Hei,
Olen nyt 18-vuotias seurusteleva lukiolaistyttö ja huomasin olevani raskaana toukokuun lopussa. Otimme sen rauhallisesti, koska tiesimme sen johtuvan pillerien pettämisestä (söin siis pillereitä säännöllisesti) ja koska mikään hätäily ei auttaisi asiaa. No, poikaystäväni ja kotiväen kanssa sovittiin abortista, koska lapsesta huolehtiminen olisi ollut mahdotonta ja koska sydämeni ei salli sitä, että tulevalla pienellä lapsella olisi huonot lähtökohdat elämään. Abortti suoritettiin kesäkuussa lääkkeillä.
Läheisimmät ystäväni saivat tietää asiasta heti kun olimme abortista päättäneet ja he suhtautuivat siihen hyvin ja olivat tukenani. Vaikka olen ihan abortin puolella, ei se helppo eikä todellakaan mukava asia ollut.
Kesä ja ensimmäinen jakso lukiossa meni rauhallisesti, mutta sitten alkoi hulabaloo. Eräät toiset ystäväni, joille en kesällä saanut mahdollisuutta kertoa abortista ja jotka eivät ole minulle niin läheisiä kuin ne toiset ystäväni, sattuivat kanssani samalle uskonnon etiikan kurssille.
Heti kurssin aluksi otimme käsittelyymme abortin. Keskustelimme aivan rauhallisesti, kunnes meidän täytyi ryhmässä kertoa oma kantamme toisille. Ajattalin silloin kertoa abortistani ystävilleni, koska he ovat kuitenkin tärkeitä elämässäni. Minä aloitin kertomalla, että olen abortin kannalla, mutta silloin eräs ystävistäni keskeytti minut rajusti ja sanoi, että hän ei usko miten kukaan voisi tehdä aborttia. Muut nyökyttelivät päätään. He sanoivat yhteen ääneen, että abortin tekemiselle täytyy olla järisyttävän hyvä syy, jotta se olisi oikeutettua. Lisäksi he tulivat siihen tulokseen, etteivät itse voisi tehdä aborttia jos nyt huomaisivat olevansa raskaana.
Sitten minulta tiukattiin voisinko minä tehdä abortin. Minä sanoin että kyllä voisin ja olin jatkamassa, kunnes minut taas keskeytettiin ja eräs ystävistäni sanoi minulle, että hän tuntee minut niin hyvin, että on aivan varma, että minä en aborttia tekisi. Hän vakuutti toisten kanssa, että vaikka olenkin aika vahvan oloinen tyyppi, niin en todellakaan olisi niin tunteeton, että suostuisin aborttiin.
Siinä vaiheessa oloni alkoi olla aika epämukava. On hankalaa kuvailla millainen se tilanne tunnilla oli. Ystäväni olivat ajaneet minut nurkkaan ja naapuripöydästäkin seurattiin sivusilmällä meitä. Muutenhan tilanne olisi ollut mielenkiintoinen, mutta kun olin omissa housuissani, niin ei paljon naurattanut.
Sitten minulla naksahti ja päätin selittää tilannetta vähän. Sanoin heille suoraan, että minä kuitenkin tunnen itseni kaikista parhaiten, ja olen todellakin tarpeeksi "vahva" ja "kykenevä" aborttiin. Selitin, että minulle on turha tulla vakuuttamaan omista ominaisuuksistani, koska minä tiedän millaista on kun abortti tehdään.
Kerroin, että minulle tehtiin abortti kesällä, ja sen että kyllä sellaisen päätöksen on minunkin mahdollista tehdä.
Sen tunnin jälkeen ystäväni ovat olleet hieman erilaisia minua kohtaan. He ovat edelleen ystävällisiä ja olemme puhuneet asiasta keskenämme ja he tuntuvat ymmärtävän sen tilanteen. Kuitenkin olen ruennut saamaan erilaisia 'moraalisaarnoja' joissa ystäväni papattavat kovaan ääneen omat mielipiteensä ja varmistavat että kuulen ne.
