Pelkään, että on.
Kolmosluokalla luokkaretkellä tapahtui kiusallinen tilanne. Oli kova hätä päästä vessaan, eikä vessaa mailla halmeilla. Menimme sitten porukalla nurkan taakse kuselle. Niitä oli kaksi kaveria siinä minun lisäkseni. En pystynytkään kusemaan, kun muut katsoivat ja he nauroivat katketakseen.
Elämä jatkui siitä, häpeä oli helvetin suuri ja pilkkaa tehtiin. Tottakai normaalia elämää olen pystynyt jatkamaan, mutta siitä lähtien en ole kertakaan pystynyt kusemaan niin, että joku näkee tai vaikka ei edes katso, kunhan on näköetäisyydellä. Eipä siinä. Harvoin tällaisia tilanteita on tullutkaan.
Nyt sitten tajusin, että enhän minä pärjää armeijassa kuinkaan. Välillä minulla menee kusemiseen 10 minuuttia sellaisissakin paikoissa, joissa kukaan ei näe. Minun täytyy sulkea silmäni, olla ajattelematta mitään, rentoutua todella että pystyn tekemään asiani. Viimeaikoina en ole pystynyt aina kusemaan, vaikka kukaan ei näkisikään.
Mikä auttaa? Terapia vai...? Luulisin että kyse on kuitenkin korvien välistä, fyysistä estettä asioiden tekemiselle ei kai ole. Öitäkin jää nukkumatta kun murehdin, mitä tapahtuu armeijassa. Onko tällaista mahdollista hoitaa?
Kolmosluokalla luokkaretkellä tapahtui kiusallinen tilanne. Oli kova hätä päästä vessaan, eikä vessaa mailla halmeilla. Menimme sitten porukalla nurkan taakse kuselle. Niitä oli kaksi kaveria siinä minun lisäkseni. En pystynytkään kusemaan, kun muut katsoivat ja he nauroivat katketakseen.
Elämä jatkui siitä, häpeä oli helvetin suuri ja pilkkaa tehtiin. Tottakai normaalia elämää olen pystynyt jatkamaan, mutta siitä lähtien en ole kertakaan pystynyt kusemaan niin, että joku näkee tai vaikka ei edes katso, kunhan on näköetäisyydellä. Eipä siinä. Harvoin tällaisia tilanteita on tullutkaan.
Nyt sitten tajusin, että enhän minä pärjää armeijassa kuinkaan. Välillä minulla menee kusemiseen 10 minuuttia sellaisissakin paikoissa, joissa kukaan ei näe. Minun täytyy sulkea silmäni, olla ajattelematta mitään, rentoutua todella että pystyn tekemään asiani. Viimeaikoina en ole pystynyt aina kusemaan, vaikka kukaan ei näkisikään.
Mikä auttaa? Terapia vai...? Luulisin että kyse on kuitenkin korvien välistä, fyysistä estettä asioiden tekemiselle ei kai ole. Öitäkin jää nukkumatta kun murehdin, mitä tapahtuu armeijassa. Onko tällaista mahdollista hoitaa?
Vastaukset 3
Vanhimmat
nyt harjoittelemaan. Asia on sinulle todella arkaluontoinen, ymärrettävää, mutta voit kyllä tehdä itsekin asialle jotain. Voit ihan oikeasti harjoitella. Kun olet juonut useita lasillisia vettä, siis vettä päivässä ja juot jo aamulla neljä - viisi lasillista vettä, niin kaikilla ihmisillä niinkuin sinullekin tulee sen verran kova hätä ettet todellakaan pysty pidättelemään. Juo sitten lisää muutamia lasillisia, jos ei ala tulla kusihätä. Ensin harjoittelet kotona ja sitten menet kovan hädän tultua yleiseen toilettiin, jossa on muitakin miehiä. Anna tulla todellakin niin kova hätä ettet voi muuta kuin juosta asioimaan yleiseen WC:hen. Harjoittele joitakin kertoja ja ajattele niin, että ei sen kusen tarttekkaan just äkkiä aina tulla, sillä huomaat niin ne muutkin seisovat /toiset kauemmin ja toiset lyhyemmän aikaa ennenkuin mitään tulee. Ihminen kun ei oo mikään kusiautomaatti.
Jos sitten sinulle on trauma jäänyt niin ajattele se pois. Mutta minulle tulee mieleen sellainen juttu, että jospa sinua ihan muutenkin jännittää tuo niin tavanomainen paikka kuin armeija. Mietippä nyt, kumpi ajatuksissasi pyörii enemmän armeijaanmeno pelkästään vai se, että kun se pääasiassa on miesten paikka. Muistappa sitten sellainenkin ihana juttu että siellä armeijassa/intissä on nykyään niin ihanii nuoria tyttöjäkin. Ja kauniita ovat ja tykkäävät nuorista miehistä. Ei se intti oo enää pelkästään miekkosten paikka.
Mutta harjoittelemisiin ja ajattelemisiin niitä kauniita naikkosia. Minäkin olen naikkonen 28 ja kyllä musta ainakin olis kiva, jos me vaikka nyt satuttas seurustelemaan, niin kuset ekaks veskiin ja sitten muut hommat.
Kerro sitten , miten on homma hoitunut.
On kyllä kokeiltu keinoasi, ja kokeilen varmasti vielä monta kertaa, mutta ei se tahdo onnistua. On toki käynyt mielessä, että voiko kuseminen oikeasti olla noin vaikeaa, että olisiko siihen mitään fyysistä syytä, esimerkiksi virtsakiviä yms...? Mutta epäilen, että edelleen, vika on korvienvälissä.
jutustelemaan jonkun tohtorin kanssa ( ei-psykiatri ), van siis sellanen tohtori, joka selvittää, onko jotain esteitä tiellä. Ihan oikeesti. Ei tarvitse juuri paljonkaan olla pielessä, niin sitten ei kusi tuu. Jotta silleen. Ai niin nyt muistin, niin urologi on tuo virtsavaivoja tutkiva lääkäri. Tilaappa aika. Sillähän se selviää. Astut reippaasti ovesta sisälle ja kerrot vaivasi. Jos ihmettelee, niin ei sinun tarvitse hänelle kertoa traumoista mittään, jos et katso välttämättömäksi. Sanot vaan, että tohtori ottaa ja tutkii asian.All right....