Kuvitellaanpa, että huomenna olisi päivä, kun saisit sanoa ihastuksellesi kaiken sen, mitä olet pitänyt jo kauan sisälläsi...
Mitä sanoisit ja tekisit?
Mitä sanoisit ja tekisit?
Mitä sanoisit tai tekisit...
*suu puhtaaksi*
31850
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 31
Vanhimmat
lähdetkö kanssani kahville jonnekkin ,jutellaan ja pidetään kiva päivä :)
en ehkä saisi ensin sanottua yhtään järkevää.. ja varmaan sanoisin ensin että voi kuinka on ollut ikävä:) ja mitäs nyt tehdään... jne. jne:) siihen taitaa minun sanavarasto loppua ja pitäis vaan pussata....:) sitten voisin alkaa kysellä että miksi...miksi? jne.... ellei tule yllätyksiä siis..:) siinä tapauksessa pötkin pakosalle...tai tarkkailen tilannetta....tai vaan toljotan ja toljotan...olipa hankala kysymys kun vaihtoehtoja on niin monta....ainakin halaisin:)) nyt täytyy mennä, tsau bambinot, iltaan....yöhön.....:)
ps. en osaa small talkia:)
lähtisin varmaan jos saisin pitää kädestä kiinni:)))))))
tämä vastaus piti mennä aluksi.. nimimerkille...
tietenkin pitää kädestäni kiinni ,,heti sen jälkeen kun ollaan törsäty ne pullakahvit :))
Kenelle viestisi oli ja mihin suuntaan? Ei näistä ota selkoa, oliko edes mieheltä vai naiselta:D. Samapa tuo, hänelle hyvää loppuyötä. Vapaita myöskin.
Olis edelleenkin kiva tutustua sinuun.. Olen edelleenkin ihastunut sinuun, ehkä jopa rakastunutkin (en varmaan uskaltais tuota jälkimmäistä sanaa sanoa). Mitähän sinä ajattelet minusta? Mentäiskö teelle ja kahville ja juteltaisiin? :)
Noin sanoisin minäkin omalle ihastukselleni. Sanoisin myös, että halloweenina tulee kaksi vuotta ensitapaamisesta ja edelleenkään en oo saanu sua mielestäni, joten voitasko tehdä asialle jotain? Kertoisin, että en voi elää enää ilman häntä ja haluan todellakin tutustua paremmin!
ajattelen minäkin. Ihastukseni ei tosin noin vanha tapaus ole. :)
itselleni etten enää kertoisi uudestaan tunteistani, mutta luultavammin tekisin sen kuitenkin...joten ehkä on parempi ettemme enää näe toisiamme.
välittää vielä mikset usko............
No jos näkisin ihastukseni huomenna tai lähiaikoina kutsuisin hänet mukaan yhteen illanviettoon. Mutta tuskin näen enää koskaan...
Mutta jos tulisi sellainen tilanne, että voisin sanoa ihastukselleni kaiken mitä olen halunnut, niin kysyisin varmasti onko hän kiinnostunut musta vai ei, kun vähän epäilin sellaista, mutta nyt en ole varma enää ollenkaan. Sitten kertoisin, että mulla on ollut vähän (ihan hirvee) ikävä sitä ja harmittaa että kävi niin kuin kävi. Ja sitten kun enempi oltais ehkä juteltu niin, no tekisin selväksi että olen kiinnostunut! Viimeksi kun en tehnyt sitä selväksi ollenkaan, tai enhän silloin ollutkaan ihastunut...
halaisin, ottaisin kädestä kiinni ja kertoisin, että olen jo kauan halunnut tunnustaa ihastuneeni sinuun.
Antaisin intohimoisen suudelman ja sitten kuiskaisin korvaan, lähdetkö kanssani viettämään ikimuistoista iltaa...Edes tämän yhden illan ja yön haluan olla kanssasi kahden.....
jos tietäisin että huomenna on vihdoinkin se päivä ,niin varmaan en pystysi nukkumaan vaan valvoisin koko yön .
H-hetken lähsestyessä ,,,alkaisin keksimään kaikenlaisisa tekosyitä peilistäni ,mekko on liian ruma tai hiukset ei ole hyvin tai hän ei varmaan haluukaan nähdä minua tai jne.. jne..kunnes lopulta hermostun ja palaan pilvilinnoista maanpinnalle ja lähen pitkälle lenkille ,,kuten olen tähänpäivänkin asti tehnyt.