Tiedän, että abortista kertominen meni niin päin pyllyä kuin olla ja voi, mutta nyt he ainakin tietävät. Minä en välitä heihän omista kantannoistaan aborttiin, mutta onko oikein että minä joudun ikäänkuin 'alempaan kastiin' heidän silmissään tämän jutun jälkeen?
Minusta ei ole reilua, että joudun kestämään kylmempää kohtelua, vaikka olen aivan sama ihminen kuin ennenkin.
Saattaahan olla että he tarvitsevat vain aikaa totuttautua uutiseen, mutta kysyinsin silti, että tiedättekö, miten voisin puhua ystävilleni?
Olen nyt 18-vuotias seurusteleva lukiolaistyttö ja huomasin olevani raskaana toukokuun lopussa. Otimme sen rauhallisesti, koska tiesimme sen johtuvan pillerien pettämisestä (söin siis pillereitä säännöllisesti) ja koska mikään hätäily ei auttaisi asiaa. No, poikaystäväni ja kotiväen kanssa sovittiin abortista, koska lapsesta huolehtiminen olisi ollut mahdotonta ja koska sydämeni ei salli sitä, että tulevalla pienellä lapsella olisi huonot lähtökohdat elämään. Abortti suoritettiin kesäkuussa lääkkeillä.
Läheisimmät ystäväni saivat tietää asiasta heti kun olimme abortista päättäneet ja he suhtautuivat siihen hyvin ja olivat tukenani. Vaikka olen ihan abortin puolella, ei se helppo eikä todellakaan mukava asia ollut.
Kesä ja ensimmäinen jakso lukiossa meni rauhallisesti, mutta sitten alkoi hulabaloo. Eräät toiset ystäväni, joille en kesällä saanut mahdollisuutta kertoa abortista ja jotka eivät ole minulle niin läheisiä kuin ne toiset ystäväni, sattuivat kanssani samalle uskonnon etiikan kurssille.
Heti kurssin aluksi otimme käsittelyymme abortin. Keskustelimme aivan rauhallisesti, kunnes meidän täytyi ryhmässä kertoa oma kantamme toisille. Ajattalin silloin kertoa abortistani ystävilleni, koska he ovat kuitenkin tärkeitä elämässäni. Minä aloitin kertomalla, että olen abortin kannalla, mutta silloin eräs ystävistäni keskeytti minut rajusti ja sanoi, että hän ei usko miten kukaan voisi tehdä aborttia. Muut nyökyttelivät päätään. He sanoivat yhteen ääneen, että abortin tekemiselle täytyy olla järisyttävän hyvä syy, jotta se olisi oikeutettua. Lisäksi he tulivat siihen tulokseen, etteivät itse voisi tehdä aborttia jos nyt huomaisivat olevansa raskaana.
Sitten minulta tiukattiin voisinko minä tehdä abortin. Minä sanoin että kyllä voisin ja olin jatkamassa, kunnes minut taas keskeytettiin ja eräs ystävistäni sanoi minulle, että hän tuntee minut niin hyvin, että on aivan varma, että minä en aborttia tekisi. Hän vakuutti toisten kanssa, että vaikka olenkin aika vahvan oloinen tyyppi, niin en todellakaan olisi niin tunteeton, että suostuisin aborttiin.
Siinä vaiheessa oloni alkoi olla aika epämukava. On hankalaa kuvailla millainen se tilanne tunnilla oli. Ystäväni olivat ajaneet minut nurkkaan ja naapuripöydästäkin seurattiin sivusilmällä meitä. Muutenhan tilanne olisi ollut mielenkiintoinen, mutta kun olin omissa housuissani, niin ei paljon naurattanut.
Sitten minulla naksahti ja päätin selittää tilannetta vähän. Sanoin heille suoraan, että minä kuitenkin tunnen itseni kaikista parhaiten, ja olen todellakin tarpeeksi "vahva" ja "kykenevä" aborttiin. Selitin, että minulle on turha tulla vakuuttamaan omista ominaisuuksistani, koska minä tiedän millaista on kun abortti tehdään.
