Yli 20 vuotta polttelin tupakkaa parin askin päivävauhtia. Sitten lopetin tupakoinnin, ja olin polttamatta kaksi vuotta. Nyt aloitin uudestaan. Syynä on se, että sen paremmin henkilääkärini, työkaverini kuin vaimonikaan eivät sanallakaan kannustaneet minua näiden kahden vuoden aikana. Kyllä kaikki valittelivat minun tupakoinnistani silloin, kun aiemmin poltin, mutta yksikään ei tullut rinnalleni tueksi kun lopetin. Kukaan ei noteerannut mitenkään. Totesin, että on näköjään sitten aivan sama, vaikka alan polttaa uudestaan, kun kuitenkin tekee koko ajan mieli tupakkaa ja tukea ei saa mistään.
Aloin tupakoida uudelleen.
Norttimies
6235
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Olisit voinut puhua asiasta läheisiesi kanssa, ennen kuin aloitit uudelleen, mutta ei vielä ole myöhäistä;)
Voi kuule, on siitä mainittu. Asianomaisia henkilöitä ei SEN JÄLKEENKÄÄN kiinnosta. Ymmärrän, he kokevat sen jonkinlaisena painostamisena, he eivät halua, että joku muu sanelee heidän tunteitaan, tekemisiään tai sanomisiaan. Ymmärrän heitä kyllä. Paskat siitä. Rööki palaa taas.
tupakalla
Toivon vain, ettei sinulla ole lapsia.
Ei muuta.
Ennen vanhaan oli sanonta että kissa kiitoksella elää.
Eli ei kannata nojata muihin ihmisiin vaan ottaa vastuu itse itsestään.
Minä lopetin kaksi ja puoli vuotta sitten vuosikymmenien tupakoinnin enkä ole kiitosta taikka kannustusta edes odottanut muilta.
Omassa mielessäni olen itseäni onnitellut ja nauttinut ajatuksesta että tupakka ei enää orjuuta minua.
Ennen tupakka saneli säännöt elämääni ja olemiseeni. Rytmitti työn ja vapaa-ajan.
Tupakka piti huomioida ensimmäisenä kotona, kylässä, matkustaessa, sairaalassa, joka tilanteessa.
Nyt ei enää tarvitse sitä miettiä vaan olen vapaa sen orjuudesta :)
"Norttimies", älä jauha paskaa..