Oletteko menossa kirjamessuille kustantajia tapaamaan? Synopsis kainalossa kertomaan käsikirjoituksesta ja tunnustelemaan, mitkä vois olla sille sopivia kustantamoja? Kantsisko mennä?
Kirjamessuille kustantajia tapaamaan?
peregr
19716
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Kun netistä löytyy kyllä mikä voisi olla sopiva, mutta olishan se hyvä koominen kohtaus jos tuon tekisi ja olisi hauskaa jos joku viitisis tehdä sen, synopsis kainaloon ja kustantajaa etsimään kirjamessuille! Kuulostaa niin vitsikkäältä:)
Tuolla on reilut 150 kustantajaa näytteilleasettajana, joukossa tietty lehtikustantajiakin, mutta aikamoinen lista pienkustantamoita ym. Menis tovi jos toinenkin, jos noiden julkaisupolitiikkaa yrittäisi netissä selvitellä, eikä välttämättä silti saisi selvää.
Mulla on valmis kässäri, joka odottaa vastausta suurista kustantamoista. Kai tuolla messuilla vois kierrellä ja kysellä kustantamoilta, miten ovat profiloituneet ja millaista julkaisevat. Voisi yhden iltapäivän aikana saada jaettua kustantamot kolmeen luokkaan - ei - ehkä kyllä.
niin kyllä sitä kehtaa kaupita. kyllä kustannustoimittajat katselevat ohitsesi kaukaisuuteen jos keskustelu ei kiinnosta. ja mitä varten niitä messuja järjestetään? olisko kirjailijanalut siellä ainut ryhmä joka ei saa näkyä eikä kuulua? höh.
täällä suunniteltiin vuosi sitten palstan keskustelijoiden kesken suomi24 kirjailijanalut - kokoelmaa, joka ei toteutunut. nyt olis hienoa pystyttää messuille oma koju esittelemään suomen ensimmäistä nettiyhteisön kesken julkaistua novellikokoelmaa. ei tietääkseni ole moista vielä kukaan tehnyt. (siis olis kiva esitellä jos jutut nimittäin olis olleet hyviä. :D
Mihinkä se juttu sitten kaatui ettei toteutunut?
-
Kyllähän täällä kirjailijanaluissa on kirjoittajia vaikka minkälaisiin kokoelmiin. Minähän en ollut innoissani siitä projektista ja kerroinkin syyn muistaakseni.
Nyt nämä tulevat kirjamessut Helsingissä,
tuskin menen. Mutta jos menisin, niin kiinnostunut olisin eniten ehkäpä juuri omakustannekirjailijoiden aikaansaannoksista. Onko siellä niitä miten hyvin esillä?
Ja entäs sitten nämä painotalot?
Minä kun olen ajatellut nyt alkaa pikkuhiljaa rakentamaan imperiumiani. Olen osallistunut jos jonkinlaisiin kilpailuihin viimeisen parin vuoden aikana tuloksetta. Brändäys täälläkin yhtä tyhjän kanssa. En ole oikein onnistunut toivotulla tavalla, nimittäin kun tuolla kyselin viimeksi olisiko joku kiinnostunut lukemaan runojani kirjasta, niin siihen ei kukaan vastannut yhtikäs mitään!
Eikö olekin jotenkin sivistymätöntä käytöstä!? Kun kysyn niin ei vastata!
Joten.
Nyt en vielä ole ottanut selvää kuinka monta kappaletta kannattaa sitä ensimmäistä runokirjaansa painattaa?
Eikö se kuitenkin ole niin, että yltääkseen Suomessa arvostetuksi kirjailijaksi (= runokirjalla aloitetaan ja sitten kutsutaan sen parin kaunokirjan julkaisemisen jälkeen liittoon ja suitsutetaan aina seuraavan opuksen ilmestyttyä maan suurimmilla kulttuurisivuilla yhä ylemmäs kunnon pärstäkuvan kera säännöllisin väliajoin, ja tietysti käsitellään aika ajoin paljastavasti myös sosiaalisten suhteiden sekasotkut keltaisessa tai akkain lehdistössä.
Aukkoja tässä tietämyksessäni saattaapi hyvinkin olla. Kertokaa toki lisää jos tiedätte...
itse otin muistaakseni 45 kpl ja siitä oli varauksia yli 20, ennen kuin sain edes kappaleet käsiini. Lisäpainos oli 30 ja onneks nekin meni. Tosin niistä runoistani en laittaisi kansien väliin tänään, kuin ehkä 2-3 kpl. Julkasusta on 3 vuotta.
lindalinda
kiitän vastauksestasi, olet varmaankin sama joka “liehuu” tuolla Rakkausrunot ja Runot
… en tietänytkään, että olet runokirjan rustannut!
Hianoo!