Kerroin, että minulle tehtiin abortti kesällä, ja sen että kyllä sellaisen päätöksen on minunkin mahdollista tehdä.
Sen tunnin jälkeen ystäväni ovat olleet hieman erilaisia minua kohtaan. He ovat edelleen ystävällisiä ja olemme puhuneet asiasta keskenämme ja he tuntuvat ymmärtävän sen tilanteen. Kuitenkin olen ruennut saamaan erilaisia 'moraalisaarnoja' joissa ystäväni papattavat kovaan ääneen omat mielipiteensä ja varmistavat että kuulen ne.
Tiedän, että abortista kertominen meni niin päin pyllyä kuin olla ja voi, mutta nyt he ainakin tietävät. Minä en välitä heihän omista kantannoistaan aborttiin, mutta onko oikein että minä joudun ikäänkuin 'alempaan kastiin' heidän silmissään tämän jutun jälkeen?
Minusta ei ole reilua, että joudun kestämään kylmempää kohtelua, vaikka olen aivan sama ihminen kuin ennenkin.
Saattaahan olla että he tarvitsevat vain aikaa totuttautua uutiseen, mutta kysyinsin silti, että tiedättekö, miten voisin puhua ystävilleni?
Vastaukset 46
Vanhimmat
Jos täysin hyvästä syystä tekemäsi abortti on heille liian iso uutinen, ehkä he eivät ole oikeita ystäviäsi.
Tsemppiä :)
Äsken tuli osoitus, että ystäviä ollaan :) Puhelin soi ja siellä oli yksi juuri noista ystävistäni ja tapa, millä hän puhui minulle oli aivan samanlainen kuin ennen tätä paljastustani (:
Tuli hyvä mieli siitä, että vaikka jokin ajattelee itse asiasta eri tavallaa kun toinen, niin kuitenkin hyväksyy myös sen toisen näkökannan.
vaan etpä tiedä mitä nuo "ystäväsi" nykyisin puhuvat selkäsi takana... ;D
kun et näköjään mitään muutakaan osaa sanoa :D
selän takana, en edes halua sellaisia ystäviä.
Mulle kelpaa vain ystävät, jotka sanoo päin naamaa. Muut on kaksnaamasia luusereita, jos ei suoraan päin naamaa uskalla puhua.
juuri sitä: toisen asemaan asettumista varsinkin silloin, kun tapahtuu jotakin odottamatonta ja yllättävää.
Omat ystäväni, usean lapsen äidit, tukivat ja ymmärsivät minua. Välimme lähenivät oman koettelemukseni eli abortin myötä. Nainen voi olla toiselle susi, mutta joissakin tapauksissa myös enkeli. Oikea sellainen.
Kuten aiemmista kirjoituksista huomaat, jotkut pitävät itsestään selvyytenä, että ystävät puhuvat toisistaan pahaa selän takana. Ole siis onnellinen oikeista ystävistäsi ja vaali suhdettanne.
Muista myös, että vahvuus ei tarkoita kovuutta. ;) Hyvää jatkoa!
ihan kaikista henkilökohtaisista asioistani muille puhu, mitä ne kellekään kuuluvat?!
Tämä on vihon viimeinen paikka saada tukea. Täällä nimittäin liikkuu todella pahansisuisia ihmisiä, jotka syyllistävät nuoria ja vanhempiakin abortin tekijöitä. Jätä heidän jorinansa omaan arvoonsa, äläkä pahoita mieltäsi, jos saat kammottavia viestejä.
