Olemme hankkimassa rottweileria. Meillä on jo appenzellinpaimenkoira, uros. Kun rotikka tulee on aikasempi koira puolivuotias. Kumpikohan kannattaisi ottaa, uros vai narttu? Miks? Mitä muuten olette mieltä rotikasta ja appenzellinpaimenkoirasta keskenään?
Uros vai narttu?
uuteen kotiin
112576
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Ai että kumpiko kannattais ottaa ja miks.
No mä vastaan sulle että älä ota ollenkaan!
Mitä järkeä on ottaa toinen koira jos ensimmäinenkin on vielä pentu?
Ja tiedoksi sen verran että jos nyt kuitenkin päätät sen toisen koiran ottaa, ja tietenki sä haluat sen uroksen, niin ota vasta 3 vuoden päästä, jookos. Ettei sitten tartte ihmetellä täällä tai jossain rottispalstalla että mitä mä teen kun ne tappelee ja lenkillä tappavat kaikki vastaantulevat koirat eikä ne usko mua ollenkaan jne jne.
Kouluta ensin se eka koira niin että pystyt kulkeen sen kanssa ihan missä vaan vaikka kokonaan ilman remmiä, ja vasta sit ota toinen.
Tee se palvelus itelles, koiralles ja myös ympäristölles.
Kerokaapa muutkin mielipiteitänne! Koira mikä meillä jo on on sisäsiisti ja muutenkin kiltti, eli ei koulutuksessa tms. tule ongelmia! :)
yhdyn edelliseen mielipiteeseen kyllä siinä määrin että toista urosta ei kannatta ottaa vielä tossa vaiheessa. jos uroksilla on ikäeroa vain se puoli vuotta niin tod.näk rytisee ja lujaa....sitten kun se nykyinen on esim puolitoista vuotias ja uusi vuoden.
mutta jos omasi on jo n.3 vuotias ja otat pennun....luultavasti kaikki sujuu paremmin.silloin niin sanottu "arvojärjestys" syntyy helpommin kun nuorempi jo pitää vanhempaa ylempänä.
narttu? no....sitten pitää jompikumpi melkein leikkauttaa....mites pidät samassa talossa uroksen ja kiimasen nartun erillään??? uroksethan menevät vaikka seinän läpi....:)eli....odota vielä.
ja toisekseen.....vaikka se pentusi on kiltti jne, niin entäs kun se on pari vuotias??
oli meidänkin rottispoju kuin enkeli puolitoistavuotiaaksi....sitten alkoi uhoominen muille uroksille ja kokeileminen vähän kaikessa. ja töitä on perhana joutunut tekemään....että.
Haluan vielä tarkentaa että meiän koiralla on "parhaana kaverina" vuoden ikänen rotikka (myös poika), ja voiko ihanammin kaks koiraa toisistaan välittää. Rotikka luovuttaa meiän pennulle luunsa, lelunsa jne. Eli ei alenna. Tuli oikeestaan ensi näkemältä hyvin toimeen keskenään.. Niin mikä sitten saa ihmiset ajatteleen niin negatiivisesti? Kautta aikojen on ihmisillä ollut enemmän koiria kuin yksi, vaikka olisi poikia, niin hyvin useimmiten tulee toimeen keskenään.. Joten; What`s WRONG?!
Mikäli nyt oikein ymmärsin sinun nykyinen koirasi on vasta puolivuotias, eli täys pentu vielä! Ja tottakai pentukoira tulee kaikkien kanssa toimeen.
Mutta vuoden-kahden paikkeilla ne "kiltitkin" pennut voivat muuttua ihan erilaiseksi! Vaikka ne siihen mennessä olis tulleet kaikkien kans tosi hyvin toimeen niin ykskaks tilanne voi muuttua aivan päinvastaiseksi!
Siitä syystä on järkevää odottaa että pentu on kasvanut aikuiseksi ja vasta sitten ottaa uusi pentu taloon.
