Tässä kun on ollut puhetta jo miehen kanssa pidemmän aikaa tuosta vauva-asiasta niin ajattelin kysellä miten teillä muilla on omat lähisukulaiset ko. asiaan suhtautuneet.
Sanotaan näin, että tässä tapausessa miehen puolen suvusta ei pitäisi olla kellään mitään negatiivista sanottavaa. Eli sieltä puolelta tulee ainakin yhdet iloiset isovanhemmat jossakin vaiheessa. Omasta puolestani en välttämättä voi sanoa samaa.
Joskus kun olen ko. asiasta maininnut äidilleni, hän innostuu siitä. Sen mitä kuitenkin äitiäni tunnen niin siltä tulee tuon ilostumisen jälkeen kaikki negatiivinen. Miksi lapsi tässä elämänvaiheessa kun ei ole vakinaisia töitä, koulut on kesken, olet valmis kasvattamaan lapsen yms. Isästäni en osaa sanoa, miten hän mahtaisi suhtautua mutta sen näkee sitten joskus
Mitenkäs teillä muilla on tämä asia...?
Sanotaan näin, että tässä tapausessa miehen puolen suvusta ei pitäisi olla kellään mitään negatiivista sanottavaa. Eli sieltä puolelta tulee ainakin yhdet iloiset isovanhemmat jossakin vaiheessa. Omasta puolestani en välttämättä voi sanoa samaa.
Joskus kun olen ko. asiasta maininnut äidilleni, hän innostuu siitä. Sen mitä kuitenkin äitiäni tunnen niin siltä tulee tuon ilostumisen jälkeen kaikki negatiivinen. Miksi lapsi tässä elämänvaiheessa kun ei ole vakinaisia töitä, koulut on kesken, olet valmis kasvattamaan lapsen yms. Isästäni en osaa sanoa, miten hän mahtaisi suhtautua mutta sen näkee sitten joskus
Mitenkäs teillä muilla on tämä asia...?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Ensinnäkin vähän taustatietoja... Olen 23 ja mieheni 25. Koulut on käyty aikoja sitten ja molemmilla vakituinen työpaikka. Ollaan oltu yhdessä 4 vuotta.
Miehen äiti ja sisarukset joskus kyselevät (ehkä vähän jopa patistelevat) vauvan yrittämiseen. :) Hänen isänsä ei ole tainnut sanoa mitään asiaan liittyen, joten en tiedä mitä mieltä hän on.
Mun sisarukset ei niinkään ole kyselleet, ehkä joskus on saattanut kysyä että millonkas... Olen vain sanonut ettei ainakaan vielä. Äitini on myös monesti kysellyt että milloin aiotte... viimeksi mm. pari viikkoa sitten ja mikä hauskinta, olin jo silloin raskaana mutta en vain tiennyt sitä vielä silloin. :D vastasin kysymykseen että sitten joskus. :)
Äitini on itse tehnyt ensimmäiset lapsensa aika nuorena, 18-20 -vuotiaana. Hän on monesti sanonut mulle ettei kannata pitää kiirettä, kannattaa nauttia nuoruudesta jne. että niitä kerkeää sitten myöhemminkin. Ei mulla olisikaan tullut mieleen alle 20-vuotiaana alkaa yrittää vauvaa...
Nyt olen 23 ja muutama kk sitten päätimme miehen kanssa että lapsi saa tulla jos on tullakseen, eli jätimme ehkäisyn pois. Ja nyt olen siis tosiaan raskaana. Saa nähdä mitä äiti sanoo. ;) Kyllä hän varmasti on iloinen ja onnellinen, siitä ei epäilystäkään. Ja isäni myös varmasti. Malttaisinpa vain odottaa vielä pari kk ennen kuin kerron heille. :)
Mun vanhemmat suhtautuisivat varmaan ilolla. Tosin mun isän puolen suku huokailisi, että noin nuorena, voivoivoi.. vaikka olisivat toisaalta myös iloisia. Miehen äiti ja sisarukset olisivat varmaan iloisia, suku naureskelisi, että johan sitä on ootettu (olemme vasta 22-vuotiaita, yhdessä oltu viisi vuotta, mutta miehen puolen suvussa on ollut tapana saada lapset nuorena).