Minusta aborttisi ei kuulu kenelläkään muulle paitsi sinulle ja poikaystävällesi. Te olette aborttiin päätyneet hyvin syin, etkä ole tilivelvollinen kenellekään ulkopuoliselle. Nuorempana koin itsekin velvollisuudeksi kertoa kaikkea mahdollista muille ihmisille. Vanhempana olen tullut siihen tulokseen, ettei kannata vaivautua kertomaan sellaisia asioista, joista ei ole varma, miten ihmiset niihin suhtautuvat. Heillä ei ole kuitenkaan osaa eikä arpaa päätöksiin, eivätkä he tiedä taustoja. Turhan juoruilunkin takia kannatta miettiä kenelle kertoo ja kenelle ei, jos kyse on asioista, joissa on mukana esim. ennakkoluuloja. Mielenterveysongelmista ei monikaan kerro kuin lähimmille, koska kaikki eivät osaa suhtautua asiaa ja heijastavat omia pelkojaan käyttätymällä epäasiallisesti. Abortti kuuluu tähän samaan kastiin.
Abortti jakaa ihmiset kahtia muutenkin. Koulukavereistasi osalla ei ole ollut sukupuolisuhteita, eivätkä he edes voi pohtia aborttia muulta kuin teoreettiselta kannalta. Tosipaikan tullen mielipiteet muuttuvat hyvinkin nopeasti.
Sinä olet vastuussa vain itsellesi. Mielestäni asiaa ei tarvitse enää puida mitenkään.
heillekin.. 'sydämesi salli' kuitenkin lapsesi surmaamisen aborttimyrkyillä??!
"Minä en välitä heihän omista kantannoistaan aborttiin, mutta onko oikein että minä joudun ikäänkuin 'alempaan kastiin' heidän silmissään tämän jutun jälkeen?
Minusta ei ole reilua, että joudun kestämään kylmempää kohtelua, vaikka olen aivan sama ihminen kuin ennenkin."
Et voi sille mitään että olet heille nyt ikäänkuin eri ihminen. He luulivat tuntevansa sinut mutta olivat järkyttävän väärässä. Sinun on kestettävä nyt tekojesi seuraamukset. Sinä olet heidän mielestään nyt alemmassa kastissa ja he kohtelevat sinua sen mukaisesti. Et voi enää tehdä oikein mitään, tekoasi et enää voi perua etkä lastasi henkiin herättää.
Olisko kannattanut miettiä ajoissa vähän sitä omaa napaa pidemmälle? Olet saanut sen mitä nyt ansaitset!
"tekopyhyytesi vain paljastui heillekin.. 'sydämesi salli' kuitenkin lapsesi surmaamisen aborttimyrkyillä??!"
Tuostahan saa lukemalla selville, että aloittaja ei ole tekopyhä, koska hänestä lapsi ja tuleva lapsi ovat kaksi eri asiaa --> "tulevalla pienellä lapsella". Jos aloittajalla olisi sama näkökulma kuin sinulla, eli hän pitäisi jo alkiota lapsena ja tekisi siitä huolimatta abortin, voisi puhuakin tekopyhyydestä, mutta tähän tapaukseen se ei kyllä sovi.
"Sinun on kestettävä nyt tekojesi seuraamukset. Sinä olet heidän mielestään nyt alemmassa kastissa ja he kohtelevat sinua sen mukaisesti"
Kenenkään ei tarvitse tuollaista kestää, ei muuta kuin ystävät vaihtoon, jos osoittautuvat noin mustavalkoisesti ajatteleviksi ihmisiksi. Jos kavereilla on minkäänlaista taitoa asettautua toisen ihmisen asemaan, niin tässä tuli heille hyvä tilaisuus pohtia asiaa muutenkin kuin teorian pohjalta. Ja jos kyseessä on ylitsepääsemätön arvomaailma-asia, niin eiköhän kaverit itse pistä välit poikki. Ja ihan hyvä niin, itse ainakin haluaisin tietää onko kavereissani mustavalkoisesti ajattelevia törkyturpia.
ihan sama, nimittipä uhria millä termillä tahansa. Ja siinä se tekopyhyys on. Eli vastaahan, kelle voisi väkivaltainen kuolema olla parempaa kuin mahdollisuus hyvään elämään?
Mitä tekopyhyys tarkoittaa?? ilmeisesti et... No eipä siinä mitään. On hauskaa nähdä kun ihmiset käyttävät sellaisia termejä joiden merkitystä eivät edes tiedä.
hukassa olevan :D turha siitä muille on kiukutella..