Tuntuu niin pikkaiselta tuo painosmäärä. Onko tosiaan niin, että ihan pienesti aloitetaan? Jos nyt esim. menee Stockan kellon alle tai Itikseen myymään runokirjoja joulunalusviikoilla niin pitäisikö sittenkin ottaa kunnon satsi? Onko siinä rahallisesti paljoakaan heittoa pieni vai isompi määrä?
kirjaimet on painovaiheessa vaihtaneet paikkaa otsikossa * nauraa *
mokomakin virhe, mur.
Juu, ihan sama akka joka yrittää kummallakin mainitsemallasi
palstalla aina sillon tällön rustata runoja.
Noooh, hianoo ja hianoo. Mutta olen mä silti tyytyväinen, että
sain sellasen aikaiseksi, jääpähän jotain minusta elämään kun
taapertamiseni päättyy.
Se painosmäärä omalla kohdallani tuntui aluks kyllä aikas rohkeeltakin.
Mutta ilokseni sen osti moni sellainenkin, joka ei siis koskaan edes
lue runoja, osti vaan sen vuoksi, että se oli mun kirjoittama. Hiton
hyvältä se tuntui.
Mut kuka alottaa minkäkinlaisella määrällä, ehkä kuitenkin on hyvä tietää
edes jonkinlainen ryhmä ihmisiä, jotka sen on valmiit ostamaan, mulla oli.
Jos Stockan eteen menee myymään, niin kyllä siellä saattaa käydä hyväkin
flaksi vaikkei itse kirjoittajaa tuntisikaan, ihan vaan joululahja-ajatuksena siis.
Tuo netissä koottu runokirjan hinta määräytyi sivumäärän mukaan, en muista
edes enää paljonko se oli/sivu. Haeskelin nyt netistä sen aikaista painotaloa,
Pilot Kustannusta, mutta se olikin lopettanut toimintansa. Samaa toimintaa
jatkaa nyt http://www.mediapinta.fi/ käy tutustumassa sivustoon, itse en
siihen nyt jäänyt, hain vain tuota osoitetta.
Että semmoista tänään Scara.
Helsingissä on ainakin helkkarinmoinen tungos, hyvä jos eteenpäin pääsee, joten ei siinä jouda kuuntelemaan jotain synopsisesittelyjä. Käyttäkäähän nyt järkeä, kyllä vaatii aikaa tutustua johonkin käsikseen tai synopsikseen.
joten en tiedä mitä siellä tapahtuu. mistä siellä sitten EHDITÄÄN puhua? vai onko se vaan pientä paskanjauhantaa aihepiirin ympäriltä? vai tututko keskenään vaan juttelee? tarttetaanko siellä tavallisia ihmisiä ja kirjailijanalkuja muuhun kuin muodostamaan tungoksen? ja ostamaan kirjoja?
Tietenkin messuilla kannattaa käydä - mutta ei käsis kainalossa, vaan juttelemassa ja katselemassa mitä on tarjolla.
ei ole aina helppoa touhua: ensinnäkin tuntemattoman nimen kanssa on aina sama probleema, ellei hänestä saa selkeää mielikuvaa aikaiseksi. Kirjailijaa on helpompi myydä, kun kirjaa. Ja bärndi-kirjailija tulee vasta, kun kirjat herättävät mielikuvan.
Netissä on monen tasoisia mainoksia omakustanteista, mutta niiden myyminen ei helppoa, koska suomalaiset ostajat ovat varovaisia. Kirjoja ostetaan Suomessa ihan kivasti, ostaminen vain jakaantuu näiden tuttujen ja turvallisten nimien ympärille.
Suomalainen ostaa lahjaksi. Ja lahja on aina muutakin kuin taiteen tukemista; siinä joutuu miettimään lahjan saajaa tai hänen vanhempiaan. Siksi turvallinen kirjailijanimi on hyvä ja helppo valinta, esim. Sinikka Nopola, Heli Laaksonen, Reijo Mäki, Ilkka Remes, Laila Hietamies (Hirvisaari), Anja Kauranen (Snellman) jne.
Omakustanne onnistuu, kun se tarjoaa selkeän mielikuvan jostakin muusta, mitä kaupallinen kustantaja tarjoaa, esim. kielellisesti korkeatasoinen, lajityypiltään uudistava kirjallisuus, henkilöhahmojen syvyys tai aiheen käsittelyn tai näkökulmatavan rohkeus jne.
Lahjakirja voi olla helppo omakustanne, siis suoraan lahjaksi tarjoitettu elämänviisaus, äideille, isille, lapsille, nuorille suunnattu huumori tai elämänpositiivisuusteos. Huumori puree aina, koska sitä ei suomalaisessa kirjallisuudessa liiaksi ole ja Arto Paasilinnan mainekin alkaa kaatua, kuten huomaatte myyntikäyrissä pikkuhiljaa ja kirjailijan teosten taiteellisessa tasossa (kieli, rakenne, aiheen käsittelytapa).
