..nyt ei muuta kuin yrittää kasvattaa rahapuita....mutta mutta, kun ei oikein osaa eikä saa aikaiseksi.
Kaupoissa ovat niin mahottoman tuuheita ja monihaaraisia, mutta nämä minun yrtit, ne on pitkiä ja ohuita, eikä niita saa millään haarautumaan. Olen kyllä monasti napsaissut latvan poikki, mutta siitäkin kasvaa sitten vain yksi jatkos. Joten arvoisat naiset, neuvokaa nyt vaaria, miten saan tuuhean ja monihaaraisen rahapuun.
Kaupoissa ovat niin mahottoman tuuheita ja monihaaraisia, mutta nämä minun yrtit, ne on pitkiä ja ohuita, eikä niita saa millään haarautumaan. Olen kyllä monasti napsaissut latvan poikki, mutta siitäkin kasvaa sitten vain yksi jatkos. Joten arvoisat naiset, neuvokaa nyt vaaria, miten saan tuuhean ja monihaaraisen rahapuun.
Vastaukset 15
Vanhimmat
"Joten arvoisat naiset, neuvokaa nyt vaaria, miten saan tuuhean ja monihaaraisen rahapuun."
Toisen vaarin neuvo on, hanki valmiiksi kasvatettu rikas tuuhea kaksihaarainen panopuu.
Niitä on tälläkin palstalla odottamassa, pitkiä, ohuita, paksuja, lyhyitä, kaikille sopivan kokoisia ja muotoisia.
Laita syötiksi, rehellinen, luotettava, hyvät elämäntavat omaava tunteikas komia ukko.
Otampa riskin, ja yritän..
Tähän aikaan vuodesta, anna olla, lepää jo talvihorroksessa.
Helmi,maaliskuussa, ota joitakin lehtiä pois, sieltä täältä, jos ei itsekseen nyt talvella pudota.
Yleensä tekee sitten siihen uuden oksan. Tuo katkominenkin, pitäisi ottaa hyvin lehtien luota, silloin voi tehdä molemminpuolin siihen haarat.
Saa nauraa, jos kysymys olikin vitsi ;D
..kyllä se vaan niin menee, että ihan tosissaan olen siihen rahapuuhun hurahtanut, mutta kun en saa aikaiseksi sellaisia kuin haluaisin. Minulla useita sellaisia puolimetrisiä pitkiä hujoppeja, oksista ja haaroista ei merkkiäkään. Lehtiä olen irrottanut, tehnyt veitsellä pieniä "haavoja", eli viiltoja, mutta kun ei niin ei.
minulla oli muutama vuosi sitten, sellainen oikein tuuhea rahapuu. Taisi olla n, puolimetriä leveä. Noilla konsteilla itse sain sen versomaan lisää oksia.
Alunperin oli vain viisi pientä neljän lehden oksaa, kun juurrutin ne.
Muuttaessani pienempään asuntoon, luovuin siitä, otin vain taaas pienet alut.
Nyt kolmessa on jo mukavasti oksia, tosin vasta parilehtiä.
Keväällä aion juuri ennen täysikuuta, (viikon) katkaista hieman latvoista, ja jos ei pudota nyt talvella lehdyköitään, sitten irrotan.
Silloin vaihdan myös mullan.
Täydenkuun jälkeen, pitää odottaa ainakin taas nousevaan kuuhun, jos jotain tekee. Mummoni neuvo aikoinaan, ja ainakin itselläni kasveihin toiminut.
Minusta olet kyllä liian korkeaksi sen päästänyt, mutta, vain oma mielipiteeni.
Toivotan onnea, ehkä netistä löytyisi ohjeita, en ole katsonut.
Mukavaa viikonloppua.
tuolla kuun vaiheella. Äitini noudatti tarkoin monissa asioissa tuota kuun vaihetta. Itse en ole rahapuusta enkä muistakaan sisäkasveista kiinnostunut, minulla ei ole tilaa kaksiossani. Mulla on vain anopilta peritty kliivia ja pari anopinkieltä.
minäkin olen tuon kuun mukaan, kukkia kasvatellut.
Sen mukaanhan nousu-ja laskuvedetkin liikkuvat ;D
Anopinkieli kukkii välillä, ystävälläni rahapuukin. Molemmissa valkoiset vaatimattomat kukat.