Ja mitä minä olen kiukutellut?
jos minä päätän alkaa nimittää ihmisiä ihmisapinoiksi, ketään ei varmaan kiinnosta, jos silloin tällöin tapan ihmisapinan, koska kyseessähän on vaan ihmisapina mun mielestä.
Tekohan on sama kohdistui se sitten ihmisapinaan tai ihmiseen. Ihmisinä näemme kuitenkin asian niin, että apinoita (eläimiä) voi tappaa, mutta ihmisiä ei. Ihmisen tappaminen olisi meistä ihmisistä enemmän väärin kuin eläimen tappaminen, koska eläin on kehittymättömämpi. Ihmisalkio ei ole edes yhtä kehittynyt kuin apina, miksei sitä saa tappaa? Tai oikeammin ilmaistuna miksei sen kehitystä saa estää?
on jo niin kehittynyt, että omaksuu heti muiden käyttämät fraasit :))) Vasta eilen käytin noita sanoja...
Voi hellanduudelis, palstamme oma pikku puppugeneraattori! ;) muisk
että jos tappaisit huviksesi ihmisapinoita niin siitä kyllä nousisi aikamoinen haloo =) Kyllähän nyttenkin gorliioja, orangutangeja jne koitetaan suojata ihmisiltä, joten jos semmosen tappaisit sua voitais varmaan tuomita =) Joten sun perustelu siitä että jos rupeet kutsumaan ihmisiä ihmisapinoiksi ja sen perusteella olisit oikeutettu tappamaan on täysin turha Jopa ihmisapinalla on enemmän oikeuksia kuin alkiolla =)
no se tekopyhyyden merkitys ja kiukuttelet muille kun ymmärryksesi on pielessä :D
Mitä sekoilet?? :DD Tästä viestistähän lähtien siitä alettiin puhua..
http://keskustelu.suomi24.fi/listmessage/8552020/40490169
Tapat laillisesti.
Nykylainsäädäntö sallii tämän - joten ei siitä sen enempää ainakaan laillisena kysymyksenä.
Oma asiasi miten siihen suhtaudut.
Olen myös 18-vuotias lukiolaistyttö, ja valitettavasti peräti kaksi aborttia kokenut oman elämäni aikana.
Ensimmäinen tapahtui viime huhtikuussa, kun huomasin olevani raskaana kondomin mentyä rikki. Kerroin asiasta tuolloin muutamille ystävilleni, ja tajusin, ettei todellakaan olisi kannattanut...
Olen käynyt tod.näk. saman uskonnon etiikan kurssin kuin sinä. Tiedän miltä sinusta tuntuu, sillä omalla luokallani oleva poika, joka on hyvin kärkäs mielipiteissään alkoi huudella tunneilla ties mitä potaskaa, kuten "abortin tehnyt ei rakasta lastaan" ja "raskaaksi tuleminen on naisen vika, nainen viettelee miehen..", "abortti on murha" jnejne. Oli siinä vähän vaikea istuskella kun periaatteessa itseä haukutaan ties miksi, tosin varmasti tahattomasti, eihän poika tiennyt raskaudenkeskeytyksestäni....
Kuitenkin, siitä ystäville kertomisesta. Kerroin itse siis heistä muutamalle, ja eräs tyttö kaveriporukastamme alkoi sorsia minua sen jälkeen ihan urakalla. Hän kun oli olevinaan niin lapsirakas ja hyvä ihminen, ettei aborttia hyväksy missään nimessä. Muille kavereilleni tämä kyseinen henkilö valitti, miten olen niin moraaliton ja huono ihminen. Tämän "ystäväni" oli kerrassaan mahdotonta ymmärtää, että minun näkökantani mukaan abortti oli paras vaihtoehto sekä minulle, että lapselle.
