Siis raivostuttava sana koko sijaisäiti.Sijaisvanhempi olis parempi.Koska koskaan tämä ns.SIJAISÄITI,ei korvaa oikeaa äitiä,oli tämä sit millanen persläpi tahansa.Se on kattokaas se veriside mikä on olemassa jokatapauksessa.Että repikää siitä ns.sijaisäidit;)
sijaisvanhempi,ei äiti
bioäiti
431357
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 43
Vanhimmat
Eräs tuttavani puhkesi räkäseen nauruun, kun kerroin vuosia sitten, että sossun palaverissa oli kerrottu, että tämä (lähes kouluttamaton) sijaisäiti on jatkossa AMMATILLINEN SIJAISÄITI. Tuo SUURI YLVÄS ROUVA suorastaan loisti ylpeydestä saatuaan arvonylennyksen. KUVITELKAAPA ammatillinen äiti! Heh, heh. No, tiesihän se huimaa palkankorotusta - sellaista, mitä tuo henkilö ei mistään muusta työstä kykenisi lähes kouluttamattomana ja epäsosiaaliasena henkilönä saamaan.
heh heh hee,niinpä;)
Heh, heh, heeeeeee. Ammatillinen sijaisäiti. Ammatillinen sijaisrouva.
ois revenneetkin, olisin halunnut nähdä.
Eihän sijaisäiti mikään virallinen termi olekkaan. Oikeasti ollaan perhehoitajia. Äidiksi ei saisi mielestäni sanoa itseään sijoitetulle lapselle, jos ei ole saanut siihen lupaa oikealta äidiltä.
sijoitetun lapsen isän kanssa, kun on äiti. Entäpä, kun on monesta perheestä lapsia, kuten eräällä ammatillisella sijaisrouvalla. Onko hän sitten moniavioinen?
voi olla mahdollista, että noin tyhmiä ihmisiä on täällä kirjoittelemassa noin tyhmiä juttuja ja ihan tosissaan kaiketi.
Anna mun kaikki kestää, olet kaikkien typerysten kantaäiti.
Kun on kauhea tarve olla äiti , saa siinä samalla toisen miehenkin itselleen. Tai kolmennen ja neljännen ja viidennen. Onkohan siihenkin tarve näillä ammatillisilla äideillä ja rouvilla?
ollut lapsellesi ÄITI silloin hän tarvitsi ÄITIÄÄN! Saathan nyt muka nauraa sil sijaisäiti "arvolle" lieneepä hän todella nyt lapsellesi parempi kuin itse olisit ollut!
Sen minkä taakseen jättää sen edestään löytää, mieti sitä haukkumatta muita, enää!
Ole elämäsi arvoinen niin lapsillesi kuin itsellesikin!
Arvioin asioita neutraalisti. Ja osa ammatillisista sijaisäideistä ym. ammatillisista sijaismummoista on tehtävään sopimattomia. Etkö itse voi myöntää tätä? Jos et muuta työtä saa, älä pilaa viattomien lasten ja sukujen elämää ryhtymällä harjoittamaan henkistä ja fyysistäkin väkivaltaa muutenkin vaikeassa tilanteessa olevia kohtaan!
Itseasiassa kylläpä vaan korvaa. Minulla on hyvät välit biologiseen äitiini ja isääni, mutta en miellä heitä vanhemmikseni, saati sitten äidiksi tai isäksi. Sijaisvanhempani ovat minulle äiti ja isä, ja näin olen heitä aina kutsunut. Vielä tänäkin päivänä soittelemme sijaisäidin kanssa päivittäin, ja käyn heillä kyläilemässä vähintään kerran kuussa. Asumme nykyään jo eri puolilla Suomea, ja olen täysi-ikäisyyden saavuttanut muutama vuosi sitten. Heiltä pois muutin 16 vuotiaana. Veriside on olemassa joo, jollain tasolla. Biologisen äidin kanssa pidämme yhteyttä noin kerran kuussa tai vähemmän. Minulla ei ole mitään sitä vastaan, enkä liiemmilti halua hänen elämäänsä puuttuakaan. Katkera en ole, vaan onnellinen siitä että olen saanut kasvaa aikuiseksi normaalissa kasvuympäristössä.
