Määrittelen "kojootin" tässä keskustelussa miksi tahansa mitä voi alkaa kesyttää.
Aivan arkipäivän kokemuksella pärjää tässä jutustelussa ihan hyvin, mutta rajataan navan alapuoliset tältä perhepalstalta. Jos sattuu olemaan tiedemies tai tiedenainen, niin tietysti aina parempi, tulisi ihan faktojakin joukkoon.
Aivan arkipäivän kokemuksella pärjää tässä jutustelussa ihan hyvin, mutta rajataan navan alapuoliset tältä perhepalstalta. Jos sattuu olemaan tiedemies tai tiedenainen, niin tietysti aina parempi, tulisi ihan faktojakin joukkoon.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Kojootteja?Ei,mäne hoitoon jos niitä näjet kun ne on täällä tähän asti olleet vaivana mutta suomessakin.......?
tässä viestiketjun aloituksessa oli jotain syvällisempää jota emme ymmärtäneet. luin taannoin että susi kesytti ihmisen, ja siihenkin oli täysin looginen syy susi hyötyi ihmisestä enemmän kuin ihminen sudesta ja nyt vainoammne näitä tuhatvuotiasia ystäviämme ja avun antajia............
kojooteista tai kaikesta mitä voisi kesyttää, elä sie toveri Alaska ota liian vakavasti tätä juttuva. :)
kyllä näin on näreet. Haastetta tosin, että miten nuo villikot saadaan pysymään omilla reviireillään.
Luulisi, että Suomen kokoisessa maassa olisi tilaa sekä ihmisille että tasavertaisesti myös vaikka susille. Varmaan joku vielä joskus keksii konstin, miten voimme elää sovussa luontokappaleiden kanssa, pelkäämättä.
Aha,se on joku sisäinen kelju K Kojootti? OK!
ei ole kyse mistään "sisäisestä kelju K Kojootista", vaan puhtaasti kojootista, jonka eka viestissäni olen leikkimielisesti määritellyt. Ehkä vähän vaikeaselkoista, mutta aito yritys höpistä muiden samalla aaltopituudella olevien kanssa periaatteessa kaikesta muusta kuin navan alapuolisista asioista, eikä haittaa vaikka pieniä lipsahduksia kävisi, mutta aina voi yrittää pinnistellä :). Ei tätä elämää niin vakavasti aina tarvitse ottaa. Pilke silmäkulmassa helpottaa pahemmenkin laman keskellä. Tervetuloa Alaska mukaan "henkevien" joukkoon!!
parlamentti
..tänne Uuteenkaupunkiin. On intiaaninaisen hiuslisäkkeitä, kojoottikestomakkaraa ja lierihattua, hapsunahkatakkia ja bootseissa jopa kannukset (tosin vain juhannuksena ja Lyhtyjen yönä)
Vaikea on preeriadiggarina täällä välillä elellä. Olipa aika pitkiä katseita kun poncho päällä kävin eilen Tarjoustalossa. Yksikin isäntä epäili matontamppauksen jääneen mulla kesken. Mutta yhtä kaikki Suomi on vapaa, vaikka alueellisesti joskus tiukkapipoinen sellainen...
ja uskaltaa olla tyylilleen uskollinen. Minä kuljen nykyisin jakkupuku päällä, se on vähän työn sanelema juttu, mutta viihdyn. Jakkupukujakin on niin monenlaisia ja haluan valita hyvälaatuisen ja tyylikkään.
Pohjimmiltani olen pihi, mutta jakkupukua shoppaillessa en pihistele.
Kyllä se vaan niin on, että kannattaa satsata siihen, missä parhaiten itse viihtyy, niin saa sellaista mitä haluaa. Myös tilaamalla saa kaikkea ja ihan kotiinkannettuna. Shoppailussa on toisaalta juuri se oma viehätyksensä, kun voi hiplata ihan itse kankaat ja kaikki. Kyllä isommissa vaatetusalan liikkeissä on myös hyvinkin yksilöllinen palvelu ja saa apua asiantuntevilta myyjiltä.
