Tiedän, ettet halunnut, että olisin näin murtunut. Halusit minun jatkavan elämää, halusit minun olevan onnellinen. Ei tämän pitänyt mennä näin. Olit luvannut vaikka mitä, muistatko? Olisimme voineet olla perhe, olisimme voineet tänäänkin olla rannalla. Mutta täällä minä istun, yksin. Onnettomana. Kotona, ilman sinua.
Muistan vieläkin kuinka tustuimme. Muistan kuinka alussa pidin sinua melkeinpä ärsyttävänä, no, pidän vieläkin. Naurahdan, pitkästä aikaa. Katson kuvaasi, jonka olin ripustanut sänkyäni vastapäätä. Sinä hymyilet, suorastaan naurat kuvassa. Ihosi on hieman ruskettunut, muistan hyvin kun nappasin kuvan sinusta. Vaaleat hiuksesi hulmuavat tuulessa ja tunnen muljahduksen vatsassani. Olimme rannalla, olimme oikeastaan usein rannalla. Muistan joka ikisen kerran kun olin kanssasi rannalla. Muistan jokaisen hetken kun olin kanssasi. Muistatkohan sinä?
Uppouduin muistelmiini, kun tapasimme. Olin silloin ylä-aste ikäinen ja seitsemännellä.
Meidät jaettiin luokkiin ja johdatettiin kotiluokkiimme. Minua jännitti, mutta onneksi Mia tuli samalla luokalle kuin minä. Muuten olisin ollut hukassa, ujo kun olin. Minulla ei ollut paljon vaatteita, en käyttänyt meikkiä, olin aivan tavallinen 13-vuotias. Silmäni olivat vihreät ja hiukset paksut ja ruskeat.
"Meillä on aika pieni luokka!" Mia sanoi ja katseli ympärilleen.
"Parempi vaan, viimevuonna oli liian suuri luokka. En kuullut mitään mitä opettaja selitti", Sanoin Mialle ja itsekkin silmäilin uusia luokkalaisiani. Näin muutamia tuttujakin kasvoja. Silloin näin sinut ekaa kertaa. Sinä näytit katsovan minua, siksi kiinnitin sinuun ylipäätänsä huomiota. Käänsit katseesi alas ja minäkin käänsin katseeni tauluun.
"Ruokasali on alimmassa kerroksessa. Koettakaa painaa paikkoja mieleenne, mennään hieman tutustumaan uuteen kouluunne. Suurin osa teitä ei ole koskaan ollut täällä", Opettaja Martti sanoi.
Keskenään mumisten luokka nousi seisomaan ja lähti ulos luokasta, Martti ensimmäisenä. Mia katsoi tylsistyneenä paikkoja. Minä vilkuilin muita luokkalaisiani. Sinulla oli paljon kavereita tältä luokalta, juttelit iloisesti muille pojille ja osoitit kotitalouden luokan ovea selittäen jotain iloisesti. Huomasit katseeni ja hymyilit leveästi, niin että valkoisen säihkyvät hampaasi näkyivät. Sinulla oli leveä hymy, rakastin sitä. Olit aina ollut iloinen ihminen. Punastuin hiukan ja hymyilin takaisin, en läheskään yhtä säihkyvästi kuin sinä.
Ala-asteella kukaan ei ollut vilkaissutkaan minua, ne äänekkäät tytöt saivat poikien kaiken huomion. Mutta en kaivannutkaan mitään huomiota.
"Tylsää!" Mia kuulutti kovaan ääneen. Muutama tyttö kääntyi katsomaan tuimasti meitä. Minä yritin hymyillä heille, mutta vain yksi vastasi hymyyn.
Koulupäivä meni nopeasti. Emme edes opiskelleet, vaan saimme aikaa tutustua toisiimme muutamalla leikillä. Kukaan ei vaikuttanut innostuneelta, paitsi sinä. Nauroit eniten. Et välittänyt vaikka tytöt mulkoilivat sinua. Muut pojat tuntuivat kunnioittavan sinua, kaikki halusivat puhua sinulle. Ehkä olit niin helppoluonteinen ihminen ja sinun kanssasi oli helppo olla.
Pian aloin jo tottua uuteen kouluun ja kotiutua. Tiesin kaikki luokkalaiset nimeltä ja sinunkin nimen sain tietää. Amon. Minusta se oli hauskan kuuloinen. Vaikka olit mukava ja hauska sinä ärsytit minua. Minne meninkin naurusi soi päässäni ja sinun leveä typerä hymysi. Niin minä silloin ajattelin. Minua ärsytti myös se, että katselit minua, mutta et edes yrittänyt puhua. Puhuit kaikille muille, paitsi minulle. Ehkä siksi sinä olit niin ärsyttävä minun mielestä. Vaikka samalla pidinkin sinusta.
