Minun on jo pitkän aikaa tehnyt mieli kettupuuhkaa. Tai olisiko kauluri oikeampi sana, en tarkoita sellaista, missä on pää ja häntä. Ei sellaisia taida kyllä enää ollakaan, on ne ehkä vähän irvokkaan näköisiä.
Lapsena jouduimme veljeni ja siskoni kanssa nurkkaan kun pelleilimme ja saimme naurukohtauksia vieraamme kettupuuhkan takia. Siinä ei ollut tekijä oikein onnistunut, ketun lasisilmät katsoivat aivan kieroon ja sillä oli ihan tavattoman surkea ilme. Mehän sitten ruokapöydässä salaa ilmeilimme toisillemme silmät kierossa, pyrkien saamaan toiset nauramaan. Lopulta olimme aivan hysteerisiä ja isä hermostui.
Nyt haluaisin sellaisen oikein muhkean kettukauluksen ja taidankin tästä lähteä sellaista Helsingin keskustasta etsiskelemään. Vähän kuitenkin epäilen, tulisiko sitä juuri koskaan käytettyä, ei nyt ainakaan toppatakkien kanssa. Käyn kuitenkin edes sovittelemassa ja hypistelemässä, saattaahan sekin auttaa pahimpaan haluamiseen.
Lapsena jouduimme veljeni ja siskoni kanssa nurkkaan kun pelleilimme ja saimme naurukohtauksia vieraamme kettupuuhkan takia. Siinä ei ollut tekijä oikein onnistunut, ketun lasisilmät katsoivat aivan kieroon ja sillä oli ihan tavattoman surkea ilme. Mehän sitten ruokapöydässä salaa ilmeilimme toisillemme silmät kierossa, pyrkien saamaan toiset nauramaan. Lopulta olimme aivan hysteerisiä ja isä hermostui.
Nyt haluaisin sellaisen oikein muhkean kettukauluksen ja taidankin tästä lähteä sellaista Helsingin keskustasta etsiskelemään. Vähän kuitenkin epäilen, tulisiko sitä juuri koskaan käytettyä, ei nyt ainakaan toppatakkien kanssa. Käyn kuitenkin edes sovittelemassa ja hypistelemässä, saattaahan sekin auttaa pahimpaan haluamiseen.
Vastaukset 22
Vanhimmat
on hupun ympärys kettua. Näyttää kaulukselta, kun huppu ei ole päässä.
Samoin ulkoilutakissani.
En varmaankaan irtokaulusta hankkisi, kun kaikissa takeissani on ehdottomasti huppu, talvisin.
Hesassakylmä viima saa useinkin nostamaan tuon hupun, suojaa niskaa, huivin lisäksi.
Mukavaa shoppailua.
lämpöisempi kuin aito turkis, vaan joutuistko eläinsuojelijoiden terrorismin kohteeksi. suhaus aerosolia, ja hieno kettupuuhkasi oisi piloilla..:/
Olen saanut lahjaksi turkin, vaan enpä taida löytää sille käyttöä, se on malliltaan pitkä ja oikein hieno - liian hieno minulle.
Taidan säästää turkin sen oikealle omistajalle, - toisen tyttäremme tytölle, - se on hänen edesmenneen mumminsa turkki.
On ollut aikoinaan kuvailemasi kettupuuhka, jota myös käytin, edelleen se on tallella ja kun tulee muoti uus ja puuhkat palaa, kaivan sen kätköistä uuteen eloon, on kaunis valkoinen puuhka. Käytän myöskin pitkää minkkiturkkiani aina kun säät sallii, on siis miinus asteita. En kuitenkaan käytä muuten kuin mennessäni ulos joko teatteriin tai vastaaviin paikkoihin pakkasiltoina.
siellä oli pitkärivi turkkeja myynnissä, ihmettelin ja ihmettelen vieläkin.
Joskus minullakin sellainen kettupuuhka, en voinut käyttää, se haju oli etova.
Kaytamme.
Hamassa muinaisuudessa ensimmainen karvahankinta oli torilta ostettu punaketun nahka.
Vaimon takkiin karvakaulus ja perapaasta pikku ntytollemme "davy-crocet" hattu hantineen.
Hoikalle ihmiselle sopi myihemmin pitka punakettu joka sittemmin muuton yhteydessa loysi paikkansa punaisen ristin "kaupasta".
Arkikaytossa oli lyhyt supi ja viimeiset 25-v pitka ateljee selkaminkki.
Itselleni teetin samalla pitkan suden.
Turkikset ovat uusiutuva luonnonvara!
mikään fanaattinen kettutyttö olekaan, kyllä säälittää katsoa koppivankeja, elikkorukkia, joita kiusataan, vain ihmisen takia, kun vaatetta saataisiin vähemmälläkin rääkillä.
.
kuuluu selaien irto turkiskaulus; se on jotain pitkävillaista lammasta, musta valkeaa..hyvin kauns ja toivottavasti elämänsä onnellisena eläneestä eliasta..bäää..
:)
muhkea karvamötsä sudesta, kaipa se on jolkutellut vapaana luonnossa?
On myös äidiltä peritty bää-turkki, modistettu, Kertaakaan en ole osannut sitä niskaani nakata.
Kengät on nahkaa, mutta eikö ne yleensäkin valmisteta meidän syömistämme naudoista.
.
Harva vaimo nykyaikana kävelee 25 vuotta samoissa karvoissa.
