Kumpi teidän mielestä on parempi/oikeampi tapa:
1. Poika vaimonsa ja vauvansa kanssa tulee joka viikonloppu mummolaan. Poika menee ja harrastaa kavereitten kanssa, vaimo hoitaa vauvaa anoppilassa. Mummo ostaa ja laittaa ruuat ja hoitaa tarvittaessa vauvaa. Pappa ei osallistu vaivan hoitoon. Sekä mummo että pappa nauttivat kyllä vauvasta ja ovat onnellisia kun saavat olla vauvan kanssa. Joskus poika perheensä kanssa on mummolassa viikollakin, kun mummo ja pappa ovat päivät töissä.
2. Poika asuu vaimonsa ja vauvansa kanssa omassa kodissaan. Mummo ja pappa käyvät katsomassa vauvaa joka viikonloppu. Joskus he ovat kylässä pari tuntia, joskus viipyvät pidempään ja silloin vauvan vanhemmat käyvät kahdestaan jossain, esim. ostoksilla, kavereilla, ravintolassa tai vaikka tekevät kotona omia hommiaan kun mummo ja pappa hoitavat vauvaa. Mummo ja pappa nauttivat vauvasta mutta eivät jaksa /halua ottaa vauvaa tai vauvaperhettä pitkäaikaisesti kotiinsa. Viikot he ovat töissä mutta viikonloippuna vauvaperhe voisi tulla.
1. Poika vaimonsa ja vauvansa kanssa tulee joka viikonloppu mummolaan. Poika menee ja harrastaa kavereitten kanssa, vaimo hoitaa vauvaa anoppilassa. Mummo ostaa ja laittaa ruuat ja hoitaa tarvittaessa vauvaa. Pappa ei osallistu vaivan hoitoon. Sekä mummo että pappa nauttivat kyllä vauvasta ja ovat onnellisia kun saavat olla vauvan kanssa. Joskus poika perheensä kanssa on mummolassa viikollakin, kun mummo ja pappa ovat päivät töissä.
2. Poika asuu vaimonsa ja vauvansa kanssa omassa kodissaan. Mummo ja pappa käyvät katsomassa vauvaa joka viikonloppu. Joskus he ovat kylässä pari tuntia, joskus viipyvät pidempään ja silloin vauvan vanhemmat käyvät kahdestaan jossain, esim. ostoksilla, kavereilla, ravintolassa tai vaikka tekevät kotona omia hommiaan kun mummo ja pappa hoitavat vauvaa. Mummo ja pappa nauttivat vauvasta mutta eivät jaksa /halua ottaa vauvaa tai vauvaperhettä pitkäaikaisesti kotiinsa. Viikot he ovat töissä mutta viikonloippuna vauvaperhe voisi tulla.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Nro 3: Perheet opettelevat elämään omaa elämäänsä omissa kodeissaan ja pitävät yhteyttä puhelimitse n. kerran viikossa.
Nuoren perheen isä opettelee olemaan vauvansa ja vaimonsa kanssa kotona, kuten perheellisen tulee. Harrastus ei saa ohittaa perhettä, kun sen kerran on mennyt perustamaan.
Vauvan äiti puolestaan pysyköön kotona lapsensa kanssa, koska lapselle on tärkeää oppia tietämään mihin hän todella kuuluu, ja mitä koti merkitsee. Miksi hän menisi anoppilaan vauvaa hoitamaan, kun omassa kodissa on tekemistä varmasti aivan tarpeeksi. Hän ei saa päästää miestään "harrastamaan" kaiken aikaa, sillä mies on yhtä lailla perheen hyvinvoinnista vastuussa kuten vaimokin.
Miljoonat perheet hoitavat "omia asioitaan" ilman, että vauvan hoitoon pestataan joku sukulainen. Lapsi on perheen jäsen, ja ostokset ja tuttavien tapaamiset hoidetaan vauvan kanssa tai sitten ei ollenkaan.
Ravintoloissa menee rahat ja kukkarot. Ei niihin pitäisi pikkulapsen vanhempien mennä tuhlaamaan.
Aikansa kutakin elämässä.
Isovanhempien asia on luopua aikuisesta lapsestaan ja sallia hänelle oma elämä. Apua voi aina antaa, jos se on järjellistä, mutta jatkuva hyysääminen ei ole. Isovanhemmat siirtyvät lopullisen rajan taakse ennemmin tai myöhemmin. Kuka pojan perhettä sitten hyysää, kun he eivät ole ikinä oppineet olemaan toistensa tukena?
En ole enää pienten lasten äiti enkä vielä isovanhempi, mutta jotakin siltä väliltä. Aloituksessa esitetyt "vierailut" ovat ok silloin tällöin, mutta jatkuvana säännöllisenä käytäntönä huonoja. Liika on liikaa.
Enpä tiedä kuka on liikaa kiinni ja kenessä, mutta nuorelle perheelle pitäisi nyt antaa rauha tai tuuppaus itsenäisempään elämään.
Puoliväli noista vaihtoehdoista on hyvä.Välillä voi tulla mummolaan,välillä isovanhemmat voisi vierailla lapsen vanhemmilla kylässä.Itse nuorena äitinä vierailimme aika usein lapsuudenkodissani,johtuen ehkä siitä,että nuoremmat sisarukseni asuivat vielä kotona ja heitäkin oli mukava tavata siinä samassa.Lapset kasvaa ja tilanteet muuttuu,olisi vaan hyvä saada uusi isä huomaamaan omat velvollisuutensa lapsen suhteen.