Käyn myös kirppareilla, kun tykkään kaikesta vanhasta ja arvostan kierrätystä. Kirppiksiltä tekee joskus tosi hyvia jakkupukulöytöjä. Joskus onnistuu löytämään 60-luvun vaatteita ja silloin on kyllä päässyt käsiksi aarteisiin.
..mistä sitten johtuukin. Jakkupuvussa on sitä jotakin. Virallisuutta sun muuta. Lisäksi se ei kätke ihan kaikkea (vrt.poncho). Jakkupukuja vaan lisää katukuvaan U:gissakin..:)
Pelastakaa jakkupuku ry. Pääsyvaatimuksena siihen on kerhon nimen mukaisesti jakkupuku.
Jakkupuku alkaa nimittäin sekin olla kohta katoavaa "luonnonvaraa" ja me muutamat aktiivikot löimme kättä päälle ja samalla aloimme taistella jakkupukukulttuurin puolesta.
Katsopas nyt vaikka katukuvaa tai tien raittia missä tahansa Suomen kolkassa: tuuuuuulipukuja kaikilla.
Eihän niistä erota edes sukupuolta. Kaikki samanlaisia. Ei mitään yksilöllisyyttä. Äh, *käsi otsalle*.
taas on varsin nykyaikaa, eikös se ole juuri täyttä tasa-arvoa, kun ei erota kumpaa sukupuolta puvun sisällä onkaan. Itse olen tuulipuvun vannoutunut käyttäjä, täytyyhän suomalaista kansallispukua jonkun puolustaa... Isänikin tapasi sanoa, että rumat ne vaatteilla koreiloo, vaikka itse olikin aika komea mies, sikses.
puoltaa toki paikkaansa, mutta mitä meillä oli ennen tuulipukuaikakautta?
Yksilöllinen pukeutuminen.
Jokainen tulkoon autuaaksi millä puvulla tahansa, pääasia, että viihtyy. Ja tulee autuaaksi :).
En omista ainuttakaan tuulipukua, koska kirppareiltakin löytyy vaikka mitä röijyjä, joista tuunaamallakin saa mieleisensä.
Kansallispuvun kävin kerran ompelemassa kursseilla ja pidin siitä tarkasta työstä oikein paljon vaikka tupakkia paloi.
siinä kojootin kesyttämisessä käyttää samoja metodeja kuin miehen käsittelyssä? Viekoittelemalla, vatsaa hellimällä ja väsyttämällä on tähän mennessä tehonnut...voipa tehota naiseenkin, mutta kun en ole sattuneesta syystä ikinä kokeillut.
Kojootti on luullakseni arka otus, ei tule haaskalle ennenkuin vahvemmat ovat häipyneet syrjemmälle, huutelee kyllä kovin kaipaavasti, vai huuteliko se vain toisille kojooteille, että tulkaapas kaverit syömään... Laumaeläin se kyllä on, eli missä yksi kojootti, pitäisi olla toinenkin lähistöllä.
Eipä ole noita kesytyksiä paljon tehty, pari undulaattia on joskus ollut, mutta lapset niitä vähän liian innokkaasti ulkoiluttivat, ja eipä niitä ole sen jälkeen näkynyt, joten ei sekään kesytys onnistunut.
voisi sujua juuri tuolla Mammeron reseptillä. Vanha viisaus on, että "Tie miehen sydämeen käy vatsan kautta" ja tätä "kohtaa A" voi soveltaa kojootteihin varmaankin aika kattavasti. En ole eläinopin asiantuntija - ainoastaan oppikoulun ajoilta tuttua, niin voidaan sanoa, että jotain hajua asiasta.
Reseptisi B-osio "Arka otus, laumaeläin" on haastava, voisikohan tätä peilata ihmisten käyttäytymiseen ja tässä tapauksessa ryhmäilmiöön/miehet? "Missä on yksi mies, pitäisi olla toinenkin lähistöllä".
Tämä analysointi ei nyt ehkä anna mitään vastausta mihinkään, mutta tulipahan pohdittua. Yhteenvetona totean, että ei ihan äkkiseltään aukene tuo alkuperäinen kysymys.