Mitä mieltä olette, voiko sellainen mieletön vetovoima olla vain yksipuolista? Kun toinen on samassa tilassa, sitä automaattisesti menee juuri hänen viereensä ja tekisi mieli mennä vielä lähemmäksi? Kun silmät kohtaa niin vatsassa tuntuu jännästi? Kun ei näe niin on vaan ikävä toista? Voiko se silti olla yksipuolista? Ja mistä tuo sitten johtuu edes, kun muuten toinen on ihan väärä ihminen?
Voiko olla yksipuolista?
Shh..
151499
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
huoh...ei ole yksipuolista ei......jos toinen on "väärä" sehän ei voi selvitä kuin testaamalla.....ja annan hyvän neuvon - ei vuosia kuitenkaan!!!! on tämä niin raskasta, on, on....:( joo ja tekis mieli hiplata koko ajan:)....:) taitaa olla ihastumisesta kysymys:)
Niin, väärällä tarkoitin siis, että normaalisti en hänenlaisestaan olisi kiinnostunut mitenkään. Ja nytkin kun tekisi mieli ottaa yhteyttä mietin heti, että ei siitä kuitenkaan mitä tulisi kun ollaan ihan erilaisia. Ja sitten jos onkin vain yksipuolista, eli hän ei tunne ollenkaan samalla tavalla?
millainen on hänenlaisestaan/ miten erilaisia olette? Onko sillä sitten loppupeleissä mitään väliä, olette kuitenkin ihmisiä molemmat ja tuntevia sellaisia.... kukaan ei vie hautaansa mukanaan mitään, tms....ja joskushan erilaisuus on vain rikkautta:)) ja voihan sitä sitten erota jos toinen ei kolahdakaan sitten..:)))
Ei sillä varmaan niin väliä miksi koen, että hän olisi väärä minulle. Olisi meillä varmasti paljon yhteistäkin, mutta jotenkin on ollut hankala puhua hänen kanssaan ja kun ajatusmaailmat ei tavallaan kohtaa ollenkaan ja sitten molemmat ollaan varmaan aika varautuneita. Mutta pointti oli siis se, että voiko se vetovoima toisen luokse olla yksipuolista? Itse olen ainakin ollut todella hämmentynyt omasta käytösestäni ja siitä että juuri hän vetää niin kovasti minua puoleensa, ja jos se vielä on yksipuolista...
Omalle kohdalle on nyt sattunut kuvailemasi lailla. Uskon että kyse on minun päästäni tai kehostani, joka tekee tepposia. Toisaalta, ensimmäinen ihminen joka on onnistunut tuijottamaan mut hiljaiseksi...silti uskon että kyse on jostain muusta kuin molemminpuolisesta ihastumisesta. Mitä tämä on, tullee jäämään ehkäpä ikuiseksi arvoitukseksi.
Olet selvästikin ihastunut. Tunne ei välttämättä aina valitettavasti ole molemminpuoleista, mutta sehän selviää vain ottamalla asiasta selvää :)
Yksipuolinen ihastuminen on varsin yleistä. Menee ohi jos ja kun ei saa vastakaikua, ainakin useimmiten.
Itselläni ei vaan mene ohi..mut hautaan sen sydämmeeni..olkoon siellä piilossa pahaa maailmaa.
No sepäs se, kun olen mielestäni saanut sitä vastakaikua kyllä. Mutta kuitenkin sitä on vähän epävarma, että jos se onkin vaan omassa päässä. En siis todellakaan ole milloinkaan tarkoituksellisesti halunnut tähän ihmiseen ihastua. Mutta tuo vetovoima on jotenkin vaan niin ihmeellistä, kun kyseinen henkilö ei ole ulkonäöllisesti eikä tosiaan luonteensakaan puolesta ollenkaan sellainen ihminen jonka kanssa voisin ikinä edes kuvitella mitään suhdetta. Ja silti kaipaan juuri häntä. Ihan kuin olisin noiduttu tai jotain... No ehkä nyt kun ei enää nähdä tämä menee ohitse. Vaikka joka päivä mietin, että pitäisi ottaa yhteyttä, ei olisi mitään menetettävääkään, niin sitten heti ajattelen, ettei siinä olisi mitään järkeä kuitenkaan.
ulkonäkö olisi kriteeri ihmissuhteeseen? Eiköhän enemmän merkitystä olisi ihmisen ajatuksilla. Luonnekin on jokaisella omanlaisensa, vaan mikä estää hyväksymästä ihmistä sellaisena kun toinen on? Ennemminkin molemmat päättävat yhdessä mitä kumpikin tahtoo elämältään. Jos oikein tarkkaan miettii, onkohan tässä elämässäkään pahemmin järkeä: :D
No ei kannata vaivautua, jos kerran ei EDES ulkonäkö miellytä. Voi pahkiainen, kamala jos muhun joku ottaisi yhteyttä ja saisin tietää, ettei luonne eikä ulkonäkö olleetkaan en asiat mitkä veti puoleensa.
Siis ÄLÄ ota yhteyttä häneen!!!! Kasva aikuiseksi ja etsi se kaikinpuolin miellyttävä ihminen rinnallesi.
Tarkoitin siis, ettei alunperin ollut ulkonäöltänsä sellainen johon yleensä olen ihastunut. Nyt on tietenkin mielestäni järjettömän seksikäs ja hyvännäköinen. Eli en siis ole ihastunut hänen ulkonäköönsä tai edes luonteeseen, mutta jokin hänessä vetää puoleensa enempi kuin ikinä. Ja se on hieman hämmentävää...
No sit kokeiles tehdä tuntemuksesi hänellekkin kunnolla selväksi. Ehkä hänkin kieppuu iltayöstä sängyssään levottomana ajatellen sinua. Et voi tietää!! ;)
Pitäisi ryhtyä salapoliisiksi jos haluaisin häneen ottaa yhteyttä, kun en yhtään tiedä missä asuu edes. Hänellä olisi puolestaan hyvät mahdollisuudet ottaa minuun yhteyttä jos haluaisi, ja itse ainakin kuvittelisin, että jos tuntee yhtään samalla tavalla, niin varmasti ottaisikin yhteyttä tässä tilanteessa. Mutta jos ei tunne samoin tai on joku muu este sille ettei ota yhteyttä, on esim. varattu, niin sitten hän ei vain halua ottaa yhteyttä, eikä ole tarpeeksi kiinnostunut. Voi tietenkin myös kuvitella, etten ole kiinnostunut, kun ihan viime aikoina yritin kovasti pitää vähän etäisyyttä, mutta silloin en tiennyt että en näkisikään enää häntä.
Mutta jos hän tulisi jossain vastaan menisin aivan varmasti sanomaan jotain ja pyytäisin jonnekin, ja sitten hän varmaan tietäisi ainakin minun tunteeni. Itse asiassa uskoisin, että helpompi olisi päästä tästä ihastuksesta ylitse jos tietäisin, ettei hän tunne samoin. Ajatus siitä, että hän ajattelisi minua saa vain kaipaamaan enemmän.
Itse kysyn oikeastaan niin päin, että mitä sillä vetovoimalla tekee, kun tilanne on ns. mahdoton/hopeless/ei tsänssii? Jos toinen on naimisissa ja perhettä perustamassa, niin mitä v..tun väliä on millään vetovoimalla? Sitä on kuin jumissa vetoisessa tuulikaapissa.
Nimim. "Jo toista vuotta kokenut tätä 'vetovoimaa', ja nyt on oikeastaan aika yksi lysti onko yksipuolista vai monipuolista"