Nyt jo päälle vuoden tätä sorsintaa kokeneena voin vain sanoa, että jätä heidät omaan arvoonsa. Todennäköisesti heidänkin mielipiteensä muuttuisi, jos he itse huomaisivat olevansa raskaana. Jos ei ole itse kokenut, on mahdotonta tietää asiasta niinkään paljoa, että täysin varmasti voisi sanoa abortin jäävän tekemättä. Omalla kohdallani tajusin, että tämä ystäväni ei tainnut olla ihan oikea ystävä, kun ei minun päätöstäni hyväksynyt eikä ymmärtänyt minun kantaani asiaan.
Toisen abortin koin itseasiassa eilen, sillä se tehtiin lääkkeellisesti ja torstaina sain ensimmäisen pillerin sairaalassa, jonka jälkeen tehtäväkseni jäi vain käyttää viimeiset pillerit eilen kotona. Syy tähän aborttiin oli, kun e-pilleri oli tullut oksennuksen mukana ulos ja jälkiehkäisypilleri petti. Uskomattoman huonoa tuuria.
Kumpaakaan aborttia en kadu, vaikken niitä tietenkään mielelläni ole tehnyt. Aika tunnevammainen pitäisi olla, jos ei keskeytys yhtään hetkauttaisi... Tällä kertaa olen kuitenkin päättänyt jättää tämän jälkimmäisen abortin vain minun ja poikaystäväni keskeiseksi asiaksi ja hyvästä syystä.
Tsemppiä ja voimia sinulle, abortti ei todellakaan ole mikään pieni juttu, omasta kokemuksestani tiedän.
hohhoijjaa.. En minä niin tyhmä ole että jonkun anonyymin kiihkoilijan takia suurinpiirtein itsemurhan tekisin, kun olen taas niin hirveän huono ihminen heidän mielestään.
Sitä minä ihmettelen, että jaksatte näistä Suomen aborteista mankua kun täällä kuitenkin asiat ovat tämän lainsäädännön mukaan reilassa. Miettikääpä Venäjää, jossa abortoidaan jopa 22.viikolla olevia LAPSIA. Se on rumaa ja inhottavaa, toisin kuin omat 4:nnellä viikolla olleiden raskauksieni keskeyttämiset. (ei sillä että abortti missään vaiheessa olisi mitenkään ihailtava asia, mutta kyllä minä alkioiden/nuorten sikiöiden abortoimisen ymmärrän huomattavasti paremmin kuin lähes täysin kehittyneiden lasten...)
tapettavalle lapselle on millä raskausviikolla koko elämänsä menettää. Oikeutteletko omaa tekoasi nyt jotenkin sillä vähättelyllä että jotkut muut tekee 'vielä pahempaa' tappamalla isompia lapsia?
Asiat ei todellakaan ole täälläkään reilassa niin kauan kun lepsulaki päästää porsaanreijistään läpi turhat hupiabortit!
Jos sinun olisi kuoltava, niin kuolisitko mielummin a) kivuttomasti B) kivuliaasti?
hmmh on sillä sitä eroa että jo lähes täysin kehittyneen lapsen tappaminen on lapselle kivuliasta ja epäinhimillistä, toisin kuin nuoren sikiön jolla ei vielä minkäännäköistä ymmärrystä/kivuntuntoa ole.
Eikä minun aborttejani kenellekään tarvitse puolustella, mutta suurin peruste niihin oli etten ole valmis äidiksi ja lapsen pitäminen olisi ollut täysi mahdottomuus. Ja adoptioon en suostu.
Ihmettelen sitä vain, miksi Suomen lainsäädäntöä haukutaan, kun muualla ne todelliset vääryydet ja pahat teot ovat.
...ja lisättäköön vielä, että kukaan tuskin aborttia menee tekemään asenteella "teenpäs nyt huvikseni kun ei huvita pitää lasta..". Kyllä se päätös on suuri ja raskas ihan kenelle tahansa, eikä kenenkään tarvitse tuntea syyllisyyttä kääntyi sitten päätöksessään suuntaan taikka toiseen.
on sekin että ei 'suostu' adoptioon vaikka siten lapsi saisi jatkaa elämäänsä!! Lapsen pitäminen ei kaiken tälläisen hyvinvoinnin keskellä ole kenellekään mahdotonta!
