Kui iänkaike voi ol mahollist
et ei hänkää ol saanu miest itellens
vaik näyttää melkei enkelilt
Vissi hän o malli oikei
Nii mä puhu tost likast tos
nettimainokse etusivul
Oot kai huamannu
Ko hän sanos ettei halu ol yksi
ja o saanu tarpeeksens
kaikist unettomist öist
Kuka ei olsis
Vaik mikä mää ole sanoma
kuka ol yksinäine
kuka ei
Onk kukka
et ei hänkää ol saanu miest itellens
vaik näyttää melkei enkelilt
Vissi hän o malli oikei
Nii mä puhu tost likast tos
nettimainokse etusivul
Oot kai huamannu
Ko hän sanos ettei halu ol yksi
ja o saanu tarpeeksens
kaikist unettomist öist
Kuka ei olsis
Vaik mikä mää ole sanoma
kuka ol yksinäine
kuka ei
Onk kukka
Vastaukset 12
Vanhimmat
Tällaiset murrerunot saavat aina haluamaan lähtemään sinne Suomen kansan alkuperäisille laulumaille jonnekin Pohjanlahden Karjalaan. Sinne missä asuu oraakkelinomainen kansa, joka aukaisee suunsa vain letkeään sutkaukseen tai syvääluotaavaan viisauteen.
Ajattelen, että jonkinlaisesta vieraannuttamisesta näissä murrerunoissa on kysymys. Pyritään tarkastelemaan kohdetta ja havainnoitsijaa mahdollisimman erillisinä ja etäällä olevina toisistaan. Tällaisella kielellisellä "kikkailulla" tämä onnistuu.
Tulkitsen tämänkin runon tällä tavalla.. Tällaisessa todellisuudessahan me elämme ja tällaista faktaa meille tungetaan mainoksissa ja muussa. Murteen avulla kertoja pystyy kyseenalaistamaan tämän.
Murretta tai ei, niin pidin tämän runon ideasta. Sai nauramaan. Joskus todellisuus on kohdattava tällä tavoin. Kiitos :)
Huomaan ilokseni että ajattelet tästä asiasta kokolailla samalla tavalla kuin minä...
Tässä runossa - näin jälkikäteen katsoen - tulee ihan selvä kontrasti kauniin kaupunkilaisen ja sellaisen taviksen, sanoisinko suorastaan, maalaisen välillä =)
Ja tämä "maalainen" ikään kuin nostaa itsensä suuremmaksi, päivittelyllään :o
(Se on muuten seikka jota en suin surmin siedä live-elämässä - ja huomaan sitä tapahtuvan ihan kaikkialla...)
Mutta joo - joskus asia on vaan sanottava näin!
Kiitos!
mine ei jymmärrä, mitä sinä sano, onk kukka?
sinä rune ole kaunis kak kukka ja minä ei jymmärä, mitä sinä sano?
aaaaaaaaa..............., no nyt minä jymmärtä, siin oli hieno juani ;)
Mitä hää höpärehtää tiäl - omaks venäjäks =)
Kuuleha Jussi, mie kiitän Siuta visiitistäis !
Ol kovaste varovaine sit viikolloppuna :0
sanoma mittää siittä, kuka o yksinäine ja kuka ei - tosissas.
Mut tiiäkkö, see kuulusis tähä runo nii olennaisest
see ajatus.
Kui ihana oliski näyttä enkkelilt,
kullal hohtava hiuksi olkkapäil ja semmottis
salaperäne hymy, vähä niin ko Mona-Liisalki ol.
Mut mää luule, ettei Luaja sellasi eres synnyt tai lua
täl Telluksel vaa pitä ne siäl iha omas valttakunnas.
Ja Sää sit,
Sää keksit runo tommottis mainostsydeemist, olet Sää
aikamoine likka jos ny muutenki.
Runostas mää piri, mut kai Sää sen tiesikki =)
PS Eikä see olis muute ilma Su murret ollukka juur mittä.
No Säähän tän runon syntyhistorian tiiäkki - kylmissään sitä kirjottelee vaik enovainaa villasukista =)
Mut ehä mie arvannu, likkarukka, kui nii moni täst runost sai itellee ajatuksenpartta...
Ku iha vaa tulin jä lätkäsin tänki näkyville ja samantien ajattelin mielesäni et olsis tuaki saanu jäähä tekemäti :o
Mie kiitän Siuta, Lintsi !
aiwan käsittämätöntä tollanen nyyhkytys julkisesti! Ensinnäkään tää ei oo varmaan ees tolle gimatsulle selvää mihin kuvaa käytetään, sillä eihän hän pärstäänsä omista... ehei. Otetaan esmesmerkki:
Kuvaaja:
- Ajattele jotain ikävää, jotain lohduttoman surullista... joku kuolee tai sut jätetään itekses johonkin saareen, sun vanhemmat jättää sut ja sä oot ihan itekses muutaman palmun ja apinan kanssa. Ok
Modelli:
- Uik. Saaks täält jädee vai oks tää torstai ennen perjantaita? Onks tää cuuli ilme?
(lurpattaa kuin koira)
- Joo. Pidä siinä!
Mä olen ihan mainosvihaaja. Argh!
Kauneudella myydään kaikenlaista...
Synnytetään mielikuvia et täl saitil kaverii hakee kauheen kauniit ihmiset, niin ko tommosia ny oikeesti olis ees olemassa :P
Paskat!
Mä oon muuten varronnu, millon tulee mainoksia ruumisarkuista...
Funzi vähä - de luxe - malli ---> vaalea kiharatukkainen typykkä nojailee arkun tammipintaan, joka luo ihanan kontrastin sisustuksen himmeen hillitylle valkoiselle satiinille...
Ou mai kaad :o
Meen ottamaan särkylääkkeen...
Kiitos!!
Sää keksit aiheeksi oikee mysteeri runnoos. Mää ole mont kertaa miättiny just sammaa. Joskus naiste, joskus miäste kohral. Ku ihmises ei ol mittää näkyvää vikkaa, mut ei vaa itte löyr kettää eik kukkaa hänt.
Mää luule, et moni o nii arka, et tarvittis vaa puhemiäst, niinko ennenki. Koko systeemi meni huanoks, ko kaikki jäi vappaaks mettästykseks, ilma vanhempie ihmiste ohjaust. Jonku pitäs ain autta näit arkoi ettiipäi, ei ne muute itte uskal. Hiano runo muute!
Mutta joo - oon kyllä ajatellu tota samaa asiaa ja juur tolta samalta kantilta...
Eikös muuten puhemiehelle kuulunukki paita jossa on seittemän taskua =)
Kiitos, Tee!
Tähän jäi vastaamatta, vaikka pidin runosta ja sen sanomasta. Me kuule ollaan kaupallisuuden uhreja. Ei auta kuin hommata virtuaalinen hahmo ja elää sen kautta elämänsä. Hitsi! Ei tällä iällä ja pärstäkertoimella pärjätä tuolla todellisessa maailmassa :).
Hurjaa tekstiä Sulla, kuule :o
Muista ny että mää oon Sun kuvan nähny ja siitä päätellen Sää kyl pärjäät vaiks missä !!
Mutta joo - tymmärrän ajattelutapasi ja kallistun kyllä vakaasti samaan suuntaan...
Kiitos