Kysymykseni on,
Olenko sairastunut tautiin nimeltä "alkoholismi" ?
Toivoisin vastausta ammatti-ihmiseltä.
Olenko sairastunut tautiin nimeltä "alkoholismi" ?
Toivoisin vastausta ammatti-ihmiseltä.
Onko alkoholismi sairaus ?
leena1956
32848
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 32
Vanhimmat
löytyy ICD-luokituksesta
niin olet sairastunut, kun kerran maailman terveysjärjestö WHO on luokitellut juoppouden sairaudeksi.
Toki sairauden puhkeamiseen juopon omilla valinnoilla on ollut ratkaiseva vaikutus. Juodako vaiko ei juoda? Sen valinnan juopot tekevät väärin.
Mitä tulee ammatti-ihmisten vastauksiin tällä, niin täkäläisen väen ammattilaisuus on lähinnä vain sillä juomispuolella.
vähänkään, ja tunnistat tilanteet, että juot tähän ongelmaan, sitten olet.
Se mitä todella ajattelet, ja tahdot siitä päästä, on ensimmäinen askel.
ja olen myös ensimmäisen askeleen myöntänyt.
Toista- ja kolmatta askelta opiskelen ja neljäs askel tulee olemaan vaikea.
Syöpä on sairaus mutta alkoholismi ei ole. Alkoholismista pääsee eroon kun päättää ettei enään koske pulloon.
Amerikkalainen sotasankari "Audie Murphy" oli sodan jälkeen heroriini koukussa mutta paransi itsensä lukkiutumalla viikoksi hotellihuoneeseen. Siinä oli mies jolla oli selkärankaa.
pelkästään pulloon koskematta.Olen nyt 11 viikkoa elänyt raittiina ja tunnistanut "sairauteni".
Alkoholismista ei koskaan pääse eroon. Sen kanssa on elettävä, varsinkin kun on itse sen tiedostanut.
Alkoholisti ei paranna itseään lukkiutumalla viikoksi tai useammaksi johonkin tilaan. Mutta onneksi meilläkin on selkärankaa !
koko loppuelämän sinussa ja minussa. Kirjoitit 16.10. tässä samassa ketjussa ottaneesi kaksi mukillista alkoholipitoista juomaa. Miten voit nyt silmät kirkkaina väittää olleesi 11 viikkoa raittiina?? Oletko jo juonut lähimuistisi pilalle ? Vai petätkö itseäsi ja valmistaudut ottamaan taas pari mukillista ja väittämään silti olevasi raittiina ?
Tässä vielä yksi kysymys: miten olet hoitanut alkoholismiasi laitoshoidosta päästyäsi ?
Kysymyksiini sinun ei tarvitse vastata täällä, riittänee kun vastaat niihin itsellesi,
Päivä kerrallaan ja tästä on mukava lähteä selvänä liikenteeseen.
Tein sen virheen, 2 viikon pakkoloman jälkeen sekä 11 viikon raittiudella, "palkitsemalla" itseni näillä glögimukeilla.
Tämä oli väärin.
Olen alkoholisti ja petän itseäni kuvitellen, että muut eivät huomaa...tajuan tilanteeni... häpeän.
Nyt työttömänä yritän saada itseäni niskasta kiinni ja jatkaa ryhmässä käyntejäni.
Raittiuteni on nyt alkanut 13.10.2009, eli ei 11 viikkoa enää. Silmät kirkkaina pusken eteenpäin.
ollut joku aika vieroitushoidossa vai oliko toinen nikki?
työnantajan velvoittamana 28 päivän kuntoutuksessa ja tästä jaksosta olen saanut itselleni potkua...siis sekä oman elämäni hoitamiseen että kirjaimellisesti potkut töistä. Rikoin 2 vuoden hoitosopimustani puhaltamalla "pilliin" 0.17 o/oo . Tämän aiheutin itse nauttimalla 2 mukia (2,5 dl 2,5 dl) glögiä sunnuntai-iltana.
En tule vaipumaan synkkyyteen, saati vanhoihin tissutteluuni, vaan katson tämän olevan tilaisuuteni uuteen alkuun. Mikä se uusi alku onkaan, toivon sen saavuttavani.
ja väärässä paikassa. Terveen itsuojeluvaiston omaava nainen ei olisi tehnyt niin.
Uusi alku on jo alkanut sinulle, toivottavasti raittiina.
Alkoholismi on siitä kummallinen sairaus, että diagnoosi pitää tehdä itse. Toisin sanoen, olet alkoholisti, jos itse tunnet olevasi sellainen. Muilta kyselemällä joudut vain hakoteille, koska he näkevät vain sen miten juot ja kuulevat vain sen, mitä haluat heille paljastaa.