NOVELLI, ARVOSTELKAA
1
514
Vastaukset
- sara_
Jälleen kerrain saavuin kotiin huonotuulisena, koska et ollenkaan kiinnittänyt huomiota minuun. Et edes hymyillyt minulle takaisin, niinkuin yleensä. Olisin voinut itkeä, niin paljon minua kiukututti.
"Tulepas syömään, kulta!" Äitini Ulla huudahti lempeästi.
"Älä kutsu minua kullaksi. Eikä minulla ole nälkä. Menen kohta ulos, annan minun olla, äiti!" Tiuskaisin Ullalle ja laahustin huoneeseeni. Päästyäni huoneeseeni purskahdin itkuun. Mieleni teki itkeä, se tuntui hyvältä. Minä itkin usein, olin herkkä. Itkin suuttuessani, itkin kuunnellessani kaunista musiikkia tai katsoessani jotain romanttista. Itkin ilosta ja itkin kun joku voitti Talent-kilpailun, koska olin niin liikuttunut siitäkin. Mutta en ollut sellainen vollottaja, en laisinkaan. Itkin aina hiljaa, näkymättömästi. Kukaan ei ikinä ole huomannut minun itkevän. Oikeastaan minusta tuntui, ettei edes Mia tuntenut oikeaa minua.
Menin ulos kävelemään, purkaamaan tunteitani. Kävelin kovaa vauhtia ympäriinsä. Välillä muutama lämmin kyynel valui poskelleni. Mutta kukaan ei huomannut. En edes tiennyt varmasti miksi itkin, ehkä koska halusin niin palavasti sinua. Mutta silloin en vielä tajunnut sitä.
Kävelin, enkä aavistanutkaan, että tapaisin sinut. Mutta niin minä tapasin. Kävelit minua vastaan, katsoit kummissasi minua ja silloin tajusin, että poskillani oli vieläkin kyyneliä. Hätisesti pyyhin ne kämmenselkääni.
"Mikä sinulla on?" Sinä ihmettelit ja pysähdyit minua vastapäätä, niin että minunkin oli pakko pysähtyä. Outoa, mutta silloin olisin maksanut vaikka kuinka paljon, ettet olisi ollut siinä. Vaikka äskenhän minä olin toivonut, että saisin puhua sinulle. Oikeastaan olin itkenyt sen takia.
"Ei mikään...", Sanoin ja sinä hymyilit sitä leveää ja huoletonta hymyäsi.
"No miksi sitten itket?", Sanoit hieman huvittuneena. Sinä huomasit, ettei mitään vakavaa ollut sattunut, koska et edes huolestunut. Olit aina ollut tarkka.
"En itke! Täällä tuulee, silmäni vetistävät", Sanoin ja katsoin sinun taivaan kirkkaisiin silmiisi. Sinulla oli niin vangitseva katse. En voinut lopettaa silmiisi katsomista ja sinä vain hymyilit leveästi. Ihastelin niin valkoista pepsodent-hymyäsi.
"Minne olet menossa?" Sinä sanoit. Olin iloinen kun pitkitit juttelu aikaa, etkä kiirehtinyt luotani.
"Kunhan kävelen, kun ei ole parempaakaan tekemistä", Vastasin ja hymyilin. En mitenkään pystynyt hymyilemään yhtä leveästi kuin sinä.
Jatkoako? Rakentavaa palautetta kiitos ! Saa haukkua, suoraan vaan!
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Elämä valuu ohi ilman merkitystä
Olen 5-kymppinen korkeasti koulutettu hyvässä ja vaativassa työssä oleva mies. Erosin pitkästä parisuhteesta pari vuotta2393316Martina julkaisi romanttisia kuvia kihlajaisista
Ihana pari. Paljon onnea ja rakkautta heille 💞2571186Ilo, joka nousee silmiisi saakka
kun katseemme kohtaavat. Olet energinen, aito, ihana. Välillä tuijotat suoraan silmiini - enkä hämmenny, katson takaisin581150- 81973
Gekkosessa hyvä juttu Sofian Dubai "töistä"
"Vielä tammikuussa Belórf lupaili aloittavansa jälleen verkkovalmennukset, mutta tämä projekti näyttää kuihtuneen kaikes92916Jokaisella on omat syntinsä
Minä olisin niin mielelläni sinun. Ehkä joskus viittasitkin siihen. Olet nainen ajatuksissani jatkuvasti ja taidat tietä56886eerikäinen novassa sanoi ei kukaan enää aja manuaalivaihteilla
meillä on 3 autoa talissa ja kaikissa manuaalilaatikot, on meillä vielä tämmöiset vaikka toisin puhutaan.88857- 163834
Palsta sekosi lopullisesti?
Taidan mennä päikkäreille. Oliko hän nyt muka oikeasti äsken täällä ja kirjoitti, että täytyy unohtaa? Todistakaa se. Ki14794En oikeasti
Tiennyt että sinulla on ollut vaikeuksia ja huonoja aikoja. Olen oikeasti pahoillani, ja olisin myös toiminut eritavoin109775