Hoidon vaativuus

No kyllähän kakadutkin papukaijoja ovat, samaan papukaijalintujen (Psittaciformes) -luokkaan ne kaikki koukkunokat kuuluvat. Taksonomisesta lähteestä riippuen joko kakadut ja muut papukaijat ovat kyllä eri heimoja tai (esim Birdlifen linnunnimilistan mukaan) vielä heimokin on sama (Psittacidae) ja kakadut ovat omaa porukkaansa vasta alaheimotasolla mutta "papukaija" on kyllä ihan pätevä yläkäsite molemmille. Englannin kielessä kakadut (ja arat) ja muut papukaijat kyllä jostain syystä erotellaan aika selkeästi toisistaan, mutta Suomessahan tässä ollaan niin että siitä ei tarvitse välittää...

Mutta itse asiasta, papukaijan vaativuus on todellakin lajista ja yksilöstä kiinni mutta myöskin ihmisestä kiinni. Undulaatti tai neitokakadu on kyllä perusvaatimuksiltaan vaivattomampi hoidokki kuin koira, ja esim henkilökohtaisesti minulle ne isommat kaijatkin ovat vähemmän vaativia kuin koira, jonka kanssa olisi paljon sidotumpi aikatauluihin että ruokaa ja ulkoilutusta tulee riittävän tiuhaan ja suht säännöllisesti. Linnulla ruokaa voi olla koko ajan tarjolla eikä sitä tarvitse erikseen käyttää tarpeillaan pihalla tai pitkillä lenkeillä säällä kuin säällä. Lennätystä ja seurustelua kyllä tarvitaan paljon, mutta se sujuu pitkälle ihan normaaleiden kotipuuhien lomassa, ja jos siihen ei tunnu aina riittävän aikaa niin ainakin pienemmillä lajeilla lajitovereiden seuralla (mikäli ei ole todella tiukasti ihmiseen leimautunut yksilö) ja isolla lentohäkillä voi lintuja pitää varsin vähäisellä vaivalla. Toki eläimen kuin eläimen perusvaatimuksiin on aina perehdyttävä huolella ennen hankintaa (tai viimeistään heti hankinnan jälkeen...), ja koirasta tietoa on huomattavasti enemmän ja helpommin saatavilla kuin vaikkapa jostain jauhoamatsonista. Eli siinä mielessä papukaija on vaativampi että sen oikean ja riittävän tiedon hankintaan joutuu alussa käyttämään vähän enemmän vaivaa. Ja tietynlaisen elämänasenteen linnunpito kyllä vaatii, mitä isompi lintu, sitä enemmän ja kauemmin sotkua ja meteliä syntyy ja tilaa ja aikaa ja rahaakin tarvitaan.

Ison linnun käsittely ja koulutus on jonkun verran vaativampaa kuin peruskoiran, mutta jos verrataankin johonkin hyvin itsenäisiin laumanvartijarotuihin tai ehdottomasti koulutettaviin tyyliin rottweiler, ei se lintu välttämättä yhtään vaikeampi ole. Toki jokainen lintu on yksilönsä ja eri lajit ja eri yksilöt vaativat hieman erilaisia tekniikoita ja linnun ruumiinkielen opettelu ja kommunikointi voi olla kokemattomalle hyvinkin vaikeaa. Jos vaivautuu perehtymään koulutuksen perusteisiin ja papukaijojen peruskäyttäytymiseen ei se ison papukaijan pitokaan kuitenkaan mitään ydinfysiikkaa ole. Samat oppimisen ja koulutuksen perusperiaatteet (ehdollistaminen, positiviisen vahvistamisen tehokkuus) toimii sekä koiralla että papukaijalla vaikka hienosäätö poikkeaakin. Ruokinta ja ympäristöolot (virikkeet, valaistus yms) vaativat jälleen perehtymistä, mutta niidenkin kohdilleen saamiseksi on kyllä paljon apuvälineitä tarjolla ja on enemmän halusta ja viitseliäisyydestä kuin varsinaisesta vaativuudesta kiinni.

Keskimäärin papukaijojen peruslähtökohdissa on hajontaa paljon enemmän kuin koirilla. Jotain rescuetapauksia lukuunottamatta koira on kuitenkin yleensä aina hankkiessa valmiiksi kesy ja suhteellisen luottavainen ihmistä kohtaan ja sen käytöstä voi heti alkaa muokata haluamaansa suuntaan vaikka namupalojen avulla. Papukaija voi iästä, alkuperästä ja aiemman käsittelyn määrästä ja laadusta riippuen olla mitä tahansa valmiiksi umpikesystä lellivauvasta ihmistä yli kaiken pelkäävään hysteerikkoon tai kaikkea liikkuvaa purevaan öykkäriin. Linnunomistaminen voi tuntua varsin vaativalta jos haaveilee olkapäällä keikkuvasta rapsutuksia kerjäävästä kaverista ja kestääkin ensin viikkoja tai kuukausia että pystyy edes katsomaan lintuu päin ilman että lemmikki pakenee paniikissa rääkyen häkin seinille saati että se olisi sen verran rento ja luottavainen että ottaa kontaktia ja ylipäätään huolii namupaloja ihmiseltä. Hyvin aran tarhakasvatin tai käytösongelmaisen kiertolinnun omistaminen ja koulinta voi etenkin alkuvaiheessa olla hyvin vaativaa touhua johon aloittelijalla ei välttämättä riitä rahkeet, eli aika paljon on kiinni siitä minkälaisen lintuyksilön hankkii. Jos ihminen omaa luontaista kykyä lukea ja käsitellä eläimiä yleensä ja lintuja erityisesti voi vähän vaikeampi yksilökin kyllä kesyyntyä varsin nopeasti. Jos taas kemiat ei kerta kaikkiaan kohtaa niin linnun kanssa eläminen voi olla melkoista sähläystä puolin ja toisin.