neuvoja pyydän

Äitini sairastaa vaskulaarista dementiaa ja kyllä yksi oire oli alkuunsa, että ei olisi lähtenyt minnekkään, vein melkein puoliväkisin hänet päivittäin ulos lenkille ja kyläilemäänkin joskus, kun sai vaan lähtemään sieltä tultiin iloisena ja posket hehkui punaa:)
Syitä oli monia esim. ei jaksa, on niin kylmääkin, mutta kun olimme heittäneet lenkin veri rupesi kiertämään ja kun kysyin kotiin tultua onko vielä kylmä, vastaus oli aina ei.

Rohkeesti vaan houkuttele vanhus liikkeelle!

Todennäköisesti ystäväsi on epävarma, kun ote elämästä tuntuu lipsuvan. Uusien asioiden edessä pelottaa ja sitä mukaa kun muisti huononee, tututkin asiat muuttuvat uusiksi. Hän ehkä hakee turvaa jumittumalla siihen kaikkein tutuimpaan paikkaan, mutta jotain mukavaa vaihtelua olisi hyvä olla.
Ehkä entisistä mielenkiinnon kohteista tai kyläpaikoista voisi juttelemalla selvittää ne parhaat ja satsata niihin? Pyydä kaveriksi, kun et yksin viittis mennä - minun äitiin tämä uppos aika kauan:)

Jos ystäväsi ei jossain viihdy tai näyttää hämmentyneeltä, kannattaa hienovaraisesti selittää missä ollaan ja mitä tekemässä ja että sinä pysyt hänen seurassaan. Voi olla, että se pääsi unohtumaan ja olo on eksynyt.

Hienoa, että viitsit miettiä ja yrität auttaa - siitä tosiystävän tuntee!