Itse olen pian 17 vuotias nuori neito. Olen asunut sijaisperheessä 8kk ikäisestä asti. Mitä luulette kumpi on minulle enemmän äiti, biologinen äitini jota näen ehkä kerran 3 vuodessa vaiko sijaisäitini joka on ollut läsnä aina, rakastanut ja välittänyt, ymmärtänyt? Entä mitä luulette kumpi on minulle enemmän isä, biologinen isäni josta en tiedä hevon vittua vai sijaisisäni joka on ollut aina läsnä, rakastanut ja välittänyt, ymmärtänyt? Kyllä ystäväni, pidän sijaisvanhempiani enemmän vanhempinani kun biovanhemmat tulevat minulle koskaan olemaan. Ei äiti määräydy jonkun typerän sanan mukaan. Että repikää siitä jos luulette jotain tietävänne!
Mikä on tämä jatkuva tämän palstan biovanhempien viha sijaisperheen ÄITIÄ kohtaan? Onhan siellä ISÄkin.
Pitääkö lapselle siis opettaa, että sano minua sijaisvanhemmaksi. Huutaako ne lapset "sijaisvanhempi!" kun kaatuu ja polveen sattuu, tai pitäisi tulla katsomaan uutta majaa tms. "Sijaisvanhempi! Saanko mennä kaverille yöksi?"
Kun perheessä on biologisiakin lapsia, jotka kutsuvat perheen vanhempia "äidiksi" ja "isäksi"; niin teidän biojen mielestä, teidän lapsenne tulee laittaa eriarvoiseen asemaan, hän EI saa kutsua perheen aikuisia äidiksi ja isäksi.
Miltä se teidän lapsestanne tuntuisi?? Pysähdyttekö koskaan miettimään sitä?
voin kuvitella, kun lapsi leikkii kavereidensa kanssa ja huutelee välillä "sijaisvanhempi hei, mulla on jano, sijaisvanhempi hei, saadaanko katsoa telkkaria" jne jne...kummastakohan on kyse, mies- vai naispuolise3sta sijaisvanhemmasta =)
Ja mitä tuumaavat kaverit..?!
vapaasti. Hänet on eristetty ja ohejlmoitu täydellisesti. Sijaistalon lähettyvillä ei ole sopivia kavereita - tai jos olisi, hän ei sinne saisi mennä. Siksi varmaan jotkut lapset ovat yrittänet pakoa tuosta paikasta karkaamalla henkensä kaupalla.
sijoitetut lapset ovat nytkin yökylässä kaverillaan ja illalla kun kyselin miten menee, hauskaa kuulemma oli...
Meitä on joka lähtöön, myös sijareita, mikä ei välttämättä ole hyvä asia
Pääsivätkö lapset näkemään, millaista on elämä jossain erilaisessa perheessä, missä ei ole sijoitettuja lapsia. Saivatko olla ihan ilman sijaisvanhempia yötä?
Yökyläilystä meidän perhekodissa.
Perhekotiimme sijoitetut lapset ja nuoret kyläilevät aivan kuin ketkä tahansa huolehditut lapset.
Iästä riippuen.
Vähän toisella kymmennellä olevat kaverikylälevät synttäriyökylissä ja muutenkin muutamia kertoja vuodessa.
Vuoroin meillä ja kaverien kodeissa. Aikuiset sopivat aina kyläilyistä.
Teinit kyläilevät 2 krt/kk puolin ja toisin, joskus tuntuu että melkein joka vkl on joku meillä tai joku lapsista jossain kaverilla.
Pienet, alle kouluikäiset eivät yökyläile kavereillaan, vielä.
Mitä ihmeellistä siinä on?
Minun läheiseni sijaisperheessä tuollainen toiminta on täysin mahdotonta. Se johtuu ymmärtääkseni kaikesta salailun tarpeesta, mitä ko. sijaisperheessä on. Eräs ko. perheessä usein vieraillut henkilö kertoi, että siellä pienestä pitäen kasvaneilla lapsilla ei ole normaliudesta mitään käsitystä. Talossa on kuulemma täysin oma tapa tehdä asiat.
