lapsi nuorena

se on tosi ihanaa aluksi, mutta sitten kun arki alkaa niin on vähemmän ihanaa.
lapsi ei ole hiljaa kuin nukkuessaan. olet yksin lapsen kanssa ilman muiden ikäistesi seuraa(tulet melkein jo hulluksi siinä vaiheessa, ja alat selitellä lapsellesi ja jutella kaikkea kun olet itse niin helvetin yksinäinen)

sitten kun pääset vihdoin ulos itseksesi, ja mainitset jollekin miehelle että olet yh, he kaikkoavat. tajuat olevasi yhteiskunnan huonointa antia, kun edes normaalit ihmiset eivät kiinnostu sinusta, kun kuulevat että sinulla on lapsi.

lapsen isä kaikkosi jo siinä vaiheessa kun sai tietää raskaudesta, ja ei saanut aborttia vireille.

lapsi sai alkunsa kummankin tyhmyydestä.
nautimme siideriä ja sipsiä ja pidimme leffailtaa.
siinä sitten alettiin hommailemaan viltin alla ja unohtui ehkäisy hetken huumassa.
päätin kuitenkin pitää lapsen kaikesta huolimatta, kunpa olisin päättänyt toisin.
nyt voisin olla onnellinen nuori nainen ja elää normaalia elämää ja valmistua, mutta on kakara tississä kiinni, ja elät tuilla, niin minkäs teet.
ehkä joskus mäkin saan koulutuksen ja elämän kun lapsi on tarpeeksi iso, tai ellen anna adoptioon.

Miten niin millasta? Muuttuuhan se normi koulu arki lapsiperheenarjeksi ja sillee, mut... Mitä oikee ajat takaa sillä 'millasta'? Aika normaalia, samanlaista ku 3-kymppiselläkin äidillä. Aamulla keitetään puurot ja kaffet, mies menee duunii tai töihi, riippuen päivästä. Aamupäivällä ollaa joko ihan kotona kaksistee tai jossai kaverilla/kaveri meillä tai muskarissa, riippuen päivästä jnejnejne. En nyt jaksa alkaa kirjottaa tähän kaikkee, mut osaat varmaan loput päätellä ite.

Ai miten? No silleen ku ne vanhemmatki pariskunnat. Ikinä kuullu kukkasista ja mehiläisistä?
Ehkäisy nähtävästi petti ja tsädääm vajaa 3 viikon päästä (joulukuussa 07) testissä oli 2 rubiininpunaista viivaa.