Tykkään sinusta, M....S!
vetäisin hihasta pusikkoon ja repisin vaatteet päältä. Voisi tulla kylmä tai sitten ei.
en sanoisi sanaakaan..koskettaisin, kuljettaisin käsiäni pitkin lihaksekasta vartaloa, nauttisin kosketuksesta, painaisin huulet huulille, pitäisin kiinni, kietoutuisin tiiviisti ihoa vasten, rakastelisin hänen kanssaan intohimoisesti mutta hellästi ja aivan hiljaa, katsoen tiukasti, hellästi, silmiin sinisiin...nukahtaisin syleilyyn, häneen kietoutuen.
että mitä jos lopettaisimme kissa-hiirileikin ja katsoisimme ilman minkäänlaisia sitoumuksia, että johtaako tämä mihinkään?
niin varmasti se toinenkin on jo turhautunut ja kumpikin odottaa, että jotain siirtoa tapahtuisi, luulenma
kaikki rohkeuteni rippeet ja kertoisin, että hän on ollut usein mielessä ja olen ollut jo pitempään ihastunut häneen. Jos hän ei kertoisi omista tunteista, yrittäisin kysyä ... Voisin jopa pyytää joka tapauksessa yhden halin oli miten oli. Yrittäisin puhua siitä, että ajatellaan tätä positiivisena asiana ja yritetän heittää ahdistus romukoppaan.
Jotenkin noinpäin minäkin.
Sanoisin ensinnä kun tuoksuu niin hyvältä aina kun kohdataan, toiseksi sun käsivarret näyttää dynamiitilta....räjäytä mut....hymy ja silmät...sä olet lapsia täynnä mies ja mä sen kymmenen vuotta nuorempi mut mä oon ihan sussa.
Sanoisin,että "heippa menisin salille",jos uskaltaisin voisin lisätä vielä,että"sulla on kaunis hymy".Taitaa käydä niin,että jälkimmäinen lause odottaa tuloaan ensi vuoden puolelle...
Kysyisin et miksi se poisti mun numeron ku yritin vaan rakastaa sitä? :D
Odottaisin hetken että olemme kahdestaan, hengittäisin syvään, katsoisin häntä silmiin ja sanoisin hymyillen hänelle:
"Tykkään sinusta. Olen aina tykännyt, heti ensitapaamisestamme lähtien. Olenhan minä yrittänyt olla olematta, mutta ei se onnistu, koska sinä hymyilet aina minulle niin paljon ja ei minulla koskaan kenenkään kanssa ole ollut yhtä helppo olla.
Vaikka sinä ajattelisit minusta vain kaverina ja sitä tulemme aina olemaan, niin haluan sinun tietävän että en ole ikinä tuntenut mitään kohtaan näin suuresti. Pyörit mielessäni, vaikka en ole nähnyt sinua aikoihin. Vaikka olisit miten huonoilla vaatteilla ja laittautumatta, olet aina minusta todella hyvännäköinen. Olet miten huonolla tuulella, minusta olet aina ihana.
Pakko minun on sanoa tämä, ja sanoisin paljon enemmän, jos haluaisit kuunnella, koska ei tämä tunne mihinkään aio kadota. Katuisin aina, jos en koskaan ääneen sinulle tätä sanosi. Pidätkö sinä minusta?"
Voisi olla, että jäisi tilanne tuohon... "Ty..." kohtaan, kun katoisin niihin lämpimiin silmiin ja jättäisin loput sanomatta, koska pelkona olisi että sitten enää en enää saisi katsoa niihin silmiin ja vastata siihen mitä valloittavampaan hymyyn kuin mitä olen ikinä tavannut.
Näitä on hauska lukea, koska tulee ajatukset täysin kuin omasta suusta. Itsellä hyvin pitkälti samankaltainen tilanne, mitä viesti antaa ymmärtää. Itsellä mahdollisuuksia fiilisten kertomiseen on ollut jo lukemattomia, ja joka ikinen kerta tulee jäädyttyä. Ikävintä on se, että kahdenkeskinen normaali kanssakäyminen kärsii siitä, että ei pysty enää keskustelemaan rennosti, kun tunteet tulee peliin. Monesti käykin niin, että jos ollaan kaksin esim samoissa juhlissa ja puhuminen loppuu kesken, koska "kaikesta ei voi puhua, mitä ajattelee", niin ihastus häippäseekin muitten kanssa jutteleen. En sitten tiedä johtuuko kiusaantuneisuuden tunteesta vai eikö vain kiinnosta. Itse hän kyllä usein seuraani ensin lyöttäytyy.
Ehkä kannattaisi sitten kertoa asianomaiselle? Ihan henkilökohtaisesti.
Jotenkin sydän särkyy siitä, ettet koskaan kertoisi tuota hänelle...
Väitän, että olet ehkä kuitenkin syy siihen hymyyn.
Minä sinulle tehdä jos saisin,
sitä mitä silloin en kehdannut kysyäkään...
Sanoisin moi ja yrittäisin hymyillä normaalisti.
No et sä kyllä juuri hymyillyt ;)