Eräs läheiseni luokkalisen äiti on yrittänyt kysyä, että läheiseni voisi käydä heillä hänen lapsensa kanssa leikkimässä (ihan näin päiväseltään), mutta ei kuulemma mahdu aikatauluun. Sijaisvanhempi ei halua, että lapset näkevät erilaista tapaa elää, kuin mihin ovat joutuneet heillä tottumaan (ammatillinen sijaisperhe, joka toimii myös kriisiperheenä). Tuohon taloon päästetään vieraita todella valikoidusti, useat jätetään pihaan tai tontin ulkopuolelle).
kun heidän mahdollisimman paljon eristetään muista ihmisistä ja kontakteista. Yhteys sukulaisiin ja läheisiin on niin ikään äärimmilleen kontrolloitua. Esim. esityksen jälkeen (lapsen harrastus) sukulaiset eivät saa viedä lapselle lahjaa esityksen jälkeen. Kerran yritin ja sijaisvanhempi tuli huutamaan "näkemiin". Hän yleensä käyttäytyy kuin Euroopan omistaja. Tuohonkin tilaisuuteen menin ostamalla pääsylipun ja käyttäydyin samoin, kuin muidenkin esiintyvien lasten läheiset (siis viemällä lahjoja).
Että, ei kaikki ole kultaa, mikä kiiltää. Elämä on vaan ollut niin raskasta - kun se on raskautta heittänyt muutenkin tielle.
mitä sijaishuollossa tapahtuu. Olen ollut huomaavinani - kun olen lähes joka järjestöltä ja viranomaistaholta yrittänyt apua pyytää - että ketään ei kiinnosta. Ketään ei loppujen lopuksi kiinnosta, miten lapset voivat henkisesti sijaishuoltopaikoissa. Jos vaatteet ovat suunnilleen ok ja jos koulua käyvät yms., on viranomaisille täysin sama, millaisia psyykkisiä rakennelmia lapset kasaavat päällensä selvitäkseen.
Meidän tapauksessa vaikuttaa siltä, että kukaan viranomainen / järjestön ihminen ei halua "liata käsiään" hankalana tunnetun sijaisvanhemman kanssa asioiden selvittelyyn. Heille on suorastaan pas... hailee, mitä lapsille tapahtuu. Viimeistään aikuisena nämä lapset sairastuvat todennäköisesti. Jotkut ovat oireilleet henkensä kaupalla jo nyt, mutta ei näytä liikuttavan. Pienen tytön itsemurhaeleen jälkeen taloon laitettiin 2 kuukauden kuluttua 2 lasta lisää - jotka sitten jostain kumman syystä reilun vuoden kuluttua haettiin pois (luojan kiitos!).
Siksi en oikein usko korulauseisiin, joita lasten edeun ja lastensuojelun nimissä hoetaan. Ja korostan, että en tarkoita tätäkään viestiäni teille, jotka hoidatte työnne ja tehtävänne hyvin. Tiedän, että teitä on.
ja sitten uuteen sijaisperheeseen. Joten taas kalvaa mieltä, että mitä kamalaa tuossa talossa on taas tapahtunut.
ihan kuule koulukaverillaan yötä olivat, siellä on muutama koira joten mielellään menevät, koska itse olen allerginen joten eläimiä emme voi ottaa.
Sijaisäiti on siojaisÄITI oikean äidin sijassa. Tämä on ihan faktinen totuus eikä sitä miksikään muuta se mustasukkaisuus, jota jotkut bioäideistä tuntevat.
Kieltämättä hyvä nimitys!
Minä en ainakaan ole mustasukkainen, olisin vaan suonut läheiselleni inhimillisen ja Rakastavan sijaisäidin ja -isän. Näin vaan ei käynyt, ja siks oon mä suruinen.
eivät valitettavasti kohtaa käytännön ongelmia. Hankkeiden ja projektien piiriin valikoituu usein hyvin pieni, viranomaismyönteisten (hyvin menee) tyyppien joukko. Sitten tällaisen populan kanssa kehitetään jokin projekti, jota hehkutetaan julkisuudessa. Mutta todellisen elämän ja ongelmien kanssa näillä hankkeilla on hyvin vähän tekemistä. Hankkeilla saattaa olla hienot tavoitteet ja ihmisiä haastatellaan yksi kerrallaan - mutta käytännön ongelmiin nämä korkeasti koulutetut lastensujelutoimijat eivät puutu. Väärin toimivat ja kärsimystä aiheuttavat sijaishuoltajat saavat toimia täysin vapaasti. Kukaan ei kertakaikkiaan puutu.
Mistä tuo tilanne teidän välillä on alkanut? No, kun on voimakastahtoisia henkilöitä vastakkain. Tällaisilla kommenteilla viranomaiset kiertävät vuodesta toiseen vastuutaan puuttua sijaishuoltajan jatkuvasti aiheuttamaan kiusantekoon ja henkiseen väkivaltaan.