Annoksia laskemalla tarkastelet vain sitä, MITEN JUOT. Oleellisempaa on kumminkin se, MIKSI JUOT, ja MITÄ SE SINUN ELÄMÄSSÄSI AIHEUTTAA.
Pitävätkö seuraavat asiantilat paikkansa sinun kohdallasi:
- Saat juomisestasi fyysisiä, psyykkisiä, sosiaalisia ja taloudellisia haittoja, mutta juot silti?
- Tunnet juomisestasi jatkuvaa syyllisyyttä ja sinulla on tarve salailla juomistasi?
- Suurin osa ajastasi menee juomiseen, sen suunnitteluun ja siitä toipumiseen?
- Lähipiirin ihmiset ovat jatkuvasti huolissaan juomisestasi, mutta mielestäsi he eivät vain ymmärrä, miltä sinusta tuntuu?
- Tunnet, että sinun ei tarvitsisi juoda, jos asiasi olisivat paremmin?
- Olet jättänyt velvollisuuksiasi hoitamatta juomisen tai krapulan takia?
- Mietit, johtuuko masennuksesi ja ahdistuksesi juomisesta vai juotko siksi, että olet masentunut ja ahdistunut?
- Sopiiko tämä ajatus sinulle: "Alkoholi aiheuttaa minulle ongelmia, mutta minulla ei kumminkaan ole alkoholiongelmaa."?
* Tunnistatko noita piirteitä itsestäsi? Sanooko järkesi, että juomisessasi ei ole mitään järkeä, mutta tunnet silti että sinun tarvitsee juoda usein ja paljon?
tunnistan itseni useasta kohdasta, juomisessani ei ole mitään järkeä.
Luojalle kiitos, sain juuri mailin armeijapojaltani, pääsi "rukkiin". Siitä olen ylpeä.
Kiitos sinulle "kaffeemuki" viestistäsi.
Onneksi on ihmisiä jotka ottavat kantaa ja osallistuvat.
Juominen on tunneasia, jota pitää perustella järkisyillä vain silloin, kun se ei pysy hanskassa. Kohtuukäyttöön pystyvän ei tarvitse vaivata päätään koko asialla, hän ei kykene juomaan itseään ongelmiin asti.
Kysyt, onko alkoholismi sairaus. Vastaavasti voisit kysyä itseltäsi, oletko mielestäsi terve millään elämänalueella, jos juot? Jos tarkastelet historiaasi viinan kanssa, ovatko vaikeutesi ja paha olosi vain jotenkin vahinko, huonoa tuuria tai itsekurin puutetta? Vai voisivatko ne johtua siitä yhdestä asiasta, jota et pysty hallitsemaan?
Enempää en osaa sanoa, vastauksen löydät itse sitten kun sen aika on. Ihmeitä voit odottaa, mutta ainoa henkilö joka päättää juomisestasi olet sinä.
haluan lopettaa juomiseni ja en tule siitä selviytymään yksin. Nyt on aikani. En odota ihmeitä, tarvitsen voimaa ja uskoa omaan tervehtymiseeni,.vaikka alkoholismi tulee kuitenkin olemaan sairauteni loppuelämäni.
et todellakaan ole yksin. Meitä on täällä ja meitä on livessä, siellä kaikkein tärkein alussa, ainakin minulle oli.
Ja muista askel kerrallaan, vaikka vuoden yhtä askelta ottaisit se ei ole huono asia, kaikkia kuitenkin elää eläessään.
Ensimmäinen on tärkein.
Hyvää viikonloppua sinulle.
Kiitos, ja myös aurinkoista viikonloppua Sinulle.
...onko alkoholismi sairaus vai ei?
Paljon olennaisempaa on se, mitä se käytännössä aiheuttaa. Jos ihminen juo niin paljon, että juominen ja siitä toipuminen häiritsee elämää, on aika lailla sama onko kysessä sairaus, riippuvuus, selkärangattomuus tai joku muu selitys. Ainoa syy, mikä puoltaa mielestäni asian näkemistä sairautena on se, että juomisen tuoma syyllisyys ja häpeä helpottavat (kun kyseessä on sairaus) mutta tuo diagnoosi ei vielä sinänsä korjaa mitään.
Se ainoa, mikä korjaa, on juomattomuus. Ei ole merkitystä sillä oletko alkoholisti, joka ei juo, vai ei-alkoholisti joka ei juo, koska lopputulos on lopulta sama, raittius. Eikä ole merkitystä sillä oletko alkoholisti, joka juo tai ei-alkoholisti, joka juo, koska lopputulos siinäkin tapauksessa on sama. Alkoholi tuhoaa ihmisen, ei alkoholismi.
