Olen opiskelija ja opiskeluni on todella rankkaa. Kärsin pahoista keskittymisvaikeuksista ja huonosta muistista. Tämä pelottaa ja masentaa. Muistiongelmista on keskusteltukin täällä, mutta mikähän niiden ja keskittymisongelmien takana voisi olla? Epilepsia sinänsä ei riitä selitykseksi... Aloin jälleen tänään miettiä, olenkohan koko ajan pienessä "lääkehumalassa"? Lääkityksenä Lyrica 300mg x 2 ja Lamictal 200mg x 2. Vai onko aivoissani tuhoutunut jotakin kohtausten (paikallisalkuisia viikottain) takia.
lääkepöhnässä?
fil.yo.
9603
0Äänestä
Vastaukset 9
Vanhimmat
Käytätkö kofeiinia, se voi aiheuttaa päivittäiskäytössä tuollaisia oireita. Kofeiinin aiheuttamat dementiaoireet johtuvat siitä, että se tuhoaa aivosoluja hippokampuksessa ja estää niiden uudistumista.
Tuntee niin voimakkaana ettei siihen totu verikokeet katsoo lääketason mahd toisia lääkkeitä vähennystä jne.
Itsellä ei keskittymisongelmia ole, mutta muistin kanssa olen huomannut pieniä ongelmia. Pystyn kyllä omaksumaan hyvin uutta tietoa, kävin mm.aikuisena lukion ja numerot oli hyviä mutta nimet on aina hukassa ja jokin sana ei tule millään mieleen. Voi olla että tämä on ihan normaalia mutta miettimään se on pistänyt samoin juuri nuo viikottaiset kohtaukset vaikka ne ovatkin lieviä. Mulla menee kans tota Lyricaa 300x2 ja sit Tegretolia 400x2. Olen paljon viime aikoina miettinyt myös lääkkeiden vaikutusta persoonallisuuteeni. Vaikuuttaahan noi lääkkeet aivoihin ja sitä kautta luultavasti myös persoonallisuuteni on muuttunut. Toivottavasti täällä on joku viisas joka tietäisi paikallisalkuisten kohtausten vaikutuksesta aivoihin. Lääkepöhnässä me epileptikot taidetaan kaikki olla, muu kännääminen onkin ainakin mun osalta jääny. Hienoa, että pystyt opiskelemaan vaikka kohtauksesi eivät ole täysin hallinnassa.Menestystä opinnoissa!
Koita keventää hieman sitä opiskeluasi ja vaikka jakaa niitä lukemispätkiä hieman eri tavalla. En tiedä minkälainen lukurytmi sinulla onkaan mutta sitä voi aivan varmasti muuttaa je keventää ilman että oppimistulos siitä kärsii.
On varmaan totta, että jokaisessa isossa kohtauksessa jonkin verran aivosoluja tuhoutuu - näin ainakin muistan lukeneeni. Toisaalta on muistettava se valtava kapasiteetti joka meillä on aivoissamme käyttämättä. Mehän käytämme vain murto-osaa aivojemme todellisesta kapasiteetista.
Voihan olla myös että lääkkeiden ottoajallakin voi olla jotain merkitystä. En pysty sanomaan kuin omista lääkkeistäni mutta tiedän että ne väsyttävät. Siksi olen jaksottanut ne samaan aikaan mahdollisimman tarkasti (minulla on aamulla kello soimassa, jonka jälkeen nukun vielä ainakin tunnin kaksi lääkkeiden oton jälkeen) Eläkeläisenä minulla on tähän onneksi mahdollisuus vaikka työvuosia olisi ollut vielä eläkkeelle jäämishetkellä ainakin parikymmentä.
Koita pitää huolta myös fyysisestä kunnosta. Tämä auttaa kummasti jaksamaan.
Ja ex-kofeinisti: Muistutat kummasti Rev.Mccoonia alias paniikkipalvelua. Älyä nyt pysyä pois kofeiinijorinoittesi kanssa näiltä palstoilta. Kas kun et väitä että kofeiini aiheuttaa epilepsiaa. Täytyy sanoa että minulle aiheutat verenpaineen nousua. Terveisin MLL
mulla on kans tosi huono muisti ja oon surkein meidän luokalla koulussakin vaikka olin ennen kympin oppilas ! epilepsia kyllä taitaa riittää selitykseks sulle jos lääkkeis on tollasii sivuvaikutuksii. masennuskin kuuluu siihen.. :s sen takii epileptikot tekee itsareitakin.. :s yrittäkää vaa jaksaa selvitä. mulla on ollu 11 vuotiaasta vakava epilepsia ja en tykkää tosta lääkeidenottojälkeisestä "pöhnästä". sillon mua huimaa,pyörryttää,en pysty kävelemään kunnolla,oksettaa ja itkettää. ja kun katon peiliin ni nään siel kaks samaa ihmistä. :'S en tykkää siitä YHTÄÄN !