Ainoat kontaktit, mitä ko. sijaishuoltajan kanssa on, tapahtuvat silloin, kun lapsen suhteen on pakko olla kontaktissa. Hän hankaloittaa kaikilla mahdollisilla tavoilla yhteydenpitoa. Puheluita (jotka on saatu 1½ vuoden hallinto-oikeustaistelun jälkeen) hän sabotoi säännöllisesti ja niitä olisi kaikkiaan 6 vuodessa. Joka puhelu menee tuon sijaisvanhemman kautta.
Ja kaikissa muissa asioissa on ihan sama juttu. Mutta viranomaisten mielestä, tässä on jostain riitatilanteesta kysymys. PESEVÄT NÄIN KÄTENSÄ POIS TILANTEESTA. Ja paikkakunta on JYVÄSKYLÄ. Helsingistä kotoisin oleva tuttavani - joka on toiminut pitkään lastensuojelussa kertoi, että vastaava tilanne ei olisi mahdollinen Helsingissä.
rajoittamispäätösten kirjoittaminen. Viimeksi sain hallinto-oikeudesta päätöksen, että ei ole mitään näyttöä, että olisin läheiseni kehitykselle vaaraksi.
Minulla on ollut tervehtimiskielto ja rajoittamispäätöksessä on lukenut lahjojen antamisesta seuraavaa: "Lahjojen tulee olla ikätasoisia ja tilanteeseen sopivia". Nämä kaikki rajoittamiset ym. alentavat määräykset ovat virkaintoisen, työtiimissään toisille sossuille näyttämisen tarpeessa olevan nuoren sossun kirjoittamia. Ne on kirjoitettu suoraan ko. sijaishuoltajan sanelun mukaan.
Mutta ei se mitään, käydään vaan hallinto-oikeustaisteluja, jotta saadaan 6 puhelua vuodessa ja saadaan tervehtiä lähiomaista. Kyllä Suomessa ja lastensuojelussa rahaa löytyy. Tuo puolentoistavuoden hallinto-oikeuskäsittely puheluista tuli varmasti maksamaan kunnalle / valtiolle siinä 10 000 euroa. Mitähän kaikkea esim. yksinhuoltajaperhe olisi tuolla rahalla tehnyt. Joten kyseenalaistan väitteen, että kaikki sijaisperheet tulevat yhteiskunnalle halvoiksi. Tuossa sijaisperheessä ainakin on rahastettu kaikesta mahdollisesta ja oikeuskäsittelyjä on ollut vaikka kuinka paljon (ko. sijaishuoltaja nauttii oikeudenkäyntitilanteista yli kaiken).
viitsi täällä puuttua keskusteluun, mutta nyt kommentoin.
Olen miettinyt näitä kirjoituksiasi, että oletko tosissasi, mutta nyt sain varmuuden.
Kukaan normaali aikuinen ei puuttuisi kenenkään kirjoitusvirheeseen, joten ilmeisesti jompikumpi näistä normeista puuttuu sinulta.
tarkoitit jotain uutta nimitystä. Sorry. Oli pirteä nimitys, kieltämättä.
että biovanhemmat olisivat automaattisesti mustasukkaisia. Joku voi olla, mutta tuskin läheskään kaikki. Tuon tasoinen keskustelu on mielestäni turhaa näillä palstoilla. Se on ikään kuin väittelyyn kutsumista - vai millaisia vastauksia odotit?
Arvon rouvat, toivottavasti nyt osaan kirjoittaa korrektia suomen kieltä, etteivät bioäidit ainakaan sen vuoksi toimi sivistyneen moukan tavoin, vain toisten vikoja nokkien kuten toimivat sossujen ja sijarien suhteen.
Eli viestini idea oli se, että sijaisäiti on todella äidin sijainen, ei äitiä korvaava ihminen. Lapsella on myös oikeus kutsua heitä vaikka sitten äidiksi, koska se luo lapselle turvallisuuden tunteen ja osoittaa oman sisäisen turvallisuutensa sijaiskodissa. Toivottavasti sijaisäiti on turvallinen äidin malli. Äiti on suomen kielen kauneimpia ja turvallisimman tunne-ilmaisun sanoja, vaikka se onkin foneettisesti melko erikoisen tuntuinen. Vrt. äitelä, äityä.
