kun ilmestyit maailmaani,yllättäen ja odottamatta.....
http://www.youtube.com/watch?v=HskTAbWXvBE&feature=fvw
http://www.youtube.com/watch?v=HskTAbWXvBE&feature=fvw
jatka tarinaa...
luen sit illalla
38939
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 38
Vanhimmat
tästä tuleekin jännä naisten oma pikku novelli :D
lukevat dekkareita ,joten tarinasta voi tulla hyytävän jännittä ja yllättäviä käänteitä :))
aivan hämmentynyt. Kuinka noin ihana ihminen voikaan olla olemassa, kyselin itseltäni. Olisimmeko me toisillemme luodut. Ja kun sitten pääsin syliisi niin en pois halunnutkaan. Silloin tiesin että jonain päivänä me vielä saamme toisemme...
en olisi ikinä uskonu itestäni että teen jotain tälläistä,en olisi ikinä uskonu että joku saa mun elämäni näin sekaisin. joka ikinen turvallinen elämänkortti on levenny ympäri ämpäri. sekaisin.mun vakiintunu life on pahasti, hirveässä vuoristoradassa. en tiedä mitä tää on,en tiiä mikä ajoi mut tänne sivuille yleensäkkään,en tiiä mikä sussa on kun ajatuset ei halua sua unohtaa,kohtaloa?karmaa,hah, hui ;)? tunteet vastaan järki,niinpä,niin.
mä mitään tiiä enää,istuin puoli yötä saunassa ja nauroin.itkin.nauroin.;) kovat löylyt piiskasin,rankaisin itteäni ;)auttoko,? ei auttanu. mua väsyttäääää,veit mun yöunet ;) sun syyyyyy....;) hyvää lauantai päivää jollekkin!
en oo ainoa syyllinen. Saat syyttää sinäkin ittees, kun mua valvotat öisin. Kun et ajatuksista häviä et sitten millään....senkin. Mut hyvää lauantaita sulle/hälle kuiteskii
okei.oon mäkin syyllinen ja pahasti olenkin!! ja edelleen ikävä on ihan...........................................................................-tunnustan!! otetaanko pienet kauneus-unet,tuu mun viltin alle! meillä oli rankkaa viimeyönä ;)
ensimmäinen myrsky. Satoi jo räntää ja mietin pärjäisinkö kesärenkailla tuossa säässä. Matkaa ei ollut kuin muutama kilometri,mutta kävelläkkään ei oikein huvittanut,vaikka liikuntaa olinkin menossa harrastamaan. Sinällään huvittavaa. Mahtoi tämä keli houkutella kuntoilevia ihmisiä uimahalliin,ajattelin,yrittäen samalla tihrustaa oikealta tulevaa liikennettä rujon märkien lasien läpi...
(seuraava jatkaa..)
jatka sinä vaan... odotan jatkoa...
Taas se alkaa,tuo pimeä ja märkä ajanjakso. Päivät lyhenee minuutti minuutilta. Täällä etelässä ollaan menty jo kaksi talvea lähes ilman valoa tuovaa valkeaa.Talvea,voiko niitä enää edes talviksi kutsua? Jos sama kaava jatkuu,pelkkää pimeyttä tammikuulle.Niin meillä se kaamos täällä on,huomasin tiuskivani ajatuksissani,kiertäen samalla uimahallin parkkipaikkaa etsien ruutua. Olkoon tässä. Reppu pelkääjänpenkiltä olalle,keskuslukituksen tuttu napsahdus ja kevyttä hölkkää vaakasateisessa tuulessa kohden hallin lämpöä.
Ihana päästä kohta lämpimään suihkuun ja saunaan. Pukea verkkaan uima-asu ylle ja laskeutua leutoon veteen.Kumpa siellä ei tarvitsisi aivan varpaita väistellä ja varoa kiivaiden kuntoilijoiden energistä menoa. Täysi allas ei aina anna niin paljon kun ottaa,veistelin joskus filosofisesti ventovieraalle laudekaverille. Kiertelyt "ruuturallissa" ei tiennyt hyvää ajatuksissa uintiin. Puistelin märkää pusakkaa ja ojensi kättä ovenkahvaan,kun jonkun käsi tarttui ensin ja hengästynyt ääni huokaisi,"huuh...ehdimpäs" ....
Kaikesta näki ettei tuo yllättävä oven avaaja ollut autolla liikkeellä,silti umpimärästä olemuksesta huokui käsittämätöntä lämpöä ja iloa. Raikkaan sinisistä,intensiivisistä silmistä paistoi rakkaus...niin rakkaus,se minulle ensimmäisenä mieleen tuli,kun jälkeenpäin ajattelin tuota tilannetta. Mykistyneenä nyökkäilin hänelle eleestä ja lopulta sain kakistettua kiitoksen.
