Saimme nauttia onnesta hetken
pienen tuokion kesti se vain,
nyt teen kyynelin muistoissa retken
olit silloin mun rakkahinpain.
Annoin kaikkeni Sinulle silloin
sua jumaloin, niin rakastin,
enkä tiedä vieläkään milloin
loppui rakkaus uskollisin ?
Muiston kauniin mulle annoit
vaikka kyyneliin jäin,
nyt jos voisin ?
Luonas oisin
säilyt aina mielessäin.
Kukat kauniit sulle taitan
kimpun keltaisen saat,
sulle toisin
jos vain voisin ?
Nähdä päivät onnekkaat.
Vaikka tunteen sä särkyä annoit
silti hehkun sun silmissäs näin,
miksi turhia valoja vannoit ?
Kaikuu sanasi nuo mielessäin.
Sinun luotasi kun poistuin silloin
oli kyyneleet helmiä mun,
minä ikkunas alla kun illoin
hiljaa kuiskailin nimeäs sun.
Muiston kauniin mulle annoit
vaikka kyyneliin jäin,
nyt jos voisin ?
Luonas oisin
säilyt aina mielessäin.
Kukat kauniit sulle taitan
kimpun keltaisen saat,
sulle toisin
jos vain voisin ?
Nähdä päivät onnekkaat .
pienen tuokion kesti se vain,
nyt teen kyynelin muistoissa retken
olit silloin mun rakkahinpain.
Annoin kaikkeni Sinulle silloin
sua jumaloin, niin rakastin,
enkä tiedä vieläkään milloin
loppui rakkaus uskollisin ?
Muiston kauniin mulle annoit
vaikka kyyneliin jäin,
nyt jos voisin ?
Luonas oisin
säilyt aina mielessäin.
Kukat kauniit sulle taitan
kimpun keltaisen saat,
sulle toisin
jos vain voisin ?
Nähdä päivät onnekkaat.
Vaikka tunteen sä särkyä annoit
silti hehkun sun silmissäs näin,
miksi turhia valoja vannoit ?
Kaikuu sanasi nuo mielessäin.
Sinun luotasi kun poistuin silloin
oli kyyneleet helmiä mun,
minä ikkunas alla kun illoin
hiljaa kuiskailin nimeäs sun.
Muiston kauniin mulle annoit
vaikka kyyneliin jäin,
nyt jos voisin ?
Luonas oisin
säilyt aina mielessäin.
Kukat kauniit sulle taitan
kimpun keltaisen saat,
sulle toisin
jos vain voisin ?
Nähdä päivät onnekkaat .
Vastaukset 4
Vanhimmat
Miksi olemme elämässä aina jälkiviisaita
emmekä viisaita silloin kun pitäisi ?
Olemme sokeita ja kuuroja, tunteettomiakin ?
Paljon kysymyksiä, jotka väkisinkin herää lukiessa
runoasi. Samaa herkkyyttä ja kauneutta jota
olemme runoissasi tottuneet yleensäkin lukemaan.
Elettyä elämää ja kipeitäkin muistoja jotka yhä
nostaa silmään kyyneleen - niin luulen.
Kiitos lukuhetkestä ja hyvää uutta päivää ja viikkoa Sinulle ystäväni.
Tuntuu kuin jälkiviisaus olisi
rakkaudessa se suuri oivallus,
jolloin huomaa menetetyn
asian arvon.
Kiitos linda.
Hyvää alkanutta viikkoa
myös Sinulle. T: J
Nyt voin mennä ja nukahtaa
onnellisena
hymy huulilla
kun sain lukea ihanaa runoa.
Kiitos.
Kauniista sanoistasi.
Paljon iloa ja valoa elämääsi.
T: Jokke