Kävimpä tänään loskaisen sadepäivän kunniaksi koeajamassa vuoden 1996 Fiat Tempra SW 1.6 ie:n. Olen hieman funtsinut farmarin ostoa hintaluokasta 5000-8000 euroa. Eli hintaskaala on aika laaja, ja tämänpäiväinen Tempra edusti tuon hintaluokan alarajaa.
Siitä huolimatta Tempra herätti minussa huolestuttavaa kiinnostusta. Lähtökohta oli, että minulla on kokemusta vuoden 1989 DGT Fiat Tiposta. Kiva auto ajaa, mutta pikkuvikojen määrä oli aivan perkeleellinen. Vaikka Tipon korjaaminen oli halpaa, en jaksa enää ravata jatkuvasti nyrkkipajoilla.
Tempran ulkonäkö on minulle vanhanaikaisessa kulmikkuudessaan suurinpiirtein yhtä kiinnostavaa kuin saman hintaluokan japanilaisten mitäänsanomattomassa muotoilussa. Eli ei myyntivaltti, muttei mikään rasitekkaan.
Temprassa oli kuitenkin paljon uutta Tipoon verrattuna. Jo uudenlainen avain kertoi, että kyseessä ei ole enää 80-luvun auto.
Temprassa oli odotettavisa, että ajettavuus kohdallaan. Niin se olikin. Verrattuna Tipoon Temprassa oli ruiskujen ja ohjaustehostimen ansiosta todella mukava pyöritellä kaupungissa. Sen sijaan kiihtyvyys ei nelos- ja viitosvaihteella ollutkaan niin hyvä olisin Tipo-kokemuksieni perusteella arvannut. Sanoisimpa jopa, että Tempra oli varsin laiskanoloinen eikä kovinkaan sitkeän tuntuinen. Toki keliolosuhteet olivat mitä huonoimmat.
Kolmosvaihde oli pehmeä kiihdytysvaihde, jota käyttämällä pääsi varsin hyvin rampeilta liikennevirran mukaan. Vaihteenvaihto oli Tipoa täsmällisempää ja huomattavasti pehmeämpää. Sanoisin, että Tempran vaihteisto oli kuin aikuiseksi kasvanut Tipon vastaava. Hieman tylsempi, mutta pehmeämpi eikä niin töksähtelevä.
Sisätilat Temprassa olivat kertakaikkiaan fantastiset. Penkit olivat jopa paremmat kuin Tipossa, jonka penkit olivat erinomaiset. Tiposta tuttua digimittaristoa oli hieman koetettu pyöristää ja sitämyöten modernisoida Temprassa. Silti hallintalaitteet vaikuttivat hieman vanhanaikaisilta, ja toivat mieleen 90-vaihteen Volvo 745:n. Silti tuo volvomainen muhkeus mielytti minua enemmän kuin pari vuotta vanhempien japsien yhdestä muotista tehty ei-ketään ärsyttävyys ohuine ohjauspyörineen.
Kokonaisuutena Tempra vaikutti tuohon hintaan aivan ylivoimaselta tuossa määrittelemässäni hintahaarukassa. Kysynkin, että kuinka luotettava nuo aivan viimeisen vuosimallien Temprat oikein ovat? Jos vertailukohdaksi otetaan seitsemän vuotta vanhempi Tipo, pari vuotta vanhempi Corolla/Lancer tai vaikka vanhimmat Mareat? En tosiaan jaksa enää ravata korjaamossa korjailemassa bensapumppua yms, tai olla hinkkaamassa sähkölaitteiden hapettumia.
Siitä huolimatta Tempra herätti minussa huolestuttavaa kiinnostusta. Lähtökohta oli, että minulla on kokemusta vuoden 1989 DGT Fiat Tiposta. Kiva auto ajaa, mutta pikkuvikojen määrä oli aivan perkeleellinen. Vaikka Tipon korjaaminen oli halpaa, en jaksa enää ravata jatkuvasti nyrkkipajoilla.
Tempran ulkonäkö on minulle vanhanaikaisessa kulmikkuudessaan suurinpiirtein yhtä kiinnostavaa kuin saman hintaluokan japanilaisten mitäänsanomattomassa muotoilussa. Eli ei myyntivaltti, muttei mikään rasitekkaan.
Temprassa oli kuitenkin paljon uutta Tipoon verrattuna. Jo uudenlainen avain kertoi, että kyseessä ei ole enää 80-luvun auto.
Temprassa oli odotettavisa, että ajettavuus kohdallaan. Niin se olikin. Verrattuna Tipoon Temprassa oli ruiskujen ja ohjaustehostimen ansiosta todella mukava pyöritellä kaupungissa. Sen sijaan kiihtyvyys ei nelos- ja viitosvaihteella ollutkaan niin hyvä olisin Tipo-kokemuksieni perusteella arvannut. Sanoisimpa jopa, että Tempra oli varsin laiskanoloinen eikä kovinkaan sitkeän tuntuinen. Toki keliolosuhteet olivat mitä huonoimmat.
