Neuvotkaa hyvät ihmiset, miten saan oman tonttini erotettua.
Isäni on kuollut 40 vuotta sitten ja äitini 25 vuotta sitten.
Lapsuudenkotini oli/on 10 hehtaarin tila merenrannalla, rantaviivaa 500 metriä.
Sisaruksia jakamassa oli 7, mutta 2 on myynyt osuutensa yhdelle osakkaalle.
Eli jakajia on nyt 5, jolla yhdellä on 3/7 osaa.
Asia on ok, kunnan rantayleiskaavassa on rakennusoikeus vahvistettu kotitila pellot metsä yhdeksi tontiksi, joka on ajateltu tälle eniten omistavalle osakkaalle, lisäksi neljä tonttia merenrannalle...eli tontti/osakas.
Siis kaikki hyvin, mutta......hain pesänjakajan, joka ehti hetken olla toimessa, mutta jätti toimensa
sairauden vuoksi. Pari kokousta pidettiin, jossa mm.sovittiin, että kartassa merkitty tontti X on minun, ja minulla on oikeus rakentaa sinne tie ja laituri, tämä on onneksi kirjallisena. Tien ja pienen kivilaiturin olen tehnytkin.
Hain uutta pesänjakajaa, mutta oikeusaputoimiston suosittelema jakaja ei suostunut, koska pesässä ei ole käteistä rahaa. Yksin en kuulemma voi tämän takia jakoa hakea, vaikka omaisuutta kyllä on minullakin.
Sisaruksilla on suurinpiirtein kaikilla huonot välit keskenään.....tämä eniten omistava osakas olisi halunnut ostaa minun osuuteni, mutta kun en suostunut, hän pahoinpiteli minut. Oikeuteen jutun vein ja hän sai sakot pahoinpitelystä.
Tämä em.eniten omistava osakas hallitsee kaikkea tilalla, rellestää ryyppyporukkansa kanssa siellä ja uhoaa aina minut nähdessään, että minä saan tonttini omakseni vasta hänen ruumiinsa ylitse. Huumeitakin kuulemma liikkuu, siksi olen hiukkasen peloissani, yksinäinen nainen.
Olen silti käynyt tontillani kesäisin, koska minulla on soutuvene siinä rannassa, mutta em.veljeni keksi kaataa moottorisahalla puita tieni yli, etten pääse sinne enää autolla. Ja melko pelottavaa on, kun se sieltä käyvän moottorisahan kanssa tulee huutamaan.
Saan tähän tietysti jotain irvailevia kommentteja, mutta voinko esim.hakea lähestymiskieltoa veljelleni.
Kamalaa, kun joskus kuvittelin, että viisikymmenvuotislahjaksi itselleni rakentaisin sinne talon ja jopa muuttaisin asumaan.
Nyt olen teettämässä yksinäni arkkitehdillä sellaista tarkempaa jakosuunnitelmaa, eli tonttien rajat, rantaviivan pituudet, rakennusten paikat ym.
Ajattelin käydä esittämässä tätä tarkempaa kaavaa sitten jollekin asianajajalle, joka siis ottaisi pesänjakajan hommat hoitaakseen, helpottaisi huomattavasti työtä.
Millaisia kokemuksia? Miten pitäisi edetä? Tai tottakai tiedän, että pesänjakaja pitäisi jostain saada, mutta mistä, tietysti jostain tästä länsirannikolta käytänön asioitten vuoksi.
Jos en tonttia saa erotettua, toivon, että koko tila myytäisiin pois.
Isäni on kuollut 40 vuotta sitten ja äitini 25 vuotta sitten.
Lapsuudenkotini oli/on 10 hehtaarin tila merenrannalla, rantaviivaa 500 metriä.
Sisaruksia jakamassa oli 7, mutta 2 on myynyt osuutensa yhdelle osakkaalle.
Eli jakajia on nyt 5, jolla yhdellä on 3/7 osaa.
Asia on ok, kunnan rantayleiskaavassa on rakennusoikeus vahvistettu kotitila pellot metsä yhdeksi tontiksi, joka on ajateltu tälle eniten omistavalle osakkaalle, lisäksi neljä tonttia merenrannalle...eli tontti/osakas.
Siis kaikki hyvin, mutta......hain pesänjakajan, joka ehti hetken olla toimessa, mutta jätti toimensa
sairauden vuoksi. Pari kokousta pidettiin, jossa mm.sovittiin, että kartassa merkitty tontti X on minun, ja minulla on oikeus rakentaa sinne tie ja laituri, tämä on onneksi kirjallisena. Tien ja pienen kivilaiturin olen tehnytkin.
Hain uutta pesänjakajaa, mutta oikeusaputoimiston suosittelema jakaja ei suostunut, koska pesässä ei ole käteistä rahaa. Yksin en kuulemma voi tämän takia jakoa hakea, vaikka omaisuutta kyllä on minullakin.