Jaapa jaa. Varmasti isovanhemmille on aivan ihanaa saada olla lapsenlapsensa kanssa, varsinkin jos on ensimmäisestä kyse. Minullakin on ensimmäinen lapsenlapsi tulossa ja harmittelen jo valmiiksi, että matkaa on yli 200km, joten harvoin pääsee näkemään. Itse asuin aikoinaan useita vuosia anopin kanssa saman katon alla ja päätin silloin, että samaan en anoppina itse ala, ellei syystä tai toisesta ole ihan pakko, esim. väliaikaisesti. Työssäkäyvänä ja aktiivisesti monia asioita harrastavana tulevana mummona en voisi edes kuvitella olevani lapsenlapseni varahoitaja, läheisen ihmissuhteen kyllä haluaisin luoda. Se läheisyys mikä omille lapsille kehittyi mummonsa kanssa yhdessä asuessamme on todella kaunis ja kestävä tunne. Minusta jokaisen kuuluu kuitenkin asua omassa kodissaan ja vauvan täytyy saada kasvaa tuyrvallisesti äidin ja isän kanssa omassa kodissa eikä reissata jatkuvasti puolelta toiselle. Käykööt isovanhemmat tutustumassa lapsenlapseensa niin usein kuin se lapsen vanhemmille sopii. Toisaalta sekin vanhempien on hyvä ymmärtää, minkä ison asian lapsi menettää, jos ei saa oppia tuntemaan isovanhempiaan ja siksi vanhempien tulisi hyväksyä isovanhempien käyminen vaikka joskus ei niiden seura niin innostaisikaan.
Mää oon ainaki ihan kade mun kahdelle kaverille kun niiden pojat perheineen tulee viikonloppusin mummolaan ja mummo saa hoitaa lapsenlapsiaan. Mun poika ei tule vaan elää perheensä kanssa kotonaan myös viikonloput. Mun on mentävä sinne kun haluan tavata lapsenlapsia. Välit meillä on ihan hyvät, ei se siitä johdu, myös miniän kanssa. Ne vaan haluaa olla kotonaan viikonloppusin kun viikot on poika töissä ja vaimo päivät yksin kotona lasten kanssa. Toki saan mennä sinne aina kun haluan ja joskus ne jopa kysyy mikä mun aikataulu on että voisinko jeesata vähän aikaa.
Se mikä tuntuu kaikista osapuolista hyvältä, on oikea tapa. Kompromisseja pitää tehdä ja osata ihan ite sanoa, mitä haluaa. Jokaisessa perheessä on oma tapansa toimia, ei siinä ulkopuolisten neuvoja tarvita, jos puheyhteys toimii.
Meillä jälkikasvu käy välillä tiheään ja viipyy muutaman päivän, kun matka on suht pitkä. Kesäloman aikaan voivat olla parikin viikkoa, sisaruksilla usein "kokoontumisajot" ja tupa täynnä. Soittavat ensin ja kysyvät passaako eivätkä tykkää huonoa, jos pyydän tulemaan toiste. Sama toisin päin - kun menen, olen vähän pitempään ja mikäli heillä on muita suunnitelmia, pysyn kotona. Aloitteen voi tehdä kumpi tahansa, ihan sama kutsutaanko vai kutsuuko itsensä - ikinä ei vielä ole sanomista tullut.
Mielellämme käymme puolin ja toisin, min autan joskus lastenlastenhoidossa ja lapseni tai vävyni tai miniäni auttaa minua, jossain minulle raskaassa tai puuhassa, jota en aivan itse hallitse. - Mutta yökylässä emme vieraile puolin ja toisin viikkokausia, itse ainakin jo viimeistään toisen yön jälkeen haluan palata kotiini ja useimmiten jälkikasvunikin vierailevat yön tai pari luonamme. Se on ollut tähän asti piristävää ja mukavaa eikä kenellekään osapuolelle liiallinen rasite.
Selvästi tilanne on tällä hetkellä 1, ja mummo on vähän väsynyt tilanteeseen.
Toivottaisiin tilannetta 2.
Etkö voisi puhua poikasi ja hänen vaimonsa kanssa asiasta ja kehitellä kompromissia?
Meillä taas on vierailut mummolassa joka viikonloppu heidän tahdostaan -viis siitä olisiko perheellämme omia suunnitelmia. Kuuluu kategoriaan "kun heilläkin oli lasten pienenä ollessa tapana". Eivät vaan ymmärrä että muilla perheillä voi olla muut tavat. Kovin pahoittavat mielensä jos heillä ei käy määrättynä aikana. Mielestäni ei ole normaalia tällainenkaan.
Mielestäni kumpikaan ei ole normaali tai parempi tapa. Nuori perhe opetelkoon elämään itsekseen, kyllä apua voi pyytää ja antaa mutta ei se ole elämää että joka viikonloppu tungetaan jompaankumpaan kotiin. Kyllä molemmat osapuolet tarvitsevat omaa aikaa, vierailuja voi olla sitten jaksamisen ja perhetapahtumien puitteissa.