pohdintaa koiran hankinnasta

sivuihin, sitten vain yhteys kasvattajaan, kun olet löytänyt mieleisesi yhdistelmän, fiksu kasvattaja kyselee sinulta paljon ja odottaa myös sinun kysyvän paljon, jos olet tosissasi rodun ja juuri hänen koiriensa suhteen. Koirakouluihin kannattaa ehdottomasti osallistua, että oppii kouluttamaan, joissakin kouluissa voi osallistua jo luennoille ilman koiraa.

Kyllä ihan voi uskaltaa, hyvä että olet vakavasti ajatellut vastuuta, se on hyvän merkki. Edellinen kirjoittaja vinkkasi jo hyvin parit jutut, lisään vielä että vaikka sinulla ei olisi koirakokemusta, niin ei se ole este koiranhankinnalle - muutenhan kukaan ei tulisi hankkineeksi sitä ensimmäistä koiraa. ;-)

Sitten vaan perehdyt koiriin, ellet jo ole, ja lähennyt koiraihmisten kanssa, imet heiltä tietoa ja jos saat vaikka hoitoon jonkun tuttavasi/sukulaisen/ystäväsi koiran niin kaikki sekin hyvää.

Kysyit mistä tietää, onko hyvä koiran kasvattaja ja tuleeko pärjäämään koiran kanssa. Jos ei koirakokemusta ole, sitä ei voi niin tietää, muuta kuin luottaa siihen, että on ainakin perehtynyt koira-asioihin ja on ihmistyyppinä sellainen, että on hommassa mukana kunnolla ja ottaa vastuun.

Joskus liian tunnontarkat taikka stressaavat ihmiset ottavat koiran hankinnan liian vakavasti (yleensä näin ei ole, vaan päinvastoin) ja alkavat kuunnella muiden ihmisten vinkkejä liikaa siitä, miten heidän pitäisi ehdottomasti ottaa narttu (jota pidetään pehmeämpänä kuin urosta, vaikka näin ei aina ole ja lisäksi nartut usein ovelampia) ja miten he eivät missään nimessä saisi ottaa haluamaansa rotua liian haastavana rotuna heille. Tarkoitan tällä sitä, että en kannata ehdottomien sääntöjen laadintaa, kaikki tapaukset kun ovat tapauskohtaisia - yleistetysti voi sanoa, että aloittelijan on parempi ottaa helpompi koira kuin haasteellinen koira, mutta ei tämä ole ehdotonta. Kaikki riippuu itsestä ja siihen mihin tuntuu pystyvänsä.

Minullekin sanottiin aikoinaan että "ota sitten narttu", "miten olisi lällympi rotu" jne, mutta halusin koiran jossa on persoonaa ja olin kyllä ollut koiraihmistä pienestä pitäen, vaikka ko.koira olikin varsinaisesti ensimmäinen oma (perheellä oli aikoinaan kult.noutaja) koira.Ja ei tarvinnut kuin mennä sitten tapaamaan pentuetta ja haistoin sen röyhkimyksen päätä, ja se oli siinä. "Siitä tulee vaikea tapaus, se on pentueen pomo ja esikoinen, kaikista isoin. Se on hirveä..." Ei nyt ihan tuota viimeiseksi sanonut kasvattaja, mutta ajattelin että "jaa, sepä käy, hankala on hankalaa."

Että millainen koira sinua kiehtoo, onko se tämä perhoskoira juurikin vai onko mielessä muuta?