,,tässä taannoin perimäni Sunbeam 900 oli huollossa TB:llä ja nyt lähden sillä Helsinkiin hoitamaan liikeasioita. Koneelle tekee hyvää ja karstat lähtee. Saa nähdä miten se kestää pitkän matkan. Matkamusiikiksi valitsin C-kaseteilla olevaa Mona Caritaa ja Bonnie Tyleriä , sopii auton tyyliin ja aikakauteen. Samalla mittaan bensiininkulutusta matka-ajossa. Mutta nyt TB:lle lähtökahville /sämpylälle ja matkaan...
Sunbeamilla Helsinkiin..
Lounli-Raideri..
16198
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Ymmärsinkö oikein palstan aiemmassa viestissäsi, että "hän" sanoi sopimuksensa irti juuri tuolla hesanreissulla? Voihan rähmä, jos noin kävi. Tykkään kaikista vanhoista peleistä ja arvostan museotavaroita. Sinulla oli vielä musat ja kaikki viimesen päälle mietittyinä, sopii myös meikäläisen ajatteluun tuollainen tarkka etukäteissuunnittelu. Arkistonhoitajan hommissa olen oppinut syynäämään pilkun vierestäkin ja mitä paremmin sen osaa, sitä paremmin hommat hoituu, usko tai älä. Järjestys sen olla pitää ja paras on pyy pivossa kuin ikinä missään muualla.
Toivon sydämestäni, että saat sunbiimisi nopeesti tien päälle ja musat soimaan.
parlamentti
ole pakko täällä olla, jos et halua.
Hyvää Joulua :)
..ihmisiä ja ilmiöitä matlasta näkökulmasta. Cherokeella kun mennä huristaa niin korkealta ei näe kaikkea. Vaikka kauas näkeekin paremmin. Ja tunnen olevani Sunbiimilla ihan ekotekoja tekevä viherpiipertäjä. Säästän polttoainetta sun muuta. Ja välillä sitä korva nauttii tuollaisesta c-kasetin tuottamasta ohuesta soundista, kun Cherokeessa pauhaa kunnon ämyrit tuhdin vahvistimen tehostamana. Ajan henkeen sopiva musiikki sekin tuo ajonautintoon osansa Sunbiimillä. On minulla vielä niitä Esson aikoinaan myymiä kasetteja Matkamusaa 1-4. Siinä on kaikenlaista kotimaista senaikaista.
Tuo katkera ihminen ei ymmärrä näiden asioiden päälle. Ajelee lainarahalla ostetulla pikku Nissanillaan ja soittaa kaupallisia radiokanavia ruokkien katkeruuttaan. Vanhaa pitää arvostaa. Siinä on onnellisen elämän ydin ja perusta!
sulla on siis niitä ikimuistoisia kasettejakin, onko tuossa Matkamusa-sarjassa sitä itteänsä - 60-luvun rautalankamusaa? Se on kuule meikän mieleen. Olen nuorena ollut hippi-tyttö. Leveälahkeiset housut ja minihame, ajeltiin vanhalla Cortinalla ja tehtiin kartsakierroksia jalkaisin. Oi niitä aikoja. Sitten opiskelin ja pääsin arkistonhoitajaksi. Sille tielleni jäin.
..oikein vanhat muistot jyrää mieleen ja alkaa jalka vipattaa, kun niitä kuuntelee. Vanhan Cortinan aion vielä ostaa kun sopiva kohdalle sattuu. Isällä oli -69 mallinen 1600 DL. Siinä oli tyyliä ja tyrnä ajella. Ei mikään raketti, mutta jotain amerikkalaisuutta siinä oli. Kromireunaiset mittaristot sun muut. Ja musta vinyyli (keinonahkaverhoilu ) penkeissä. Kesällä tulikuuma ja talvella kalseankylmä.
Toriralliin parempaa kärryä saa etsiä. Sen etupenkeillä myös mukava oli katsella jonkun flikan kanssa kuutamoa. Ja Elvis kyseli vouaavalla kasettinauhalla, että Are You Lonesome Tonight...:)
melkein pyörryn..niin ihanalta kuullostaa..jalat menee alta ja titityyyy
..auringonlaskua. Lepäisllä aurinko laskee kauniisti, tulipallona mereen. Puuttuu enää se Cortina...:)
taitaa olla "titityy" siellä vintillä???...
sinunlaisiasi häiriköitä varten. Lounli ja Arkistonhoitaja ovat kaksi eri henkilöä eikä "yksi ja sama äijä".
voisin ottaa vanhan kamerani mukaan, kullostaa niin houkuttelevalta tuo maalailusi tunnelmallisesta merimaisemasta. Harrastan valokuvausta ja etsin jatkuvasti uusia ideoita ja kuvakulmia. Haaveilen omasta näyttelystä kirjastossa ja pitäisi ihan oikeasti saada kuvia. Niin ja, olisi myös kiva paistaa nuotiolla makkaraa Lepäisten kallion päällä.