Kaikki on kiinni a) kirjan hinnasta ja b) mielikuvasta mitä kirja lukijalleen voi tarjota. Tämän mukaan kannattaa ottaa painoskoko. Kuten joskus olen todennut: kirjan luominen (taiteilija) ja myyminen (kauppias) ovat hyvin erilaisia rooleja. Olisi hyvä jos löytyisi myyjäksi ja markkinoinnin suunnittelijaksi joku ihminen, joka panostaisi siihen ja taitelijatekijä saisi keskittyä vain taiteen tekemiseen.
Messut ovat kirjailijoiden brändäämistä. Kustantajalla ei ole siellä aikaa keskittyä uusiin nimiin. Paine on esiintymisten onnistumisessa. En menisi hätiköimään siellä omalla synopsis-tekstillä. Enemmän oppisin ammattilaisten tavasta myydä ja markkinoida kirjailijoitaan. Gummeruksella on eri tapa kuin WSOY:llä tai Otavalla.
“Olisi hyvä jos löytyisi myyjäksi ja markkinoinnin suunnittelijaksi joku ihminen, joka panostaisi siihen ja taitelijatekijä saisi keskittyä vain taiteen tekemiseen.”
Ah gerald
… voiko lausetta enää paremmaksi rakentaa?! … voivoivoivoivoi...hhhhhhhh!
¤
synkkämielisyyden hetteikkö
romaanikirjailija tehnyt taas sellaisen opuksen
mistä mitään selkoa
nousu uho ja tuho
istunut varmaan keittiössä
juonut kahvimukista
naputellut naputtelemistaan
huudellut ikkunastaan naapurinkakaroille
vähänväliä
hiljaa siellä hiekkalaatikolla
kun minä teen täällä taidetta
taatanan kakarat
¤
paikka nuorelle ekonomiopiskelijalle harjoitustyöksi. Toimia kirjailijan omakustanneteoksen markkinoijana ja myyjänä.
Itse olen joskus miettinyt omakustanneteoksen tekemistä, mutta en kaunokirjallisuuden puolelta, vaan populaarin tietokirjallisuuden.
Onko täällä kenellekään kokemusta tietokirjan omakustantamisesta? Kirjoittamisen ja myymisen, vastaanoton kokemuksista olisi kiva rupatella.
Jos muuten joku on todella pahasti epäonnistunut omakustantamisesta, siitäkin olisi hyvä kuulla. Liian suuri painos lienee se tyypillisin ongelma.
Mulla on huonoja kokemuksia runoteoksen myymisestä, on sitten ollut kirpparilla tai teemapäivillä teoksia myymässä, on vastaanotto ollut nuiva, ylimielinen ja välinpitämätön. Ehkä jopa vaivaantunut. Kai meitä omakustantajia pidetään kirjallisuuden alimpana kastina, erityisesti lyriikan osalta. Todellinen ja oikea lyyrikko julkaisee arvostetusta kustantamosta. Meidän teoksemme eivät saa edes tavallista runoystävää kiinnostumaan. Edes kirjastoa. "Kirjoilla on senttitilansa", pahoitteli yksi kirjastoihminen, kun tarjosin teostani ilmaiseksi. Että revitään siitä.
Runot niinkuin muutkin tekstilajit tehdä itselle pääasiasa. Matti Nykänen on kirjailija. Omakustanne on oma, rakas ja ihme. Ihan muuta kuin lahjakirja tuntemattomalle jouluna, syntymäpäivänä tai valmistautumislahjana.
Pienkustantaja keskittyy kirjan myyntiin ja isompi kustantaja kirjailijan myyntiin. Pienkustannus ei tuota suurta voittoa, joten painopiste on hengissäsäilymisessä.
Turussa oli pienkustantajien joukko omassa kojussaan. Onko Helsingissä omakustantajilla omaa kojuaan? Jos ei ole, eikö kannattaisi omakustantajien yhdistys perustaa juuri esiintymistarjoituksiin?
Ahaa, kukas on kustantanut Matti Nykäsen runoja? Kiintoisaa.
messuilla kustantajien kanssa kässäreiden esittely?
... ei tainnu kenelläkään napata mikään, hesarin blogillakin oli juttua messuista ja aika kyllästyneitä koko touhuun, sellaisen yleisvaikutelman sain niiden purkauksista...
en ole koskaan ollut kirjamessuilla,
ei vaan kiinnosta.
Tykkään enemmän kaikenlaisesta undergroundmeiningistä sun muusta elävästä...
Juu, ketjun aloittajakaan ei lopulta edes ehtinyt messuille. Ehkä ensi vuonna.