Turkin ikä 5-6 vuotta, jos vähänkään seuraat aikaasi.
oisi kai pitänyt oppia jo nuoresta, ei se ole luonteva asuste meikäläiselle.
On mulla keino "turkki", se on nätti malliltaan, ja hyvin lämmin, - vaan taitaa sekin jo jäädä pitämättä. Toppatakki tulee vedettyä niskaan näin jokapäiväisiin menoihin, se on kevyt ja lämmin.
Joo..sudet ovat vielä luonnonvaraisia, ja taitaavat pysyäkin..niitä saisivat ilomilin tehä turkeiksi :)
En ole onnekseni seurannut aikaani koskaan, vaan elänyt itselleni mukavalla, sopivalla tavalla.
Sain 30v lahjaksi minkinpalaturkin aikoinaan. Siitä tehtiin sisäturkki myöhemmin, ja jäi vielä hihat, ja helman leveyttä. Niistä tehtiin liivi.
Myöhemmin lapsenlapselle lämmin pussi rattaisiin,. Ja töppöset.
Hyvin on hintansa korvannut.
Liiviä käytän vieläkin, jos kovin kylmää, takin alle se, niin eipä tuuli käy luihin asti.
Eli käytössä vieläkin, 34v jo.
Urossagan selkanahoille kehuttiin 50-vuoden kestoa.
Riippuu tietenkin pidosta ja sailytyksesta.
Jos nainen pysyy likimainkaan mitoissaan niin henkilokohtainen ateljeetuote on ajaton.
Emme seuraa aikaamme vaan elamme omaa elamaamme!!!
Suteni kuosia en ole ajatellut. Pakkasilla pitanyt keveiden sisavaatteiden paalla.
pari turkkia, jotka olivat varmasti yli 30 v. vanhoja ja aivan tiptop kunnossa. Harmaata sagapuoliturkkia hän ei tosin enää hiustensa harmaannuttua käyttänyt, ruskea täyspitkä oli joka talvi käytössä ja silti uuden veroinen. A-linjainen mallikin olisi ajattomana mennyt vieläkin, mutta äitini oli sen verran minua lyhyempi, että minun olisi pitänyt lyhennyttää turkki itselleni 3/4 pituiseksi. Se olisi tullut niin kalliiksi, etten siihen ryhtynyt, silloin kettutytötkin riehuivat enemmän kuin nyt. Vaikka ne tuntuivat todella lämpimiltä ja mukavilta päällä, annoin ne pois.
itselläni on ollut joskus supihattu ja takin hihoissa ja kauluksessa.
nyt on supi ulkoilupusakan hupussa.
hopeaketun ehkä voisin otta hupun reunaan.
itse olen juuri samanlainen ,kuin sinä
en kulje muodin mukaan vaan mistä itse pidän ja viihdyn.
olet tosi hyvin jakanut käyttöön turkkiasi.
Voisi olla, et käyttäisin ...ainakin poron tuotoksia. jos asuisin Lapissa.
Asun pääkaupunkisseudulla ja ei täällä ole ollut turskiskelejä....
No 63v oon stadis budjannu, ja joka talvi on ollu kalsoja kelejä.
Mikä kunkin mielestä on kalsaa...kiva, kun kuljet minkkiturkin kanssa räntäsateessa...kylmähän silloin on..mutta...karvat kastuu:-)
Terveiset Stokkan kellon alta..olihan siellä jo mummuja turkissan tänäänkin....ja hyi hitsi...mulla vaan farkkutakki...
kuvittelin syksyä eläväni.
-10 ja siitä yli, ei useinkaan ennen joulukuuta.
Tammi-helmikuu lisäks, voi olla -25,
Kukin tyylillään, mummo oon ollu jo 25v, joten sopii mummonimitys hyvin.
On se kai turkisten omaavien mielestä....:-)
Mummu minäkin olen, joten pyydän anteeksi. äskeistä mummuttelua.
käyttää, eikä kai poron nahka muuhun vaatetukseen taida soveltuakaan?
Täällä pääkaupunkiseudulla minä sitä hinkumaani kettupuuhkaa käyttäisin, en missään nimessä maalla. Ajattelin, että sillä saisi sellaista glamouria olemukseen... Mulla on yksi aika tyköistuva vyöllinen tikkitakki ja trumpettimallinen puolihame, siihen settiin olen sitä puuhkaa suunnitellut. Ja jos kantti kestää, niin sitä samaa puuhkaa voisi käyttää vaikka pikkumustan kanssa joskus.
Taitaa kuitenkin jäädä koko puuhka haaveeksi, en sellaista eilen ainakaan löytänyt. En kyllä varsinaisessa turkisliikkeessä vielä käynyt.
Löydät varmasti haluamasi oikeasta turkisliikkeestä, siitä vaan ostamaan.
Tulipa mieleen eräs matkakokemus vuosien takaa. Olimme keväällä Cannesissa, minulla päälläni vaaleat
pitkät housut ja niiden kanssa tummansininen klubitakki. Katukahvilassa istui aurinkolasit silmillä, täyspitkässä, upeassa, luonnonruskeassa minkkiturkissa iäkkäämpi rouva, kahvia siemaillen. Ei ollut
ainuttakaan pakkasastetta, aurinko paistoi. Aistin hänessä sellaista glamouria, menneen maailman loistoa, ja tunsin itseni oikein todella turistiksi.
Muodit tulevat ja menevät, tyyli on ikuista!