Moi!
En olisi koskaan uskonut kirjoittavani tälläistä tekstiä tänne. Olen ollut aina se kiltti tyttö, joka ei kiukuttele vanhemmille kotona, käy perhelomilla , tuo vain hyviä todistuksia koulusta kotiin, ei liiku huonossa seurussa, ei ole seurustellut eli ei mitään teiniraskauksia tms.
Noh, edellisen perusteella varmaan tajuaa, että en ole ollut humassa ennen 18-v ikää kun saa ostaa laillisesti kaupasta ja mennä baariin. Tupakkiakin vasta poltin ensimmäisen kerran kesällä, mutta ei ole onneksi mun juttu.
Olen siis 18-v nyt ja baareissa on tullut käytyä vähän liiankin usein sillä siellä saa olla sekaisin eikä kukaan muista mitä muut on tehnyt aamulla. Eli kun on huono itsetunto ja muuten selvin päin saa olla koko ajan miettimässä, että mitähän ne muut nyt ajattelee oikein minusta, niin baarissa voi olla vapaasti. Ehkä eniten alkoholissa parasta on se, että kaikki asiat on silloin hyvin. Ei tule murehdittua kaikesta ärsyttävästä koulussa ja muussa elämässä. Kaikki on niin positiivistä silloin ja ajattelee vain, että kaikki on niin hyvin ja kaikki asiat järjestyy, mutta olen huomannut, että ne ei järjesty ellei niitä itse järjestä.
Kaikki ahdistaa selvin päin liikaa.
Ongelma on siinä, että haluan olla vain siellä baarissa enkä halua lähteä kotiin laisinkaan. Minusta tulee varmaan alkoholisti tässä liian hyvää vauhtia. Apua, mitä oikein teen? Haluan baariin sillä se on niin mukavaa ja siellä tapaa myös niitä miehiä joita muuten ei tule tämän ujouden kanssa tavattua. Jos jätän baarit ja alkoholin niin kaikki ilo on viety elämästäni. Mitä siis teen?
En olisi koskaan uskonut kirjoittavani tälläistä tekstiä tänne. Olen ollut aina se kiltti tyttö, joka ei kiukuttele vanhemmille kotona, käy perhelomilla , tuo vain hyviä todistuksia koulusta kotiin, ei liiku huonossa seurussa, ei ole seurustellut eli ei mitään teiniraskauksia tms.
Noh, edellisen perusteella varmaan tajuaa, että en ole ollut humassa ennen 18-v ikää kun saa ostaa laillisesti kaupasta ja mennä baariin. Tupakkiakin vasta poltin ensimmäisen kerran kesällä, mutta ei ole onneksi mun juttu.
Olen siis 18-v nyt ja baareissa on tullut käytyä vähän liiankin usein sillä siellä saa olla sekaisin eikä kukaan muista mitä muut on tehnyt aamulla. Eli kun on huono itsetunto ja muuten selvin päin saa olla koko ajan miettimässä, että mitähän ne muut nyt ajattelee oikein minusta, niin baarissa voi olla vapaasti. Ehkä eniten alkoholissa parasta on se, että kaikki asiat on silloin hyvin. Ei tule murehdittua kaikesta ärsyttävästä koulussa ja muussa elämässä. Kaikki on niin positiivistä silloin ja ajattelee vain, että kaikki on niin hyvin ja kaikki asiat järjestyy, mutta olen huomannut, että ne ei järjesty ellei niitä itse järjestä.
Kaikki ahdistaa selvin päin liikaa.
Ongelma on siinä, että haluan olla vain siellä baarissa enkä halua lähteä kotiin laisinkaan. Minusta tulee varmaan alkoholisti tässä liian hyvää vauhtia. Apua, mitä oikein teen? Haluan baariin sillä se on niin mukavaa ja siellä tapaa myös niitä miehiä joita muuten ei tule tämän ujouden kanssa tavattua. Jos jätän baarit ja alkoholin niin kaikki ilo on viety elämästäni. Mitä siis teen?
Vastaukset 12
Vanhimmat
Tule uskoon! Se on siistiä.
Miten voi tulla uskoon päättämällä?
t. jumalaton ja alkoholiton
tyyli on vapaa, lopputulos ratkaisee =) miten voi tulla uskoon päättämättä
Sähän vaan luulet että baarissa vaan voit olla vapautunu.
Mut eihän se mitenkään niin oo.
Vapaa-ajalla tehdään muutakin.
Harrastus on hyvä juttu mutta kyllähän sä voit kysyy tuttujas menee muuallekin.
Jos baariin meet niin älä juo itteäs känniin.
Jätä aina ottamatta se seuraava lasi jo yhtä aikasemmin.