"Aika haasteellinen keli",hän jatkoi ja avasin minulle vielä toisenkin oven. Yhtenä hymynä sain jo vastattua,"juu,niin on,mulle riitti autolta tähän ovelle",nauroin varmaan kahelin näköisenä. "Kyllä auto olis mullekkin kelvannut,nuo ranskalaiset vaan on joskus oikukkaita kosteilla ilmoilla",pyöritteli mies päätään lumoava hymy kasvoillaan. Silloin lävitseni meni jotain...
Olen aina ollut enemmän järki kuin tunne ihminen ja en ole koskaan uskonut mihinkään rakkautta ensi silmäyksellä juttuihin,mutta nyt,en tiedä mitä rinnassani tapahtui? Aivan konkreettisesti tunsin jonkin lämpöaallon kulkevan lävitseni ja tuntui kuin se kuumotus oisi noussut poskilleni asti.Tajusin että saatan näyttää punastuneelta ja katsahdin nopeasti kädessä roikottamaani reppuun,kuin alkaen etsiä sieltä jotain... "Salille vai uimaan?", pehmeä ääni kysyi. "Häh",ähelsin ja tunsin nyt oikeasti punastuvani. "Niin meinasin vaan oletko menossa salille vai uimaan vai kenties molempia",toisti hän lempeällä ilmeellä. "Uimaan ihan vaan",ryhdistäydyin ja yritin ravistella hetken outoa kokemusta olemuksestani."Mä oon Jussi,jos olisin varma ettet ole varattu ja et pahastuisi ventovieraan spontaania ehdotusta,niin uskaltaisin pyytää sua tonne kahvilaan kupposelle uinnin päätteeks.Mut vaan jos?",hän sanoi ja katsoi minua veikeästi kulmiaan nostaen,sieppaavan hymyn kera.
Ehkä sydämeni jätti lyönnin väliin vai mistä lie johtunut hetkellinen huimaukseni.Kukaan ei ollut koskaan kysynyt minulta vastaavaa ja lisäksi tämä kysyjä oli saanut hetkeä aiemmin kehossani lähes arvoituksellista liikehdintää.En tänäänkään ole täysin varma olinko se minä joka vastasi,yhä enemmän ymmärrän että jokin syvä sisimpäni,jota kohden olen matkalla. "Käy,mennään vaan. Sovitaan vaikka tuolla altaalla tarkemmin.Mulla on turkoosi täysikokoinen uima-asu ja valkoinen Speedon uimalakki,jos et nyt muutoin sattuisi mua tunnistamaan. Mulla olis varmaan vaikeaa,kun jätän nämä lasit kaappiin,tuntuu että tarvitsisin opaskoiran.",vastasin ja hymyilin takaisin. Hän naurahti iloisesti ja vakavoitui aavistuksen,"Ei hätää,mä löydän kyllä sut"...
Mietin nyt noita syvälle silmiin katsottuja sanoja,nojaan autonpenkin selkämykseen ja huuleni karehtivat hymyyn katsellessani pientä tyttöä,joka opettelee pyörällä ajoa,juuri lakaistulla keväisellä kadulla. Ilmestyit maailmaani yllättäen ja odottamatta,niin odottamatta ja sukelsit heti syvälle sieluuni,niin kuin me sukelsimme toisillemme hymyillen sinä sateisena ja myrskyisenä päivänä arvoitusten altaaseen. Kyllä elämä osaa yllättää,eniten kun sitä vähiten odottaa. Nyt odotan sinua autossa.Miten paljon olemme jo kokeneet,tunteneet,sulautuneet yhteen,tuon yllättävä ja odottamattoman päivän jälkeen.Luodut toisilleen. Jos noille sanoille täytyisi löytää merkitys,tätä se kai olisi,niin luodut.
Lähenevä hahmosi havahduttaa minut ajatuksista. Hymyilet kävellessäsi sisäänpäin täynnä halua kysyä miksi. Olit luvannut minulle tänään jonkin yllätyksen ja tiedän että minun olisi turha udella sitä sinulta etukäteen,monin arvailuin. Uskon että katseesi kertoo tarvittavan.
-loppu-
Sellaista sattuu. Joskus joku vain saa aikaan reaktion, joka voi yllättää ihmisen itsensäkin ja tuollaisen tilanteen ilmestyminen aivan odottamattomassa tilanteessa avaa sellaisia ovia sisällä sisimmässä, ettei sellaiseen pystyisi kukaan muu edes vuosikausien uurastuksella. Se ihminen vain kertaheitolla tulee ja valloittaa hymyllä, sanoilla ja olemuksellaan ja saa kaiken järkevänkin sekaisin.