Tutullani on 4 vuotias berni ja hän otti rotikan kun berni oli 7kk. Eikä kertaakaan ole tullu ongelmia, berni on uros ja rotikka narttu. Mitä nyt pieniä yhteenottoja, ei sen kummempaa ;)
Minkä ihmeen takia tuomitsette tuon kysyjän, mielestäni TODELLAKIN VOIT OTTAA!! Älä välitä noista "minä tiedän kaiken"-ihmisistä. Ota ihmeessä!!!!!!!!
Uros ja narttu tulee paremmin toimeen kuin esim. 2 samaa sukupuolta olevaa...*Varma tieto*
Nartusta tulee vaan aikuistuttuaan se hallitseva,eli emännästä seuraava.Tai isännästä.
Laitan tämän nyt vielä kerran sinulle, että todella osuisi silmiisi.
Äläpäs pillastu. Minä otin belgin kun poika oli 2-vuotias. Siinä oli niin pirunmoinen homma kouluttaa koira ja hoitaa pieni lapsi siinä samalla, että ei kyllä pieneen mieleenikään olisi tullut ottaa toista penikkaa samanaikaisesti!
Sinulla on hirmuinen työmaa jo sen lapsen kanssa, lisäksi vasta pentukoira, joka myös vaatii koulutusta ja huomiota/huolenpitoa. Miten ihmeessä meinaat pärjätä vielä yhden koiranpenikan kanssa samanaikaisesti! Älliä hei vähän, joku niistä jää varmasti liian vähälle, todennäköisesti ne koirat jäävät puutteelliselle koulutukselle.
Sanonta, että siinä ne kaksi koiraa menee kuin yksi, ei pidä mitenkään paikkaansa. Nuoret koirat perustavat oman lauman ja leimaantuvat enemmän toisiinsa kuin sinuun, niistä tulee vastaan hangoittelevia koira-koiria eikä ihmis-koiria ja sitten sulla roikkuu mukana kaksi ongelmakoiraa ja uhmaikäinen lapsi. Hieno homma, tulet olemaan enemmän kuin kusessa niiden kanssa. Unohda koko juttu kunnes koirasi ja lapsesi ovat vähän vanhempia!
Pikkuisen omasta lapsekkaasta suhtautumisestasi asiaan kertoo se, ettet ota vastaan mitään palautetta joka ei sinun jo rakentamaasi suunnitelmaan sovi. Miksi sitten kysyt.
Siis sinulla on 5 kk vanha appenzellini? Onko mieleesi juolahtanut ottaa selville mitä appenzellineistä sanotaan? Ystävättärelläni on sekaroituinen koira josta puolet on juuri appenzelliniä? Kyseinen koira oli aivan ihana kunnes siinä 8-9kk ikäisenä alkoi sitten se temppuilu.
Töitä tehtiin todella paljon. Ravattiin kirjastossa hakemassa oppaita ja pyydettiin ohjeita milloin kouluttajilta ja milloin eläinlääkäreiltä ja eikun koirakentälle kouluttamaan. Huh, mikä urakka. Joten jos todellakin kuvittelet saavasi yhdessä 5 kk vanhan appenzellinin ja siihen vielä rotikan yhteiskuntakelpoisiksi koiriksi niin siitä vaan.
Suo anteeksi mutta itselläni on hyvinkin vahvat epäilykset onnistumisen suhteen ja ihan asiasta.
Itse harkitsin toista koiraa ja kun puhuin asiasta kouluttajan kanssa niin häntä lainatakseni: Jos kuvittelet selviäväsi kahden nuoren koiran kanssa niin siitä vaan, hänen oma mielipiteensä oli se, että ota se toinen koira sitten kun ensimmäinen on jo aikuinen. Pennut meinaan ottavat mallia hyvin paljon aikuiselta koiralta. Joten toinen koira on huomattavasti helpompi kasvattaa kun ensimmäinen on jo aikuinen ja ikään kuin apurina siinä tehtävässä.
Päivääkään en ole katunut sitä, että omilla koirillani on 2,5 vuoden ikäero. Hirvittää ajatella mikä olisi ollut tulos jos olisin ottanut sen pennun silloin kun vanhempi oli siinä 6-kk ikäinen.
Tiedoksi että molemmat koirani ovat Rottweilereita ja voin kertoa, että ylöspäin pomoksi pomon paikalle pyrkivä rotikka uros saattaa olla todella hankala tyyppi, se rakas riitapukari, joten sanon vain, että mieti vielä kerran ennenkuin hankit sen Rottweilerin. Rodut joista kyselet eivät ole mitään helppoja rotuja.
