Kirjoittelin tässä hieman...

Haha, saa kommentoida mut nyt en kyl mitään kovin hienoa jaksanu kirjoittaa...Huvin vuoks vaan
Mari tuli koulusta kotiin, vei koiran, söi. Hän meni tietokoneelle. Hän oli surullinen, turhautunut. Illalla hän vei taas koiraansa, ainoaa joka välitti, ainoaa joka kuunteli. Mari vei koiraansa joka päivä. Isää Marilla ei ollut, äiti oli alkoholisti, eikä välittänyt hänestä. Koulussa hänellä ei ollut ystäviä, Mari oli liian erillainen. Mutta koira välitti, koira oli aina Marin kanssa. Mari itki koiran kanssa. Mari keskusteli koiran kanssa. Mari luotti koiraan. Koirakin luotti Mariin.
Taas seuraavana päivänä Mari oli yksin koulussa. Ihmiset naureskelivat julmasti hänelle, kun Mari kulki heidän ohi. Mutta Mari ei välittänyt heistä, hän vei koiraansa,päästessään kotiin. Hän kertoi päivästään koiralle. Hän meni nukkumaan koira vieressään.
Viikon loppu saapui, Mari päästi koiran vapaaksi, koska halusi koiran pitävän hauskaa. Marikin oli iloinen, kun huomasi koiran viilettävän kovaa vauhtia. Se haukkui onnellisena ja hyppi ympäriinsä. Sitten tapahtui jotain. Koira juoksi tielle nähdessään oravan. Mari ei ehtinyt tehdä mitään, kuulu kova ulvahdus ja tyyttäys ja koira oli jäänyt auton alle. Mari kaatui maahan, itkien. Koira ei enään noussut, se jäi tielle. Kuljettaja nousi pelästyneenä autosta ja rupesi huutamaan Marille. Mutta joku sanoi "älä", joku laittoi kätensä Marin olkapäälle. Joku auttoi Marin ylös ja pyyteli anteeksi. Mutta Mari ei halunnut kuunnella ketään, Mari ei halunnut elää. Maria ei kiinnostanut mikään, hän halusi kuolla.
Mari juoksi kunnes pääsi metsään ,minne hän halusikin mennä. Hän kiipesi korkealle puuhun, aurinko oli laskemassa. Näköala oli uskomaton, niin kaunis. Ylhäällä oli kaunista, viileää ja raikasta. Mutta Mari ei huomannur sitä, hän vain kiipesi. Sitten hän päästi irti oksista, iskeytyi maahan kiljaisten, vaikka hänellä olisi ollut mahdollisuus elää. Koira ei olisi halunnut tätä. Mutta Mari ei ymmärtänyt mistä luopui. Hänellä olisi voinut olla perhe, hän olisi voinut olla onnellinen. Mutta hän päästi kaikesta irti. Turhaanko? Sitä en voi sanoa.