En ole alan ammattilainen, vaikka olen paljon juopputta nähnyt niin omassa kuin läheistenkin elämässä. Siksipä sanon sinulle, että älä tuudittaudu sairaudentuntoon, ammattilaisuuteen tai muuhunkaan ulkopuoliseen määritelmään, vaan ole vain juomatta - aluksi keinolla millä hyvänsä ja pikku hiljaa korvaten juomista terveemmillä harrastuksilla ja elintavoilla. Muista erityisesti, että kaikki syyt juoda, ovat tekosyitä.
Ja jos omat voimasi eivät juomattomuuteen riitä, niin hae ihmeessä apua. Apua löytyy aa:sta, terveyskeskuksesta, lääkkeistä, läheisiltä, kirjoista, täältä ja vaikka mistä, mutta vastuu sen hakemisesta ja erityisesti vastaanottamisesta on yksin ja vain sinulla. Kukaan ei sinua alkoholilta pelasta, ellet itse sitä tosissasi halua.
Tsemppiä!
Löysin paljon itseäni viesteistänne.... pohdin päivittäin, miten jouduin tähän tilanteeseen... juon joka päivä, vain pari - näin selitän itselleni. Salaan, vähättelen, piilottelen.... kun vien tyhjät pullot kauppaan, havahdun totuuteen...ei meinaa kehdata koko pullosatsia viedä kerralla. Ongelmani on että en saa krapulaa. olen aamu 7ltä ihan skarppina, join kuinka paljon vaan.
Erosin ex miehestäni hänen juomisensa takia. vihasin alkoholismia, vihasin juomista, kaikkia senlieve ilmiöitä !!! haistoin miehestäni yhden oluen, vaistosin käytöksen muutoksen. Ja nyt olen samassa tilassa..
Jos jatkat "vain parin" juomista käy helposti niin, että joku päivä kärähdät ratista tms. omasta mielestäsi ihan selvin päin. Runsas ja säännöllinen juominen aiheuttaa sen, ettei alkoholi enää vaikuta ja määrät pikkuhiljaa kasvavat. Mutta se, mikä ei juuri kasva on maksan polttokyky, vaan aamulla on promilleja hyvästä olosta huolimatta.
Kun nyt kerran mietit asiaa, niin mieti, missä menee kipurajasi. Onko se tällainen anonyymi keskustelu, lääkärin vihjaus, työnantajan varoitus vai poliisin puhallus. Jossain se kuitenkin on, ja mielestäni on mielekkäämpää pyrkiä irti alkoholista ennen kuin ulkoiset tekijät niin määräävät. Olet jo nähnyt mihin alkoholi johtaa, niin muistuta itseäsi tuosta ja raitistu tai palaa kohtuukäyttäjäksi, jos mahdollista.
Yksi hyvä neuvo, on se, että juo vain juhlaan, älä koskaan pahaan oloon.
oli juominen päivittäin (iltaisin tissuttelu). Kun olin pohjani "saavuttanut" pääsin hoitoon mistä olen kiitollinen.
Nyt on todella vaikeaa uskoa ja luottaa omaan itseeni sekä tulevaisuuteeni, maanantaina ryhmään ja josko saisin rohkeutta myöntää epäonnistumiseni.
Pelottaa mutta on pakko ...
Huomaan itsestäni asioita , nyt työttömänä, joita en uskonut olevan eli fyysisesti tunnen olevani vahva, mutta henkisesti loppuun ajettu.
Toivon sinulle "skarppia" ja otetaan uusi päivä kerrallaan raittiina.
sinulle: Pohjalta voi ponnistaa ylöspäin. Toivottavasti olet nyt löytänyt omasi.
meni kymmenet vuodet ja kasvoin kunnon alkoholistiksi. Olin jo ymmärtäyt vuosia näin, mutta en hakenut apua. Työhommat meni aina hyvin, rahaa tuli paljon ja pomot kehuivat. Sitten jouduin omaan katkoon, ajatus päässä ei enää kestänyt.
Saatana, mitä kaikkea jouduin kusemaan, asiakkaita pääasiassa, sentään työntekijöitä en kusettanut.
Vetäisin yhteen mittaan yli viisi kuukautta järjettömässä humalassa. olin pitänut viisi viikkoa lomia ja neljä kuukautta psykiatrin papereilla. Lopetus oli karseita, pari viikkoa loiventelin mutta silti jouduin letkuissa käymään.