Kaksi nuorta koiraa yhdessä on aina kysymysmerkki. Se voi onnistua, jos kummankin luonteenlaatu on sopiva, mutta siitä voi tulla tosi painajaista. Aina ei edes iso ikäero auta, tutullani kaksi urosta oli tappaa toisensa vaikka niillä oli n. 5 vuotta ikäeroa. Sitten taas toisella kaksi samanikäistä jäbää elelee sulassa sovussa keskenään.
Lauman johtajan auktoriteetti ratkaisee paljon, mutta onko puolivuotias koira jo hanskassa? Tosi on että puolivuotias pentu voi olla tosi seurallinen ja tulee toimeen kaikkien koirien kanssa, 2 vuotta myöhemmin sama koira ei enää seurustele muiden koirien kanssa kuin korkeintaan kuonokopan kanssa.
Narttu ja uros yhdessä ovat huono ratkaisu paitsi jos toinen aiotaan steriloida. Juoksuaikana isot koirat menevät häkistä ja ovista läpi.
Harkitse vielä oletko valmis joka päivä ainakin seuraavan vuoden ajan lähtemään erikseen liikenteeseen kummankin koiran kanssa, jotta ne leimautuvat sinuun enemmän kuin koiralaumaan.
...mutta kehoitan silti harkitsemaan.
Minulla on kaksi koiraa joilla on ikäeroa 4 kk! Koirat tosin ovat narttuja, mutta olen kuullut lausahduksen: "Urokset tappelevat mahtaillakseen, nartut tappaakseen..." Koirani eivät myöskään ole rotikoita, mutta pyörin palstalla kun oma rottweileri on suunnitelmissa..!
Niin, meillä kävi näin että koirani ollessa n. 6 kk:n ikäinen, minulle tuli hoitoon n. 7 viikon ikäinen löytökoira, siis luovutusikäinen pentu.
Kun omistajaa ei näkynyt eikä kuulunut ja lain määräämä löytöeläimen säilytysaika 15 vrk oli mennyt umpeen, oli aika päättää pidetäänkö itsellä vai annetaanko muualle. Itse olin asiaa jyrkästi vastaan että pentu olisi pidetty meillä. Vaikka koiramme tulivat upeasti juttuun, mielessäni näkyivät jo kauhukuvat parin vuoden kuluttua kun kaksi paikkaansa hakevaa koira taistelevat!
Avomieheni lopuksi tokaisi minulle: "jos koira ei saa jäädä, niin sitten en jää minäkään." Huokaisten sanoin että no okei, mutta yksin en sitten ala nuita molempia kouluttamaan ja sinä vastaan eläinlääkärikuluista kun ne ovat repineet toisensa riekaleiksi!
Nyt toinen koira on 8 kk, vanhempi 1 vuoden. He ovat kuin paita ja peppu, erottamattomat ystävykset. Näitä kahta on ilo katsella, ja muuta ei voi sanoa kuin että koskaan en enää pitäisi vain yhtä koiraa, kaveri se olla pitää!
Jännityksellä odotan mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Toinen koiristamme (vanhempi) on vahvatahtoinen, mutta hyvin ymmärtäväinen ja hyvähermoinen. Nuorempi taas on villi ja vauhdikas, omapäinen, kuriton kakara. Vielä kumpikaan ei ole toiselle räyhännyt, mitä nyt vanhempi joskus sanonut painavan sanansa kun toinen tulee häiritsemään sohvalle telkkarin katselua...
Minäkin olen nyt päätynyt siihen että kolmas koiramme tulee olemaan aikuinen, väh. 5 vuotias, miel. narttu tai leikattu uros. Valmiiksi peruskoulutettu. Sinunkin kannattaisi harkita tällaista vaihtoehtoa. Ja suosittelen uroksesi leikkauttamista, oli taloon tulossa uros tai narttu.
Hyvää jatkoa sinulle! Tiedän millaista se on kun ei millään malttaisi sitä kolmea vuotta odottaa... :)