Tiedän nuoren miehen, joka ei koskaan käytä äiti-sanaa, kun äiti on alkoholisti. Sitä on kestänyt jo yli 10 vuotta. Puhuu kyllä isästään, mutta äiti mainitaan aina etunimellä. Hän on oppinut kiertämään koko äiti-sanan. Puhuu isän vaimosta myös.
Tulikohan monta typo-virhettä?
jotka tuntevat olonsa täysin turvalliseksi, vaikka kutsuvat omia vanhempiaan näiden nimillä.
Missasit pointin. Hänen käyttösanastostaan puuttuu kokonaan äiti-sana!!!! Käyttää aina kiertoilmaisuja.
Kutsuvat sijaisvanhempiaan äidiksi ja isäksi, myös meitä biovanhempia kutsuvat äidiksi ja isäksi, en näe siinä mitään pahaa. Lapset ovat itse alkaneet kutsua sijaisvanhempia äidiksi ja isäksi ja se suotakoon lapsille, jos kokevat asian niin. Tiedän myös muutaman tavallisen perheen, joissa lapset elävät ja asuvat vanhempiensa kanssa, mutta kutsuvat heitä etunimillään.
Tuollaisella kypsällä ajattelulla mahdollistat lapsillesi hyvät oltavat. Ainoastaan pistää miettimään, että siinä kohtaa, kun pystyy noin lapsen parasta ajattelemaan, voisi oikeasti olla perustetta huostaanoton purulle, toisin kuin täällä pääosin äänessä olevilla ja toisia ja yhteiskunnan tuen puutetta ja ties mitä syyttelevillä sankareilla, jotka eivät omassa toiminnassaan kykene mitään vikaa näkemään. Tsemppiä ja kaikkea hyvää, niin sinulle kuin lapsillesikin!
pelastit juuri uskoni biovanhempiin:) Sinusta huokuu rakkautesi lapseesi. Koet, että lapsi saa kutsua myös arkivanhempiaan äidinksi ja isäksi. Minusta on ihanaa, että lapsella on mahdollisuus kokea, että myös sinä äitinä hyväksyt lapsen kiintymyksen sijaisperheeseen.Tällaisella toiminnalla mahdollistat hienosti lapsellesi hyvää ja turvallista lapsuutta. Lapsen hyvä ja onnellinen elämä sijaisperheessä pitäisi olla ihana ja upea asia kaikille biovanhemmille... Ikävä kyllä välillä tuntuu, että huoli lapsesta ja hänen onnellisuudestaan jää oman navan tuijottelun lomassa useilla biovanhemmilla jalkoihin. Lapset halutaan jopa ennemmin laitokseen, etteivät vain kiinny heitä rakkaudella hoitaviin vanhempiin. Kammottava ajatus, etenkin kun tietää, miten tärkeää kiintymys lapsen hyvinvoinnille on. Sijaisvanhemmat ja biovanhemmat ovat vanhempia molemmat; yhteistyöllä jaettu vanhemmuus tarjoaa lapselle hyvät lähtökohdat elämään. Kun molemmat arvostavat toisiaan, toteutuu lapsen etu. Kiitos sinulle ja onnea elämäänne:):):)
Ja kiitos sinullekin kauniista sanoista. Itse en ole vielä valmis huostaanoton purkuun, näiden lasten osalta, yksi tosin asuu kotona jo, mutta yksi sairastui vakavasti (lapsuusiän skitsofreniaan, laitoksessa) niin omat voimavaramme menee pitkälle häneen, on sairaalajakson jälkeisessä kuntoutuksessa tässä lähellä. Olisi meille ehkä liian rankkaa ja näille nuorimmaisille lapsille, jos nyt alettaisiin vielä heitä kotiuttaan, heillä on kaikki hyvin ja sijaisvanhemmat ovat parhaimmat mahdolliset ja tällä hetkellä meitä parempia, saavat myös sijareitten omilta (jo aikuisia) lapsilta paljon huomiota ja rakkautta.