Sitten meni kohtuullisesti töissä pari kuukautta, mutta taas oli sama malli. Sitten vuoden päästä oli mahdoton, lopeta tai jää poi vain juomaan. Menin AAhan, ja siellä olen pysynyt. On nytkin pari, kolme kertaa päivän tai kahden juotua, mutta mitäs sitten. En minä mene humalassa AAhan. Eikä se kaada, jos on hieman revennyt. Hyvin harvoin. Jos ei ehkä enää, mutta en takaa.
holismi sinänsä on luonne vika siihen vielä alkoholi eipä juuri selviä yli 50 vuotiaaksi kevyt terapialla juppoudella ei välttämättä ole mitään tekemistä alkoholismin kanssa sairaus on lieväilmaisu tappava tauti parempi
Holismi.
Oppi jonka mukaan kokonaisuus on enemmän kuin osiensa summa. Esimerkiksi elävän organismin toimintaa ei voi holistin mukaan pätevästi kuvata pitäytymällä vain sen osien välisiä mekanismeja kuvaavaan selitystasoon.
vaikka olen mielentilaltani nyt tosi alamaissa...en ymmärtänyt viestisi sisältöä. Toivon, että se kuitenkin oli positiivinen itseäni kohtaan.
kiitos vastauksista. Kädessäni taas paukku...vastailen. En saa voimaa lopettaa. Päivä menee odottaessa iltaa. Klo 17 annan itselleni luvan ottaa ensimmäisen. raha-asiani eivät tästä kaadu, perhe ei kaadu, työpaikka ei mene, mut itseä harmittaa..... en ole alkoholisti, koska olen kohtuukäyttäjä ollut ekat 35 vuotta, nyt vasta viimeisen vuoden aikana tullut tavaksi, et joka päivä muutama.... ei karkaa sillai mopo käsistä, mut kiva fiilis tulee juomalla, joten pakko saada.
Kädessäni 2,5 dl maitoa ja koira pyörii jaloissa.
Yritän saada voimaa koko ajan...toivon sitä myös Sinulle.
Tuo voima lähtee meistä itsestä...näin sen olen mieltänyt.
Mutta, tissutteluni vei työpaikan ja kyllä harmittaa.Mopo lähti käsistä ( tosin nyt Vespan omistaja).
Olen alkoholisti ja 11 viikkoa raittiutta takana.
En toivo Sinulle vastaavaa mitä olen saanut kokea.
Kivaa fiilistä yritän hakea muilla keinoin. esim palaamalla takaisin harrastuksiini...kuivabetonisementit saa taas kyytiä ja tulosta syntyy.
Mieli on vapaa.
Se on riippuvuus, josta voit päästä eroon.
Muussa tapauksessa voi kysyä myös esim. Onko AA:ssa käynti sairaus?
Siitäkin voi päästä eroon.
Huomasin sinut viime vuonna, kun tulit palstalle kyselemään Myllyhoidosta. Siellä sitten olitkin kuten tästä ketjusta käy selville. Mitä sinulle nyt kuuluu?
Käyn täällä silloin tällöin lukemassa viestejä. Nyt tulin ihan vain katsomaan, näkyykö täällä sinua - jäit nimittäin jotenkin mieleeni. Ja minua kiinnosti, miten olet myllyhoidon jälkeen päässyt eteenpäin.
Pysähdyin nyt miettimään, kuinka teille ei siellä klinikalla tullut selväksi, että alkoholismi on sairaus. Sitä asiaa kun nyt tässä kyselet. Tästä sairaus-käsitteestähän jaksavat jotkut inttää ja inttää vastaan. Luulevat nämä inttäjät, että alkoholisti sitten ikäänkuin livistää tuon diagnoosinsa taakse: Juu juu, minähän oon pipi, ymmärtäkäätte toki mua pientä ressukkaa. Ehei, ei me livistetä eikä ongelmiamme kutisteta tai verhoilla - eikä tästä nyt enempää.
Mutta hohoi Leena1956 ???
Huutelenpa niin kauan ku löydyt.
On tässä edetty vaihtelevalla "menestyksellä". Kokonaisuudessa 7 kk raittiutta takana, eli sairaskohtauksia ollut vuoden sisällä muutama joista kuitenkin selvinnyt omin avuin ja kirjallisuuteen tukien.
Nyt on hyvä fiilis kun on kasvihuoneprojekti menossa, eli on tekemistä. Aikuiset muksutkin jo saatu maailmalle, toinen yliopistoon ja toinen jo työmaailmassa (vammaistyö) ja molemmilla omat "siipat" ja omissa kämpissään opettelemassa todellista elämää.
Nyt vaan pitää itse ottaa omasta niskasta kiinni ja jatkaa tätä selviytymisoperaatiota.