Olen 18v poika. En ole löytänyt ainuttakaan ystävää tästä kaupungista joka haluaisi viettää aikaa kanssani. Nyt kun suruinpiirtein kaikki tuntemani henkilöt ovat 18-vuotiaita niin kaikki ravaa baareissa. Minulla ei ole rahaa sellaiseen koska asun yksin lemmikkieläinteni kanssa ja rahaa ei todellakaan ole ylimääräistä. Kaikki ovat menossa autokouluun tai ovat jo käyneet sen. Minulla ei ole sellaiseen rahaa ja vaikka olisi niin ei olisi varaa kuitenkaan käyttää autoa.
Enkä halua edes ravata baareissa! Milloin siitä tuli aikuistumisriitti? Että heti kun on 18 niin baariin ja kunnon kännit. Olen mä toki juonut joskus niiden "kavereiden" kanssa ja onhan se kivaa olla pienessä hiprakassa ilman kuitenkaan että tulee juotua liikaa. Kaikki uudet tuttavat pitävät minua tylsänä tai sellaisena jolla ei ole elämää, koska en käy baareissa. Minä keskitän energiani mielummin vaikka koiraani. Enkä saisi opiskellakaan vapaa-aikana koska olen silloinkin tylsä no-lifetyyppi. Koulussa multa kyseltiin outoja ja mua loukkasi kun porukka totesi että mulla ei ole sosiaalista elämää. Paras kaverini asuu toisessa kaupungissa. Näemme harvoin. Onhan se totta etten ole niin sosiaalinen. Minulla on toki kiirettä ja saan aikani kulumaan, vaikka olisihan se kiva tehdä välillä muutakin kuin olla yksin. Mietin vain, että mikä mussa on vikana? Toki koulussa on kavereita joiden kanssa tulen toimeen ja muuten meillä on hauskaa. Ei vain olla tavattu koulun ulkopuolella, koska hekin mielellään viettävät sitten aikaansa baareissa viikonloppuisin tai muualla ryypäten. Mutta he eivät kuitenkaan ole loukanneet minua. Kaikki puhuvat vain viikonlopun tullessa viihteelle lähtemisestä.
Mulla on mesessä "kavereita", tuttuja joita en ole kuitenkaan koskaan tavannut koska ei asuta kovin lähellä toisiamme. Juttelen heidän kanssaan, mutta ei se ole sama asia kuin kaveerata netin ulkopuolella. Tämä tilanne ei itseasiassa ole kestänyt kuin kohta puoli vuotta, siitä lähtien kun tuli ero. Asuimme melkein vuoden yhdessä, mutta asiat menivät miten menivät. Sen jälkeen mun elämä on ollu tyhjää. Yritettiin palata yhteen, mutta en jaksanut enää ottaa sitä riskiä, että särjen sydämmeni yhä uudestaan.
Ei Lomakin alkoi nyt mutta eiliset luokkalaisteni kommentit jotekin jäivät särkemään. Ja olisihan se muutenkin kivaa jos olis kavereita jotka olisi niinsanotusti samalla aaltopituudella. Yritän kai tulla toimeen yksinäisyyteni kanssa.
Enkä halua edes ravata baareissa! Milloin siitä tuli aikuistumisriitti? Että heti kun on 18 niin baariin ja kunnon kännit. Olen mä toki juonut joskus niiden "kavereiden" kanssa ja onhan se kivaa olla pienessä hiprakassa ilman kuitenkaan että tulee juotua liikaa. Kaikki uudet tuttavat pitävät minua tylsänä tai sellaisena jolla ei ole elämää, koska en käy baareissa. Minä keskitän energiani mielummin vaikka koiraani. Enkä saisi opiskellakaan vapaa-aikana koska olen silloinkin tylsä no-lifetyyppi. Koulussa multa kyseltiin outoja ja mua loukkasi kun porukka totesi että mulla ei ole sosiaalista elämää. Paras kaverini asuu toisessa kaupungissa. Näemme harvoin. Onhan se totta etten ole niin sosiaalinen. Minulla on toki kiirettä ja saan aikani kulumaan, vaikka olisihan se kiva tehdä välillä muutakin kuin olla yksin. Mietin vain, että mikä mussa on vikana? Toki koulussa on kavereita joiden kanssa tulen toimeen ja muuten meillä on hauskaa. Ei vain olla tavattu koulun ulkopuolella, koska hekin mielellään viettävät sitten aikaansa baareissa viikonloppuisin tai muualla ryypäten. Mutta he eivät kuitenkaan ole loukanneet minua. Kaikki puhuvat vain viikonlopun tullessa viihteelle lähtemisestä.
Mulla on mesessä "kavereita", tuttuja joita en ole kuitenkaan koskaan tavannut koska ei asuta kovin lähellä toisiamme. Juttelen heidän kanssaan, mutta ei se ole sama asia kuin kaveerata netin ulkopuolella. Tämä tilanne ei itseasiassa ole kestänyt kuin kohta puoli vuotta, siitä lähtien kun tuli ero. Asuimme melkein vuoden yhdessä, mutta asiat menivät miten menivät. Sen jälkeen mun elämä on ollu tyhjää. Yritettiin palata yhteen, mutta en jaksanut enää ottaa sitä riskiä, että särjen sydämmeni yhä uudestaan.
Ei Lomakin alkoi nyt mutta eiliset luokkalaisteni kommentit jotekin jäivät särkemään. Ja olisihan se muutenkin kivaa jos olis kavereita jotka olisi niinsanotusti samalla aaltopituudella. Yritän kai tulla toimeen yksinäisyyteni kanssa.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Ei sussa ole mitään outoa vaikket juo niinkuin muut. Sehän vaan osoittaa että olet harvinaisen järkevä ihminen joka ei halua pilata aivosolujaan kittaamalla myrkkyjä. Olisit ylpeä itestäsi kun et anna massan viedä mukana...