Yhtä paljon se tapettava menettää koko loppuelämänsä, ehti tuntea mitään tai ei.
Niin kauan kun laki on vuosittain yli 10 tuhannen pikkuihmisen ihmisoikeudet vuosittain totaalisesti riistävä, on aivan riittävästi tekemistä täälläkin eikä tarvi hakea vääryyttä ja pahuutta maailmalta.
sitten jos se on sun mielestä itsekästä?
se vaan sinuakin tuntuu haittaavan..?
ihmisen kehitysasteella ei ole sinusta väliä, niin ihan samahan se on, menettääkö tuleva ihminen sen tulevan elämänsä mahdollisuuden ihan vaan, kun äiti käytti ehkäisyä? Taas, pösilö, astuit kuoppaan.
ihmisten ei ole mikään pakko synnyttää adoptioon vain siksi, että sinun kaltaisesi itsekeskeiset narsistit saisivat itselleen lapsen. Kas kun tuota omaa omanapaisuuttasi et huomaa...
nyt siis itsestäsi..?
"Mutta kuka haluaisi tällaisen vastenmielisen oikean lapsen?" :DD
Totta, olet tainnut muuttua äidillesi ei-halutuksi... ja siksi sinusta on tullut tuollainen katkera kuolemanpalvoja. Voi raasua.
edelleen erota elimistön soluja ja ihmisyksilöitä toisistaan ;DD
nauran, jos sinunkaltaistesi käsissä on kansamme älyllinen tulevaisuus? Veikkaanpa, ettet edes tajua, mitä tarkoitan.
Jumalan kiitos, minulla on varaa nauraa, sillä minulla ei ole lapsia, joiden tulevaisuudesta tulisi olla huolissaan.
tuli survottua viemäriin,... vai biojätteisiinkö silputtiin?
jumalan kiitos!
reppana, minä kyllä erotan niiden eron... :)
Sinä et tähän päivään mennessäkään ole oppinut perustelemaan siten,ettet aina vaan astuisi tuohon samaan miinaan. Mutta tietysti eihän siitä ole haittaakaan, jos edes itse et huomaa jalkasi revennneen irti...
:P
niin ja sinä et erota alkion/nuoren sikiön ja lapsen eroa...
pystynyt erottamaan :D senkun kyykit vaan siellä miinakuopassasi.
ne ovat kaikki eri ikäisiä ihmisiä/lapsia. Mitäs muuta?
Ne ovat myös nuoria vanhuksia, joita ei olleksi tulee lisää yhteiskunnan kontolle.
vai onko siis nyt myös alkiokin 'nuori vauva'? Kuinka ihminen voisi olla yhtaikaa useamman ikäinen? :D
no jooo... ihmisiä kyllä, mutta niissä on valtavia eroja.
Alkio ei ole ihminen, vaan sen yksi kehitysmuoto. Tälle psykofyysissosiaaliselle eläimelle kun on ominaista omat ajatukset, tunteet... Alkiolla ei niitä ole, ei VIELÄ. Tyhmäkin sen nyt ymmärtää että ne tulisivat olemaan, mutta sillä hetkellä kun abortti suoritetaan niitä ei ole. Ymmärrän kyllä ihmisten omaavan eri käsityksiään asiasta, ja niinhän sen pitää ollakin. Mutta älkää tekään tuomitko minun ajatuksiani, sillä ei minullakaan ole tarvetta moiseen ryhtyä teidän kohdallanne.
Alkio on aina jotakin lajia, jollei se ole ihminen, se on sitten jotain muuta lajia. Alkio on biologisen faktallisesti ihmisenKIN yksi kehitysVAIHE, sille et vaan mitään psyko-fyysis-mutuines voi!! :DD
"Alkio on biologisen faktallisesti ihmisenKIN yksi kehitysVAIHE, sille et vaan mitään psyko-fyysis-mutuines voi!! :DD "
..niin on sukusolukin.
mutumutulles EDELLEEN odotellessa...... XDDD