Sisaruksilla on suurinpiirtein kaikilla huonot välit keskenään.....tämä eniten omistava osakas olisi halunnut ostaa minun osuuteni, mutta kun en suostunut, hän pahoinpiteli minut. Oikeuteen jutun vein ja hän sai sakot pahoinpitelystä.
Tämä em.eniten omistava osakas hallitsee kaikkea tilalla, rellestää ryyppyporukkansa kanssa siellä ja uhoaa aina minut nähdessään, että minä saan tonttini omakseni vasta hänen ruumiinsa ylitse. Huumeitakin kuulemma liikkuu, siksi olen hiukkasen peloissani, yksinäinen nainen.
Olen silti käynyt tontillani kesäisin, koska minulla on soutuvene siinä rannassa, mutta em.veljeni keksi kaataa moottorisahalla puita tieni yli, etten pääse sinne enää autolla. Ja melko pelottavaa on, kun se sieltä käyvän moottorisahan kanssa tulee huutamaan.
Saan tähän tietysti jotain irvailevia kommentteja, mutta voinko esim.hakea lähestymiskieltoa veljelleni.
Kamalaa, kun joskus kuvittelin, että viisikymmenvuotislahjaksi itselleni rakentaisin sinne talon ja jopa muuttaisin asumaan.
Nyt olen teettämässä yksinäni arkkitehdillä sellaista tarkempaa jakosuunnitelmaa, eli tonttien rajat, rantaviivan pituudet, rakennusten paikat ym.
Ajattelin käydä esittämässä tätä tarkempaa kaavaa sitten jollekin asianajajalle, joka siis ottaisi pesänjakajan hommat hoitaakseen, helpottaisi huomattavasti työtä.
Millaisia kokemuksia? Miten pitäisi edetä? Tai tottakai tiedän, että pesänjakaja pitäisi jostain saada, mutta mistä, tietysti jostain tästä länsirannikolta käytänön asioitten vuoksi.
Jos en tonttia saa erotettua, toivon, että koko tila myytäisiin pois.
Vastaukset 4
Vanhimmat
on siinä ettet voi myydä sitä osuuttasi? Vai onko niin kova kateus, että kun en minä, niin eivät muutkaan?
Kun kumminkin periaatteessa olet valmis luopumaankin (etkä kuitenkaan mitenkään voi estää pesänjakajallakaan, että se jolla on 3/7 ei missään tapauksessa saisi tilaa itselleen - todennäköisesti hän se itselleen hankkisi jos pesä myyntiin tulisi. ) Ei se mökkielämä auvoisaa tuollainen naapurina kuitenkaan olisi. Pese kätesi koko hommasta, ja anna sekojen sisaruksien hautua omissa liemissään, poistat nimet puhelimesta ja joulukorttilistalta ja jatkat elämääsi.
Typeräähän se on jäädä dillen sukulaisen naapuriksi. Myyntiin vain, ja jos toinen osakas ei maksa käypää hintaa, niin sitten pesänjakaja myy koko tilan tai jos saat tarpeeksi maata niin sitten myyt oman tilasi jaon jälkeen. Pesänjakajan tehtävään ei kenenkään ole pakko lähteä mutta eiköhän asianajajien joukosta löydy sellainenkin jolle pesän omaisuuden laatu ja oman palkkionsa velkominen eivät ole ongelmia.
Tien tukkimisesta kannattaa tehdä rikosilmoitus ja vaatia vahingonkorvausta. Olisi hyvä jos veljen saisi häviämään riita-asian oikeudessa niin hänen osuutensa tilasta voisi mennäkin ulosottoon oikeudenkäyntikulujen maksamiseksi.
Mitähän kateutta siinä on jos yrittää rikollisen röyhkeälle osakkaalle nöyrtymättä pitää kiinni itselleen kuuluvasta osasta kotitilaa jolle on ajatellut kodin tmv rakentaa. Kaikenmoisia kommentoijia..
eihän noissa mitään pahaa ole, asiallisia kommentteja.
Siksi en joskus myynyt,kun veli maksoi osuuksista 50.000 markkaa...(siis runsas 8 tuhatta euroa) just ennen euroon siirtymistä. Nyt yhden tontin arvo on 120-150 tuhatta. Ja kenelle nyt voisin myydä, em.veli on rahaton ja siksi kai vastustaa kaikin mahdollisin keinoin ja valituksin pesän jakoa.
On se vaan niin älyttömän kaunis paikka ja vahvat tunnesiteet. Majakan valo loisti aina lapsena makuuhuoneen
ikkunasta seinälle ja sen saman haluaisin vielä kokea rakentamalla sinne talon.
Mut....miksei paha saa palkkansa....surullinen ja vihainen olo aina kun on siellä käynyt......