Mutta toki, jos todella tuntuu, että ei ole valmis niin kannattaa odottaa.
Mies tuskin tahalteen sinua huijasi. Ja varmaan hän haluaa vielä lapsia. Ehkä siihen ei mene kauaakaan.
"jättäisi pillerit pois jo vähän ennen häitä". Tuosta jäi n-kirjain pois. Eli jättäisin! Minä käytin pillereitä, ei mies!
;-)