Ei voi olla helpompaa, kun se rahapuu. Ota rahapuusta kolme neljä oksaa, työnnä ne ruukkuun missä on hiekansekaista multaa, ja pidä kosteana, ei märkänä, kunnes juurtuvat, ja lähtevät kasvamaan. Jos ei onnistu, voit tulla hakemaan minulta, on tuossa kaksikin ylimääräistä.
aikoinaan mukavan tapahtuman perheelleni. Siirsin olohuoneessa olevan anopinkielen poikani huoneeseen, ikkunan ääressä olevalle koululaisen pöydälle. Ikkuna oli julkisivun puolella, 1. kerros. Heti seuraavana iltana siirron jälkeen soi ovikello. Viereisen kerrostalon ulkonäöltä tuttu japanilainen pariskunta oli oven takana, vaimo ujosti miehensä takana. He olivat nähneet ison anopinkieleni (joka silloin ei ollut oikein suosittu eikä muodikas), ja tulivat pyytämään siitä muutamaa lehteä lähestyvän Poikien Päivän kukka-asetelmaa varten. Heillä oli yksi lapsi, minun poikaani nuorempi poika. Herra xxxxxx puhui melko hyvin suomea, rouva ei juuri lainkaan, mutta hän osasi vähän ruotsia ja vähän englantia. Ymmärsin, että poikien päivä on heille erittäin tärkeä juhla ja olisin mielelläni antanut heille koko kasvin (johon olin vähän kyllästynytkin). Siihen he eivät missään nimessä suostuneet, mutta ottivat hyvin kiitollisina muutaman lehden. He eivät olleet kaupunkimme kukkakaupoista löytäneet mitään tärkeään juhlaansa sopivaa kukkaa, iiristä esim. He myös kysyivät neuvoa mistä kysyä lupa liputtamiseen, kävimme yhdessä isännöitsijämme luona hoitamassa sen.
Vastapalvelukseksi rouva tahtoi tulla minua joskus opastamaan japanilaisessa kukkien asettelussa, koska huomasi minun todella kiinnostuneen asiasta. Niin tapahtuikin, ja vielä nykyäänkin noudatan kai ihan vaistomaisesti ikebanan perussääntöjä, kun kukkia asettelen.
Ja japanilaisena Poikien Päivänä liehui taloyhtiömme lipputangoissa komeat isot karpit, jotka tuuli täytti aivan oikean kalan muotoisiksi.
..tarina, kiitos siitä.
on taas ollut mulla aina lempikasvi.
Varmaan kaikki tuttuni saaneet siitä lehtiä juurineen, kun on pakko vaihtaa ruukkua, aika-ajoin.
Kirppareillakin myynyt siitä osia.
Nythän se on taas muotia, kaupat täynnä sitä.
Kiva tarina tuo, kertomasi.
mutta aika epätavallisesta arjen tapahtumasta jäi mukava muisto loppuelämäksi. Edelleenkin joskus ihmettelen, kuinka tämä tavattoman miellyttävä pariskunta "rohkeni" tulla ovellemme. Arvelen, ettei se ollut kovin tyypillistä käytöstä japanilaisilta. Olimme kyllä miehen kanssa joskus muutaman sanan vaihtaneet ohimennen ja molempia sekä erityisesti heidän pientä poikaansa tervehtineet aina kohdatessamme.
Otin muuten kettupuuhkaa koskevan neuvosi tosissani ja aion lähiaikoina todellakin mennä oikeaan turkisliikkeeseen. Se puuhka on nyt saatava. Ymmärsit mitä ajoin takaa, ja kuten osuvasti sanoit, muoti vaihtuu, tyyli on ikuista. Minun tyyliini kuuluu pikkuiset harkitut ylilyönnit joskus. Varmaan haksahdan tyylittömyyksiinkin...
Ja vaikka muut mahdollisuudet toteuttaa naiseuttaan vähesivätkin, niin tyyliä noudatan, koska haluan!
on muotinsa. Muistatko ne jukkapalmut? Niihin en koskaan ihastunut, pidän vihreästä ja vehreästä ja jokunen kirjavalehtinen seassa. Nyt pitäisin taas anopinkielestäkin, mutta en tällä hetkellä halua kotiini viherkasveja, leikkokukat riittävät. Olen muuten tuon tapahtuman ja kukka-asetelmaopetuksen jälkeen pitänyt anopinkieltä hyvin maskuliinisena kasvina. Sitä ennen en osannut ollenkaan ajatella noin. Suomenkielinen kasvin nimikään ei enää ole minusta hyvä.
Kaikki kiertää, hatut, puuhkat, minit, midit, unikot, ja kasvit.
Mulle tullu tylsyys, siinä ettei enää mitään, mitä ei olis jo ollut.
En haluu oikeastaan mitään, kun ne jo aikanaan elänyt.
Kaveistakaan, vaikka nää vanhat onkin in.
Kymmenisen vuotta sitten hankin sellaisen pienen vesiputouksen, kasvien sekaan, siinä pieni valo myös. Kaikki muut inhoaa sitä, jos yöpyvät luonani. Pissattaa kuulema.
Sitten on astia missä on kivi, ja pumppu nostaa veden sen lävitse, alunperi siinä oli myös vesikasveja, nyt vain kiviä, ja simpukoita.
Pieni asunto, niin ei paljon kasveja mahdu.
...että uskallat toteuttaa haavettasi, sanokoot "kettutytöt" mitä tahtovat.
Onnea etsintään!
ilman hoitoa, vähän vettä ja lannoitetta joskus, kukkii myös kevät talvella.