Suhde on mitä parhain, viihdymme yhdessä, nauramme, itkemme, pidämme toisiamme hyvänä, seksi sujuu, on antoisaa ja nautinnollista; kaikki on mitä parhaimmin kun ollaan yhdessä. Sitten kun ei olla, ei mitään, puhelimeen vastaaminenkin on jo yllätys. Olosuhteet on täysin vastaan, aina jotain velvollisuutta ja pakkoa välissä. Rakkautta siis on, mutta ei aikaa, jos vaikka paikka olisikin. Vapaita kumpikin, toinen vain velvollisuuksiinsa vangittuna.
Sääli olisi hukata hyvää suhdetta, lakata uskomasta, mutta sääli on odottaa ja pettyä, ilahtua harvemmin. Odotella ei olisi aikaa, toisaalta muutahan ei olekaan, niin kauan kuin jaksaa toivoa.
Sääli olisi hukata hyvää suhdetta, lakata uskomasta, mutta sääli on odottaa ja pettyä, ilahtua harvemmin. Odotella ei olisi aikaa, toisaalta muutahan ei olekaan, niin kauan kuin jaksaa toivoa.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Suhteelle toivoa ei ole enään.lapseni olen hoitanut aina oli mulla suhdetta tai ei.
tavalla tuo ei varmaankaan mun aloitukseen liity. Hölmöä kirjoitella jotain väliin ihan vaan kirjoittamisen ilosta.
Jos joskus yrittää jotain asiallista kirjoittaa ja saada mielipiteitä tilanteeseensa, joku alkaa vainoharhaisena vastailemaan kuin viesti olisi osoitettu juuri hänelle itselleen.
Olen sitä mieltä, että jos oikeasti rakastaa, aikaa toiselle löytyy kyllä. Itse en haaskaisi aikaani suhteessa, jossa joutuu odottelemaan ja pettymään usein, niin kuin suhdettasi kuvailit.
Elämä on liian lyhyt tuhlattavaksi väärien ihmisten kanssa. Omat oppirahani maksoin vähän päälle parikymppisenä. Haaskasin yli 5 vuotta ja nyt harmittaa
mä olen yrittänyt tilannetta kuunnella, mitä tämä oikeasti on ja antaa. Suurin osa ajasta tämä on kaipuuta, ikävänsä itkemistä, odottelua. Ihan kuin olisi suhteessa varatun kanssa, ihan kuin olisi kakkonen, vaikka näin ei olekaan. Johonkin mies kuitenkin on kokoajan kuitenkin varattuna, eikä omien sanojensa mukaan aina jouda mua edes ajattelemaan. Siltä se valitettavasti tuntuukin.
Tuntuu vain niin katkeralta ja käsittämättömältä, kun jää kaikkine tunteineen odottelemaan aikaa parempaa..
Kai mun täytyisi ottaa koko tuskan lasti vain vastaan, käydä läpi se, että tämän enempää en tule saamaan, aina menee joku ohi tai yli. Jos jaksan odottaa, saan kyllä hyvää ja paljon, mutta sen kaiken odottaminen syö sydämeni..
mulla on vahva epäilys, että tämä on vain tuskan pitkittämistä.