En näe mitään pahaa siinä, että lasteni elämässä on muitakin aikuisia, jotka pitävät heistä huolta. Heilläkin oli ensimmäinen sijaisperhe suoraan sanottuna hirveä, lapset ja koirat "koulutettiin" samalla tavoin ja sijareitten erottua "isät" vaihtelivat tiuhaan. Nyt on asiat hyvin ja sen luulisi olevan kaikille muillekin tärkeintä, että omilla lapsilla menee hyvin ja on paljon välittäviä ihmisiä ympärillä, mitä pahaa siinä on ?
mis on vikas kun et lastasi hoitanut aikoinaan, ole mikä läpi tahansa sinä oma äiti, kyllä lapsi tietää ketä äidikseen sitten kutsuu, aikanaan, kun pääsee eroon huipusta äiskästään ja iskästään!
Voit nauraa räkääsi ja itkee siihen jos edes välität menneistä lapsistasi, kyllä pienokaisesi voi sata kertaa paremmin meillä kuin sun räkäs alla, enää!
saat sit itkee jälestä päin joko täällä tai siellä ja uskotella muille kuin olin hyvä äiti ja nyt ne lapset on siellä ja täällä, se tätä elämää, mut hyvä kun sul menee hyvin, kaikesta huolimatta ja saat haukkua niin paljon kuin haluat, mutta, mutta mihin se haukku sittenkin lopullisesti koskeee?
Ymmärrätkös?
Osasinkin odottaa jos jonkinlaista kommenttia kirjoitukseeni,noh,jokaisella on tietty omat mielipiteensä,ja näin pitää ollakin......no mun sijoitettu kullannuppu tietää oman äitinsä,ja sijaisäidin eron,eli minä olen äiti ja sijaisäitiä kutsutaan omalla nimellä.Näin se menee,jos asiat oikein menee.Ihanaa,huomenna taas käyn rakkaan lapseni luona,jota kovasti molemmat odotamme,ja on varmasti yhtä lämmin ja rakkautta täynnä niinkuin aina.Ihanan rakkautta tulvillaan olevaa joulua kaikille.Myös selkäänpuukottajille.
Minäkin pidän biologista äitiäni ainoana äitinä. Sijaisvanhenpani eivät olleet äiti ja isä vaan ihmiset jotka huolehtivat minusta kun vanhempani eivät siihen kyenneet. Minun kohdallani sattui onni että sijaisvanhemmat olivat hyvät toisin kuin oikeat vanhemmat. Oikeat vanhempani olivat väkivaltaisia alkoholisteja joiden ei olisi koskaan pitänyt lapsia hankkia. Kirjoitin olivat vaikka vanhempani edelleen hengissä sillä minulle he ovat kuolleita. Väitetään että oma elämä helpottuu kun antaa anteeksi mutta vanhempieni kohdalla en vielä niin pitkällä ole.
että mitään lojaalisuutta ei ole. Sossut väittävät usein, että halutessaan kotiinsa (siis todelliseen kotiinsa) lapsi on vain lojaali vanhemmilleen. Todellisuudessa hän ei kuulemma tykkää omista vanhemmistaan eikä halua omaan kotiinsa. Totuus on siis sellainen, että kyllä lapsi / nuori sanoo, kun ei todellakaan halua kotiin ja haluaa, että omat vanhemmat ovat kuin kuolleita.
Harmi Veppie, että sinulla on ollut noin kamala tilanne.
Isovanhempani joutuivat aikoinaan taistelemaan että minut otettiin pois vanhemmiltani. Ehkä pystyisin olemaan vanhempieni kanssa jonkinlaisissa väleissä jos olisin ollut nuorempi enkä muistaisi niin hyvin asioita. Myöhemmin mummi kertonut että isovanhemmat pohtivat kovasti jos heistä olis ollut sijaisvanhemmiksi. Katsoivat kuitenkin minulle paremmaksi etten olis niin lähellä vanhempiani sillä asuivat samassa kaupungissa. Helppo näin jälkikäteen sanoa että onneksi pääsin muualle.
Mä sain aina pítää isovanhempiin ja esim tätiin yhteyttä eikä sitä rajoitettu toisin kuin moni muu palstoilla kertonut. Vanhempien kanssa tapaamisia yritettiin mutta ainoastaan kaksi kertaa tulivat lopulta paikalle. Onneksi niin sillä ne olivat kamalia hetkiä joita jo etukäteen pelkäsin. Kaikki helpottui vasta kun pystyin rehellisesti kertomaan etten halua tavata vanhempiani. Osin ehkä häpeää osin suojelunhalua mutta kesti pitkään myöntää että pelkään omia vanhempiani.
Onneksi suurimmalla osalla on asiat paremmin vanhempien kanssa....