Historiassa on milloin ketäkin juhlittu turhan suureellisesti, mutta aika korjaa vääristyneet ja virheelliset arvostukset.
Jos tarkastellaan klassisia säveltäjiä, on sielläkin monet nimet olleet hypetettyjä ja heitä merkittävämmät mestarit ovat omana aikanaan jääneet vähemmälle huomiolle, mutta kyllä vain me nykyisin kuuntelemme Schubertia ja Bachia, emmekä keskinkertaisuuksia samalta ajalta - huolimatta siitä, että silloinen väki noteerasi enemmän tusinamuusikoita. Ajan kanssa Michaelkin asettuu oikeisiin konteksteihin, eikä liiallinen mytologisointi, joka nyt vallitsee, ole ajankohtaista enää silloin kuin kuolemasta on ehtinyt kulua aikaa.
Jo vuosikymmeniä vallinnut kaupallinen viihdeteollisuus ja varsinkin internet ja muut mediavälineet HIDASTAVAT arvoarvostelmien oikeutettuja muodostumisia. Uniklubi muistetaan ulkomusiikillisista syistä johtuen pidempään kuin mitä se muistettaisiin, jos ei siitä jäisi historiaan näitä nettikirjoituksia ja vastaavaa roskaa. Mutta 200 vuotta tästä hetkestä emme enää puhu kelvottomasta glamrockista. Mutta yhä Händel ja Miles Davis ovat varmasti kovaa ainesta.
Michael oli onneksi lahjakas, mutta aika karsii turhan ja selkeyttää ihmisten nähtäväksi vain lahjakkuuden, joka ilmitulee musiikissa ja esiintymisessä. Tämä vertailu alentaa Michaelin hysterioimista ja nostaa hänet tasavertaiseksi uskottavuudeltaan vaikka Stevie Wonderiin nähden. Toisin sanoen, hyväsydämisyys on pelkkä sivuseikka pophistorian tarkasteluissa sata vuotta myöhemmin.
Jos tarkastellaan klassisia säveltäjiä, on sielläkin monet nimet olleet hypetettyjä ja heitä merkittävämmät mestarit ovat omana aikanaan jääneet vähemmälle huomiolle, mutta kyllä vain me nykyisin kuuntelemme Schubertia ja Bachia, emmekä keskinkertaisuuksia samalta ajalta - huolimatta siitä, että silloinen väki noteerasi enemmän tusinamuusikoita. Ajan kanssa Michaelkin asettuu oikeisiin konteksteihin, eikä liiallinen mytologisointi, joka nyt vallitsee, ole ajankohtaista enää silloin kuin kuolemasta on ehtinyt kulua aikaa.
Jo vuosikymmeniä vallinnut kaupallinen viihdeteollisuus ja varsinkin internet ja muut mediavälineet HIDASTAVAT arvoarvostelmien oikeutettuja muodostumisia. Uniklubi muistetaan ulkomusiikillisista syistä johtuen pidempään kuin mitä se muistettaisiin, jos ei siitä jäisi historiaan näitä nettikirjoituksia ja vastaavaa roskaa. Mutta 200 vuotta tästä hetkestä emme enää puhu kelvottomasta glamrockista. Mutta yhä Händel ja Miles Davis ovat varmasti kovaa ainesta.
Michael oli onneksi lahjakas, mutta aika karsii turhan ja selkeyttää ihmisten nähtäväksi vain lahjakkuuden, joka ilmitulee musiikissa ja esiintymisessä. Tämä vertailu alentaa Michaelin hysterioimista ja nostaa hänet tasavertaiseksi uskottavuudeltaan vaikka Stevie Wonderiin nähden. Toisin sanoen, hyväsydämisyys on pelkkä sivuseikka pophistorian tarkasteluissa sata vuotta myöhemmin.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Ihanaa kuulla täälläkin edes joskus järjen ja harkinnan ääntä. Kiitos hyvästä avauksesta!
Minua on aina kiinnostanut Michael esiintyjänä, muusikkona ja "salaperäisenä" karismaattisena hahmona, ei niinkään esim. hyväntekijänä. Minusta hänen kohdallaan on historian kannalta merkittävää se erikoinen kokonaisuus, joka muodostui karismasta, esiintymisestä, tarttuvista kappaleista ja valitettavasti myös juoruista ja huhuista. YKSINÄÄN mikään näistä puolista ei kantaisi häntä kovin pitkälle tuleviin sukupolviin.
Ensimmäinen lauseesi osuu tasan oikeaan. Aika näyttää, minkä aseman M. musiikin historiassa ja popkulttuurissa jatkossa saa. Jännää on, ettei kukaan suurista puheista huolimatta tässä vaiheessa mitenkään voi tietää, tulevatko hänen saavutuksensa kestämään aikaa. Sen näyttää vasta todellinen ajan kuluminen.
En ole taipuvainen palvomaan Jacksonia, mutta mielelläni kyllä kerron vaikka omille lapsilleni, että tällainenkin hypnoottinen megatähti on elänyt ja puhutellut tuotannollaan ihmisiä. Olen iloinen että olen saanut tämänkin elämässäni nähdä.:)
"Michael oli onneksi lahjakas, mutta aika karsii turhan ja selkeyttää ihmisten nähtäväksi vain lahjakkuuden, joka ilmitulee musiikissa ja esiintymisessä. Tämä vertailu alentaa Michaelin hysterioimista ja nostaa hänet tasavertaiseksi uskottavuudeltaan vaikka Stevie Wonderiin nähden."
Jokaisen fanin pitäisi innostua tuollaisesta kommentista, mutta aika hiljaista on ollut. Tätähän juuri monet ainakin sanovat toivovansa: että kyvyt ja lahjakkuus nähtäisiin ja leikkauksiin ym. liittyvät jutut unohdettaisiin.
Vai olisiko sittenkin niin, että pohjimmiltaan fanituksessa onkin parasta ja hauskinta pikemmin jumalisoida, kahlata juoruissa, vatvoa salaliittoteorioita ja vakuutella M:n pyhyyttä ja toisten pahuutta, kuin keskittyä varsinaiseen tuotantoon ja saavutuksiin...;))
Kuinka henkilön toista kohtaan osoittama arvostus voi olla virheellistä tai vääristynyttä?? Eikö arvostusta osoittava henkilö määrittele itse sen oikeellisuuden?
Kiitos aloittajalle, että teit kunnollisen avauksen. Luulin ensin, että olet joku rasittava Jacksonin vihaaja, mutta onneksi olinkin väärässä.
Niin, aika näyttää miten käy. Luulen kuitenkin, että hän jää musiikki- tai ainakin popmusiikinmaailmaan suurena nimenä, sen verran ainutlaatuinen ja erikoinen ihminen kyseessä!