Joskus olen miettinyt, että miten ankara odottaja-äiti täällä. Nyt viimeisillä raskausviikoilla ennen h-hetkeä, kun maha alkaa olla jo tiellä tai painaa, ei jaksa nostella oikein pienintäkää (1,2v.)enää syliin, ja tuntuu, että kirahdan jo niin pienestä heille ja sitten kaduttaa. Miten te muut olette jaksaneet, kun "monta lasta jaloissa pyörii"? Toki siis mies auttaa, mut on töissä päivisin. Itse on jo aika voimaton, hb 95 ja supistelee jo...tiedä milloin lähtö. Kuitenkin haluun käyttää lapsia ulkoilemassa ja puuhata heidän kanssa. Kiukuttelut käyvät vain hermoon. Vai pitäisikö vain ottaa lungimmin? Muyten ei koko raskausaikana ole mielialat paljon vaihdelleet, nyt loppumetreillä alkanut tuntumaan parin viikon aikana, että hermot on tiukilla. Rv 38.
viimesilläsi miten jaksat
lasten kaa?
2151
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Mulla vasta yksi jaloissa pyörimässä, 1v 5kk, mutta olen kokenut jos sen ajoittain rankaksi kun jaloissa ei kierrä veri, seisominen on raskasta ja pojan kantaminen vielä raskaampaa. Muutenkin ollut vaikeampi raskaus kun esikoisen kanssa ja miehen työn takia olen paljon yksin pojan kanssa. Oma vinkkini on: mene sieltä mistä aita on matalin! Älä aseta itsellesi liian suuria vaatimuksia, muistathan että olet kohta saamassa vauvan, on hassua että me äidit pistämme itsemme lujille, pitää jaksaa, pitää sitä ja tätä. Yritä keksiä lapsille sisäpuuhaa, toki ulkonakin voi olla mutta jaksatko varmasti? Itsekkin haluan tehdä kaiken näköistä pojan kanssa mutta parista kerrasta viisastuneena kuuntelen nyt myös sitä omaa jaksamista, on turha kuvitella pystyvänsä samaan viimeisillään raskaana kun mihin pystyi ennen raskautta.
Tee helppoja ruokia, pyydä apua läheisiltä. Selitä lapsille miksi äitiä väsyttää tai kiukuttaa. Sinulla on vain pari viikkoa jäljellä! Mene illalla yksin saunaan, kuuntele rentouttavaa musiikkia, herkuttele. Näillä keinoilla yritän itse pärjätä.
Niin aionkin. Kiitos kuitenkin kannustuksesta. Tuo ikä 1,2v-1,5v. on vielä semmoinen, että lapsi todellakin vaatiin äidin seuraa ja huomiota ja kirjaimellisesti roikkuu lahkeessa. Lisäksi tämä kaveri on oikea syliseppo ja minun perään. Jos yölläkin käyn vessassa ja havahtuu, kun joskus nukkuu meidän vieressä vielä, kun nyt oli nuha, niin itkee perään eikä isä kelpaa. Kuitenkin olen ajatellut, että lapset kasvavat niin äkkiä, että ei ne pian vieressä enää nuku.