melskaa

vihaan kauriita ja itseäni siinä samalla. toisesta toiseen kauriiseen ja aina vaan toiseen kauriiseen. joka kerta. on nähty ettei tästäkään mitään tule mutta ku erossa on niin vaikeaa olla. kaukana kaukana. hän, hän, minä. me kaikki. kaikki tuntevat mutta ei voi muuta. olla ja unohtaa. vaikka taas kauriiseen. samaa inhottavaa. ei kukaan ole sanonut ettei tästä tule mitään. ei vaan tule enkä halua kenenkään niin sanovankaan. en tahdo kuulla sitä vaikka niin se onkin. mielummin itse jätän asian nyt kuin että sanon ääneen ja tulen jätetyksi. mutta tehdä se näin että toinen ei tiedä. on vaikeaa olla ulkona omasta pelistä. ne on omat tunteet jos muut ei niitä tiedä. ja sut pitäis nähdä kohta. pakko olla kylmä ettet huomaa ja etteivät tunteesi herää uudelleen. tai olla näkemättä kokonaan? niinkö? onko se vaihtoehto? edellisen kanssa välit menny kokonaan. en halua samaa uudestaan. pakko olla kylmänä. oon niin kahessa kiinni. edellisessä ja tässä nykysessä. vitun saatana. tätäkö on olla kauris? näitä tunteitten melsaa? tajuaako tätä ees muut kuin kauriit? tajuaako kukaan?