Hei, tiedän mitä ovat muistivaikeudet, masennus, itseinho ja voimattomuuden tunteet. Olen sairastanut vaikeahoitoista paikallisalkuista epiä yli 20 v. ajan ja saan edelleen kohtauksia useita kertoja viikossa. Kaikista mikstuureista ja kokeiluista huolimatta oikeaa lääkitystä ei löydy, eikä kyllä sairauden syytäkään. Tällä hetkellä minulla on neljän eri lääkkeen lisäksi vagus-hermo-stimulaattori. VNS-terapia auttoi pääsemään eroon hereillä ollessa saamistani kohtauksista mutta REM-unen aikana yöni kuluvat "sheikatessa" ihan peiton alla.
Olen myös fil.yo vuodesta 2004. Opintoni ovat edenneet hitaasti, ihmissuhteet ovat päättyneet usein nopeasti...ja psykologin apua on tarvittu moneen otteeseen. Olen aina kuitenkin ajatellut olevani kokonainen paketti; ylimääräistä energiaa yllättävissä tilanteissa ja joskus toimintani on kuin hidastetusta filmistä, jolloin kaipaan vähän herättelyä ja mitä muistiin tulee, se on huono. Olen avoin sairaudestani ja se on ollut minulle eduksi kaikkien kanssa. Naapurin ei tarvitse miettiä, miksi on musta silmäkulma ja öisin kuuluu huutoa, sillä hän tietää tarinani. Kanssaopiskelijat eivät ihmettele käheää ääntäni, joka johtuu stimulaattorin sähkövirrasta jne.
Kuuntelen mielelläni juttuja vaikka siskon synttäreistä ym. katson kuvia ja palautan sillä tavalla muiden kertomana palasia takaisin. Kyllä ne tapahtumat ovat siellä muistin sopukoissa ja palaavat mieleen kun houkutellaan. Kyllä minua harmittaa, etten vieläkään ole valmistunut ja opittu unohtuu nopeasti, jos tietoa ei aktiivisesti käytä. Sanon että häntä pystyyn ja tee parhaasi! En ole saavuttanut mitä tavoittelen mutta tein parhaani ja yritän edelleen, se on tärkeää! Jaksota päiväsi pieniin pätkiin ja kannattaa ehdottomasti tehdä opon kanssa HOPS. Jos op:t ei riitä opintotukeen, kuntoutustuki on vaihtoehto, sillä minä rahoitan opintoni. Tsemppiä ja aurinkoista syksyä!!!
Et maininnut kuinka kauan olet kyseistä lääkecocktailia syönyt mutta voin kertoa jotain omista kokemuksistani. En usko, että sinänsä kärsit lääkepöhnästä vaan ihan perustason sivuvaikutuksista, kuten itsekin. Teen väikkäriä ja sairastuin uudestaan oikeastaan toisen vuoden jälkeen (lapsuudessa aivoleikkaus, joka altisti). Tästä on aikaa lähes kolme vuotta. Tiedän aika tarkalleen mistä puhut enkä usko kohtauksilla olevan siihen vaikustusta vaan lääkityksen perustasolla. Se mahdollistaa ns. normaalin elämän mutta vie terävyyden kuvaamillasi tavoilla. Työteho ja keskittyminen ei ole enää samalla tasolla ja rajat venymiseen tulevat vastaan paljon aiemmin. Joskus sitä saattaa istua ja miettiä mihin hemmettiin on näytteen laittanut ja onko ylipäätänsä tehnyt sellaisen. Matikan/fysiikan ja pikkutarkan keskittymisen kanssa on niin ja näin mutta toistaiseksi sätkin mukana. Tällaista ei ollut täällä ennen. Toisaalta täytyy muistaa, että aivothan rakastavat kuormittamista (mutta eivät väsymystä..). Itse treenasin sairastumisen alkuvaiheessa raivostuttavilla sudokuilla duunimatkat vaikka joskus oli epätoivoista kun ei saa mitenkään lokeroitua ajatuksiaan:) Parempaan oikeastaan menee koko ajan niihin aikoihin verrattuna.
Mainitset "paikallisalkuisia viikottain". Usealla on paikallisalkuisia (myös päällä) mutta se ei kerro paljon. Paikallisalkuisia GM:iä vai poissaoloja? Jos ensimmäisiä, niin en ymmärrä kuinka olet pystyssä!
Tsemppiä. Muista nukkua paljon!
Et ole yksin tämän ongelman kanssa. Tosin elämäntapojen rankka muutos on itselleni tuonut uutta valoa tähän murheeseen, ja näin ollen en mene täysin vannomaan lääkkeiden syyksi tätä.
Jännitätkö kovasti tenttejä tai etätehtäviä? Ns. holistinen ihmiskäsitys eli "ihminen on fyysinen, psyykkinen ja sosiaalinen kokonaisuus" on ennaltaehkäisijä kohtauksissa. Lisäksi se pitää mielen rauhallisena. Rento, levollinen mieli on tärkeä osa oppimisprosessia.
Laboratoriotestit kannattaa teettää. Ne selvittävät mahdollisen yliannostuksen riskin tai sivuvaikutukset. EEG tai MRI auttaa mahdollisten tuhoutumisten määrittämisessä.