Muakin saattaa kohdata sama ongelma kun täytän 18 niin tuo alkoholin käyttö saa varmaan aivan uudet mittasuhteet kun pystyy itse ostamaan ja ihan milloin huvittaa. Mäkin juon lähinnä siksi koska nautin suunnattomasti siitä tunteesta kun kaikenmaailman estot häviää ja pystyy olemaan vieraiden ihmisten kanssa ihan eri tavalla. Ei sitä selvinpäin tulisi ikinä lähdettyä täysin tuntemattomien ihmisten kotibileisiin tai ylipäätään edes puhuttua kenellekään vieraalle tyypille. Musta tuntuu että alkoholin avulla mä pääsen johonkin sellaiseen maailmaan mihin mulla ei muuten olisi koskaan mahdollisuutta tutustua.
Tällä hetkellä mun alkoholinkulutus pysyy pakostakin kohtuudessa koska olen alaikäinen enkä tunne oikeastaan täysi-ikäisiä ketkä pystyis ostamaan mulle. Periaatteessa se on varmaan tosi hyvä juttu koska muuten tulisi dokattua turhan usein. Mutta asiaan tulee muutos kun kaverit alkaa täyttämään 18 ens vuonna ja alkoholin hankkiminen helpottuu huomattavasti. Sitten voi olla että juominen riistäytyy käsistä aivan totaalisesti, enkä halua kuvitellakaan mitä siitä seuraa...
On hyvä tiedostaa se mahdollisuus että menee överiksi.
Mutta pitäähän samalla tehdä itselleen selväksi miten se ei mene överiksi vaan pysyy kohtuullisuuden rajoissa.
Opettele juomaan asiallisesti.
Estot luot sinä itsellesi.
Se on se tunnelma.
Jos hautajaisissa joisit niin "estot" pysyisivät silti.
Voit puhua ventovieraillekin olemalla just se oma ittes, joka ei uskottele itselleen että tarvitsee alkoholia siihen.
En pidä "omasta itsestäni", siksi juon että haluan olla hetken joku muu. Tiedän että itsetuntoni on nollassa tai ainakin lähellä sitä mutta minkäs teet, minnekään terapiaan yms. en halua mennä. Kyllä mä tosin pystyn juoda sivistyneesti mikäli tilanne vaatii.
Jos itsetuntos olis nollas niin et sä edes menis porukan kaa jonnekin.
Alkoholi vaan auttaa unohtaa sen mikä aiheuttaa painetta.
Mutta tää on just vaan asioiden pitkittämist.
Sä löydät sen oman ittes kunhan yrität.
Täytin 18 vuotta syyskuussa. Baarissa en ole vielä käynyt, kaupasta en ole alkoholia ostanut, vaikka se olisikin mahdollista. En ole ostanut, koska olen pihi eikä minulla ole muutenkaan ollut tarvetta ostaa alkoholijuomia (tai edes karkkia tai muita herkkuja). Alkoholia kyllä juon, jos minun ei ole itse tarvinnut niitä maksaa, mutta harvemmin silloinkaan, sillä harrastan melko aktiivisesti liikuntaa, ja alkoholin nauttiminen vain hidastaisi palautumista.
Kyllä.. Itse en ole kylläkään ihan vielä 18 (pian kyllä olen)
Itsetunto täys 0. Kännissä olemista rakastan ja toivon aina että ilta jatkuisi ikuisesti mutta eihän se jatku.. Selvin päin sitten olen aivan ahdistunut, koska pidän itseäni nolona, en pidä itsestäni ja ajattelen vain sitä mitä muut minusta ajattelevat ja ahdistun todella helposti. Olen vainoharhainen ja jos kuulen esim pienenkin jutun itsestäni josta voin päätellä että minusta joku olisi levitellytjuttuja niin ahdistun moneksi päiväksi ja ajattelen vain miten paska olen..
Ainut hyvä olotila minulle on humala :/
Saa nähdä mitä seuraa kun ikä pian kääntyy 18v:ksi
Ehkäpä tuo "juopottelu" on tullu just siitä syystä ku et ollu ennen 18 ikävuotta juonu alkoholia ja ns.hullutellu, joten sulle on tullu se vaihe sitte nytten päälle minkä useimmat kokee siinä 15-16 vuoden iässä. Ensinäki sinun ei ehkä kannattais siellä baareissa räkäkännejä vetää, sillon tulee törttöiltyä ja luultavasti pilaat myös toisten illan ku niitten pitää huolehtia sinusta. Alkoholin käyttöä ei tarvi kokonaan lopettaa mutta pikkusen rajottaa.
katkaista, ennenkuin on myöhäistä. Monen alkoholistin tie on alkanut juuri kuvaamallasi tavalla. Selvinpäin olo on kurjaa, joten henkinen riippuvuus saa juomaan alkoholia, koska silloin "tuntee elävänsä". Elämässä kuitenkin pitää olla suurimman osan ajasta selvinpäin, eikä kännissä.
Näistä linkeistä voi olla apua:
http://www.paihdelinkki.fi/tietoiskut/?c=270
http://www.aa.fi/puhelimet.html?adwords=alkoholiongelmat
Jos jatkat samalla tavalla, on aika varmaa, että jonkinasteinen riippuvuus sulle muodostuu ja lopettaminen on vielä vaikeampaa. Miksi elämä ahdistaa selvinpäin?