Kolmosvaihde oli pehmeä kiihdytysvaihde, jota käyttämällä pääsi varsin hyvin rampeilta liikennevirran mukaan. Vaihteenvaihto oli Tipoa täsmällisempää ja huomattavasti pehmeämpää. Sanoisin, että Tempran vaihteisto oli kuin aikuiseksi kasvanut Tipon vastaava. Hieman tylsempi, mutta pehmeämpi eikä niin töksähtelevä.
Sisätilat Temprassa olivat kertakaikkiaan fantastiset. Penkit olivat jopa paremmat kuin Tipossa, jonka penkit olivat erinomaiset. Tiposta tuttua digimittaristoa oli hieman koetettu pyöristää ja sitämyöten modernisoida Temprassa. Silti hallintalaitteet vaikuttivat hieman vanhanaikaisilta, ja toivat mieleen 90-vaihteen Volvo 745:n. Silti tuo volvomainen muhkeus mielytti minua enemmän kuin pari vuotta vanhempien japsien yhdestä muotista tehty ei-ketään ärsyttävyys ohuine ohjauspyörineen.
Kokonaisuutena Tempra vaikutti tuohon hintaan aivan ylivoimaselta tuossa määrittelemässäni hintahaarukassa. Kysynkin, että kuinka luotettava nuo aivan viimeisen vuosimallien Temprat oikein ovat? Jos vertailukohdaksi otetaan seitsemän vuotta vanhempi Tipo, pari vuotta vanhempi Corolla/Lancer tai vaikka vanhimmat Mareat? En tosiaan jaksa enää ravata korjaamossa korjailemassa bensapumppua yms, tai olla hinkkaamassa sähkölaitteiden hapettumia.
Vastaukset 4
Vanhimmat
että kyllä niitä pikkuvikoja siitä temprasta voi löytyä. Itse olen ajanut tipolla 4 vuotta ja ajettavuus on todellakin hieno, siis myös temprassa(kokemusta on). Ja mielestäni tempra on vieläkin tilavamman oloinen ja onkin sitä kuin mitä tipo. On käsinojat,niskatuet takana ja penkit ovat todella hyvät. Moottorista sen verran, että olen ymmärtänyt temprassa olevan vääntävämpi kone kuin tipossa, tosin toi farmari myös painaa melko paljon. Uskon kuitenkin että tuo peruskonsepti (moottori,vaihteisto) ovat todella varmatoimisia kuten aina fiateissa. Ja ei taida olla ruosteelle kovin herkkä. Varmasti parempi kuin lancer, tilavampi kuin corolla. Mutta tietysti aina jotain pieniä italialaisia ongemlmia voi löytyä. Siinä minun ajatukseni.
Temprahan voitti TM farmareiden vertailun joskus 90-luvun puolivälin tienoilla.
Kannattaa katsella 2.0 farmareita. niissä vääntöä ja tehoa on runsaammin. Edellisissä viesteistä päätellen tempra on perusluotettava auto kuhan ei katsele todellakaan niitä ekoja malleja joissa lastentautien todennäköisyys kasvaa. 5000€ saa jo uudehkon tempran :)
Yksi asia mitä ei monessa tuon hintaluokan farmareista löydy on erilliset lämpösuulakkeet takapenkille. katteleppas esim lanceria tai corollaa.. ei löydy. Tilat on fiatissa todella hyvät.
Takana on nyt vuosi ja 20 000 kilometriä (120 000 => 140 000) aivan vastaavalla Tempralla kuin koeajoit.
Isoja vikoja ei ole ilmennyt, lamppujen piuhojen kanssa on ollut pikku ongelmia ja tuulettimesta jysähtivät voimakkuudet 1-3 kesän 30 helteillä.
Hyvin kulkee, edullinen pitää, halpa kilohinta, isot tilat. Omaani olen tyytyväinen, jollei sitten tule aivan erityisen hyvää Marea Weekendiä vastaan.
Meillä on juuri tuollainen. Voimaa siinä ei ole liikaa mutta kone ei ole moksiskaan kierrättämisestä ja bensankulutuskaan ei nouse kohtuuttomaksi vaikka sitä käskisi raskaammallakin jalalla tarvittaessa. Mittarissa nyt reilu 200 tkm. Sähkölaitteissa on ollut laitettavaa; Mittaristo pimeni, käytettyjä ei tahdo löytyä koska muissakin on samaa vaivaa. Uusi maksaa 240-400 € Jos menee vain kirkkausäätö pimeäksi niin sen voi tekohengittää kirkkaimpaan asentoon helposti kolvilla. Pakokaasujen takaisinkierrätysventtiili myös jumii, ei kuitenkaan vaikuta päästöihin juuri mitään, mittaristosta voi poistaa palavan ruiskun valon polttimon ja ei enää häiritse. Ruiskut ovatkin GM-tuotteita...Ajovalopolttimon alkuperäiset kannat sulaa, takalasinpyyhin ruostui jumiin. Startin runkohela ei kestänyt kuin 200 tkm. Takavaimentimet kestävät hyvinä vain 150 tkm. Vaadi mukaan myös alkuperäinen punainen avain kahden sinisen lisäksi. Tekniikka sinällään on ollut luotettavaa ja aina on lähtenyt avaimesta starttivikaa lukuunottamatta.