Mua ärsyttää, kun kaikki maailman tädit ja sedät on kyselemässä, että koskakoskakoska tulee teille vauva. No pirskatti, en minä tiedä! Kyllä kai kerron sitten, kun aika on tai sitten näkevät! Mistä nekin hölmöt tietää, jos on vaikka jotain ongelmia. Kysymys voi olla todella arka :/
Viime aikoina on anoppi alkanut ohimennen puhumaan vauvoista. Ei mitenkään painostavalla tavalla, mutta sillä lailla, että huomaa hänen jo toivovan lapsenlapsia. Appiukko tulee olemaan varmaan ihan mielissään myös, vaikka hän ei sitä varmaan samalla tavalla esille tuokaan. Omat vanhempani ovat varmaan myös onnellisia sitten joskus kun vauvauutisia kuulevat, vaikkeivat sitä vielä samalla tavalla odotakaan. Vanhempani ovat appivanhempiani kymmenisen vuotta nuorempia eli se selittyy pitkästi sillä. Kumpienkaan vanhemmilla ei siis vielä ole lapsenlapsia, meidän lapset tulee aika varmasti olemaan ensimmäisiä.
Odotankin jo kovasti ensi kevättä, että voin joskus tälläisia ilouutisia kertoa. Olen kuumeillut ikäni (tosin appivanhemmat eivät sitä tiedä, kaikki minun kaverini ja puoli sukua kyllä) ja vihdoin olemme päättäneet, että keväällä alamme lasta yrittämään. Mieskin on siis vihdoin ja viimein kypsyny asialle, vaikkei hän varsinaisesti kuumeilekaan eikä asiaa juuri ajattele (tai ainakaan tuo sitä ilmi). Tästä päätöksestä en aio kertoa kellekään kun en halua kuunnella sitä tivaamista, että "Joko nyt?". Kerron asiasta sitten kun olen lukenut ne plussat sieltä testistä. :)
Olemme seurustelleet päälle viisi vuotta, yhdessä asuttu useampi vuosi jo. Naimisiinkin tässä jo joutais, mutta ei ole vielä kosintaa kuulunut... Sitä odotellessa, minä kun en kosi. :) Muutenkin puitteet lapsille alkaa jo olla kasassa kun mies on ollut pari vuotta työelämässä ja minäkin valmistun keväällä. Ollaan sovittu, että aletaan jo nyt säästään rahaa lasta varten, niin ei tarvi sitten yhen kuun palkasta kaikkea ostaa. Kolmioonkin muutettiin ihan vasta, että työhuoneen voisi muuttaa piakkoin lastenhuoneeksi. Ikää on minulla kohta 24 ja miehellä 27.
olen minäkin! Uskoisin että mieheni äiti olisi aivan innoissaan ja haltioissaan! Uskon että myös omat vanhempani olisivat iloisia mutta aina kun olen äidiltäni hänen mietteitään kysynyt, hän vain vastaa että noh, itsehän te tiedätte milloin olette valmiita sellaiseen.. kuitenkin tämän jälkeen tulee että " no ei nyt vielä, pitäähän sinun tehdä töitä vähän aikaa, olette ne niin nuoria. jne" Olemme siis 23 vuotiaita ja itse koen ettei se ole liian nuori. valmistun puolenvuoden päästä, mies on jo töissä.. tiedän ettei vanhempani ymmärrä miksi pitäisi tehdä vauva juuri kun on valmistunut..
En todellakaan aio lasta tehdä sen perusteella mitä muut ajattelevat, mutta kyllä olisi mukava jos omat vanhemmat olisivat varmasti täysillä mukana!
Minkä ikäisiä te olette eeree?