Sulla on selvästi taito hyppysissä noin niinkuin kirjoittamisen suhteen, niin hienosti ainakin osasit tuon tarinan esittää. Wautsi. Jatkoa ainakin odottaa tämä lukija.
Ja ps. Ei ranskalaiset ole oikukkaita, niillä on vaan erikoisen hienostuneet tavat, jos nyt niin voi autosta sanoa.
kaiken aina naamioida. itselleni ei siis mikään yllätys ;))
kuka sä oot, pumppi pumppi,sydän jumputtaa nyt..nainen,mies?
keltäpä kysyit?
no vaikkapa sulta :) ei näy hirveesti porukkaa ympärillä ;)
? :)
juu,vaikka sulta kun siinä olet ;)
Olen mies ja ajattelin kirjoittaa naisesta...mutta mukavaa olisi,jos jotkut muutkin sitä jatkaisi :)
oletkos sinä tän ketjun aloittaja? ;)
en ole,yksi kirjoittaja vain,nainen,pohjosesta.ootsä eteläsestä suomesta?
hahmoni puhuu kokemuksen syvällä... talvien kuuluis olla talvia myös täällä etelässä:(
Tuun jatkaa tarinaa...viimeistään tänään;) Nyt mä meen höpisee tonne viereiselle foorumille,tervetuloa :)
en vielä tiennyt mitä tuleman pitää....ja jos olisin tiennyt...olisin varautunut paremmin. Mutta mitään en antaisi pois, tätä tunnettä, tätä tuskaa, tätä kipua ja ikävää ja kaipuuta, johon en saa otetta tai apua välittömästi - vain sinä voit siinä auttaa, ei ole muita olemassa. Ja vaikka kuinka katson taapäin ketä olen satuttanut ja tehnyt tekoja, joista tunnen suurta syyllisyyttä...en vaihtaisi päivääkään pois - sillä rakastan sinua!
kun ilmestyit maailmaani,yllättäen ja odottamatta..... ja lupaa kysymättä :))
Pitkäkin lenkki? ;)
yhteensuuntaan :) ,en tiedä jaksanko juosta takaisin vain otanko linjuribussin :))
Hei:) Ota bussi takaisin tai pyydä tuomaan suoraan tänne! :) Voisin hieroa lihakset sulta pitkän lenkin jälkeen..:) ei tule kipeäksi....:)
Nyt olet osa päivää ja yötä. Kesää ja tänä syksynäkin kuljet mukanani ajatuksissani. Olen yrittänyt unohtaa, unohtaa, unohtaa... Ja kun olet oikeasti siinä taas, katson vain silmiisi enkä ymmärrä mitään. Jotain täysin maagista... Ja olin näkevinäni sinunkin katseessasi jotain samaa...
meneekö miehelle vai naiselle? olen nainen ja myös jonkun katse ja silmät ajatuksissa öin ja päivin..tapasitkos hänet missä ?
meni edellinen viestini.
haluatkin vain vastaanottaa kivoja viestejä S24-palstalla............................... :/
Alku oli kohtuullinen, mutta nuo parin rivin räpellykset välillä pilaavat koko jatkonovellintekeleen.
äkkäsin kysästä et ootko varma et sulla ei ole sirkussyndroomaa?
http://www.youtube.com/watch?v=JZQsA7G0hvQ
ei jumankekka :D...vaikka toisaalta toisen "hädänalaiselle" tilalle ei saisi nauraa...:))))))
En koskaan ajatellut asioiden menevän niin, mutta kun kerran istuimme ruokalassa vierekkäin koin jotain ihan hassua, huomasin sinut aivan toisella lailla kuin aiemmin! Minä ihastuin sinuun.
Halusin olla luonasi ja puhua sinulle, halusin koskettaa sinua ja mitä yöllä halusinkaan.
Minulla on ikävä unelmaa ja halusta sinulta!
Niin tajusin, että minun on itse nähtävä, koettava ja kirjoitettava tämä tarina, sillä silloin se on vain minun tarinani, ei muiden..( vaikka olimmekin nähneet kesällä tansseissa ja olimme varattuja) niin tajusin sen..
Niin.+pohdin+asiaa+paavo+väyrysen+lailla+lähes+seitsämän+vuotta.+oikeasti+kahdeksan.+nytten+päädyin+johtopäätökseen:+otetaan+markka-aika+käyttöön+ja+valuuttadevalvaatiot.+Korot+15%+niin+olemme+taas+käsikirjoituksessa