Cortinan puuttuessa voisihan tuonne kuvausretkelle vaikka joskus piipahtaa ihan polkupyörälläkin. Tosin minulla ei ole kuin yksi polkupyörä ja se sattuu olemaan pappavainaan vanha fillari, siis miesten pyörä. Mutta kyllä varmaankin sinä herrasmiehenä ja nostalgiaa rakastavana voisit polkaista meidät molemmat sinne Lepäisille, minä voin istuksia rungolla tai takatelineelläkin, ei haittaa.
Pakkaan jotain evästä laukkuun tyyliin piknik. :)
titityy,titityy,titityy, titityy.,
siinä hermot lepäilee, kun ajelee Lepäisten motoritietä täysillä ja merimaisemat vain vilahdellen vaihtuu.
..ajatukselta. Eihän siinä kyllä välttämättä Cortinaa tarvita jos Lepäisille retkelle mennään. Osaat kai laittaa madot koukkuun jos intoudutaa onkimaan? Minulla vanhan puu kuunarin kyljestä rakennettu laituri, jonka ympärillä kalat viihtyvät. Suunnittelin laiturin itse ja teetin sen Paimion Puusepillä. Vähän se on joidenkin mielestä erikoisen näköinen, mutta on sillä vissit etunsakin. Halkaisee hyvin aaltoja ja tarjoaa suojaisen kinnityspaikan toisella laidallaan Buster veneelleni.
Harrrastan myös itse valokuvausta, pääasiassa mustavalkokuvia. Olen innostunut kuvaamaan mm. vanhoja kalastus -troolareita ja vanhoja autoja. Niissä on sitä jotain ja mustavalkoisuus korostaa sitä pointtia asiassa. Olen kuvannut ihan pikkupojasta asti ja näyttelynkin olen pitänyt Paimiolaisessa kahviossa parikymmentä vuotta sitten. Mustavalkokuvia olivat nekin pääosin.
taitaapi onkimiset olla ongittu, mutta niitä kuvia voisi ottaa vaikka vähän sormet kohmeessa. Ymmärrän pointtisi, jos sinä sitten niitä mustavalkokuvia ottelet, niin minä kyllä väreistä tykkäävänä voisin tehdä värikuvasarjan. Arkistomapitkin ovat minun arkistossani kaikissa sateenkaaren väreissä, koska panostan myös työympäristöön ja sitä kautta työhyvinvointiin. Yksin työskentelevänä tuollaiset asiat nousevat arvoon arvaamattomaan.
Kuten aiemmin sanoin, kuvaan mielelläni yksityiskohtia. Sittenhän me voisimme jonnekin pistää näyttelyn pystyyn, juuri jonnekin tyyliin kahvio-kirjasto, kun jostain pitäisi aloittaa tämä taiteellinen ura. Olen aina sitä sanonut, että kynttilää ei saisi pitää vakan alla vaan vakan päällä. Näyttelyn nimi voisi olla vaikka taiteellisesti "24" tai jotain, ehkä voisimme jopa kuvata klo 24.00. ?? Yökuvaaminen voisi olla muutenkin jännittävää, voisi tulla jännittävia otoksia.
..yritin kuvata metsässä pöllöä. Kamera oli se halvin senaikainen Kodak, jota myös valokuvaajat haukkuvat "Coca-Cola-kameraksi". Ja siinä oli sellainen kertakäyttö-salamakuutio, jolla sai neljä räpsähdystä aikaiseksi.
Arvaahan miten siinä kävi. Neljä kertaa räpsähti Pikku-Raiderin kamera yön pimeydessä. Pöllö huhuili lopuksi lyhyesti ja lensi tiehensä. Sen koommin en ole yökuvannut:)
Kiva kuulla, että olet muuttanut arkistoinnin perinteisesti pölynharmaan interiöörin värikkääksi uusilla kansioilla. Ennen olikin vain niitä Mercantilen tylsiä mustia ja tummanvihreitä mappeja , kotelolla ja ilman. Niitä on tullut itsekin aseteltua, kun olin kesätyössä Raumalla Ammus-Sytyttimen arkistoa järjestämässä konttoripäällikön kanssa. Oli pölyinen pesti sekin. En muista onko milloinkaan sen jälkeen Hartwallin keltainen jaffa maistunut niin hyvältä kuin se sellaisen "arkisto-työpäivän" jälkeen maistui.
Kehitellään sitä näyttely-ajatusta tässä pikkuhiljaa. Pakkahuonetta ajattelin jossain vaiheessa,. mutta taitaa olla ruuhkaa saada sinne mitään esille. Ja kallista.
Mutta eipä tässä kiirettä. Ehditään vielä räpsiä materiaalia. Jos ei yösydännä, niin päivällä..:)