Ehkä sun kannattais etsiä lähistöltä sellaisia kavereita joilla olisi samat arvot kuin sinulla, ja joiden kanssa voisit viettää vapaa-aikaa ilman päihteitä. Sä voisit aloittaa vaikka jonkun harrastuksen ja sitä kautta tutustua uusiin ihmisiin, varmasti löytyy joku sellainen joka ei myöskään perusta dokaamisesta. Vaikka se ehkä tuntuukin että ihan KAIKKI juo, niin kyllä niitä raittiita nuoriakin löytyy, jos vain osaa etsiä oikeasta paikasta. Mutta ei sun todellakaan kannata alkaa juomaan vaan sen takia että kaveritkin juo, jos susta tuntuu siltä että kännääminen ei ole sun juttus.
Mä yleensä ehdotan seurakunnan toimintaa mist löytää kavereit.
Kyllä baareissa käyjiä sielläkin on muttei aina todellakaan himo bilettäjiä, jotka ei toisen mielipiteitä kuuntele.
Mun mielest kaveriporukas tärkeint on olla rehellinen.
Että voi just keskustella siitä miten raha ei riitä siihen ja siihen ja oikeasti ettei halua olla vaan baarissa.
Puhua siitä että haluaa muutakin ajan vietettä.
Tämmösii tyyppei on.
Oon itse myös koiraihminen.
Ootko käyny läpi kaikki koirakentät ja jutella omistajien kaa samal ku koirat juosentelee aidatul alueel?
Varmasti löytyy ikäistäs koiranomistajaa.
Käytä nettiä kavereiden haussa ja sovi tapaamisia.
Myös vanhojen mesetuttujen kaa :-)
Ja käy tapahtumissa.
Seurakuntien ja muiden.
Mis päin muuten asut?
Mä en käy seurakunnan järjestämissä toiminnoissa tai tapahtumissa. Ei oo mun juttu noi tollaset uskonnollisen suuntautumiseni vuoksi. Käyn muissa jutuissa esim. taidenäyttelyissä ja mihin nyt kerkeän. Ei täällä oo paljoo mitään koirakenttiä. Jossain tosi kaukana on kuullemma joku. Ja tos yhdessä mikä on oikeastaan jo ihan autioitunut ei oo koskaan ollu ketään. Mun normilenkki menee sen ohi enkä oo koskaan nähny siinä ketään. Netistä löysin tosi outoja kavereita jotka asuu tällä alueella. Oon jatkanu etsintään mutta ne ihmiset joita on tavannu on jotenkin, mä en osaa selittää mut ei sovi mun kaveripiiriin vaikka kuinka tutustuisin. Mua muutenkin arveluttaa nykyään tavata ihmisiä täällä kun nytkin on sattunu kaikenlaisia murhia yms. Täällä on hakattu ihmisiä pesäpallomailoilla ja kaikenlaista hullua.
Mun on vähän vaikee sopia tapaamisia noiden mesetuttujen kanssa kun ne asuu tyyliin lapissa ja pohjanmaalla tai muuten kaukana. Mulla ei ole rahaa matkustella ja en voi elukoita tunkea kenellekään hoitoon. Sen riskin otin kun halusin lemmikit että liikkumiseni on rajoittunut. Sit nää hoitolat ottaa tyyliin 40-50 e per päivä joten en pysty maksamaan sellasia summia jos jätän jonnekin hoitoon. Täällä päin näkee noita äkäisiä ihmisiä koirineen. Riuhtoo niitä lenkillä ihan ku ne ei haluais ollenkaan kävelyttää koiraansa. Tapaan mä koiranomistajia aina lenkeillä. Useimmat on kuitenkin paljon vanhempia kuin minä.
Olen varma, että löydät vielä kaltaisiasi kavereita :). Itsellänikin on paljon kavereita, jotka juovat suurinpiirtein joka viikonloppu ja myös kavereita, jotka eivät juo lähes yhtään. Itseänikin asia on joskus harmittanut.. Mutta olen vaan ylpeä, että en mene massan mukana niinkuin kaikki muut :)
En kyllä käsitä, miten kaverisi voi tuollaisella tavalla edes sanoa :< ihan kauheeeta. Musta et myöskään vaikuta yhtään tylsältä tyypiltä :)!
Itselläni on hieman samanlainen tilanne.
Opiskelemaan muuton jälkeen kaverit ympäri Suomea, ja opiskelupaikkakunnalla ei yhtään hyvää kaveria.
En ole keksinyt mistä niitä kavereita löytäisi, mutta olen vakuuttunut siitä että mikä lähes mikä tahansa on parempaa ajan- ja rahankäyttöä kuin ryyppääminen. Pienissä määrissä nautittuna alkoholi voi toki piristää tunnelmaa, mutta humalahakuisuus on järjetöntä.
Mielestäni opiskelu ja muu yksin tehtävä kehittävä toiminta on paljon enemmän elämää kuin se, että kaveriporukka menee baariin, ja seuraavana aamuna kukaan ei muista mitään, mutta oli kyllä niin pirun hauskaa.
Jos olisit mukava ja viihdyttävä niin porukka hakisi sun seuraa ja sun hakemiset jäis paljon vähemmälle.
Tosiasiat on hyvä hyväksyä.
Ja mitä helvettiä, puoli vuotta yksin ja nyt jo kauhea ininä? On sullakin rankkaa, vastaa jo "vihanneksian" kärsimystä tuo sun tilantees.