Olen 21-vuotias miespuolinen opiskelija. Minulla on ollut ongelmia ihmissuhteiden luomisessa jo lapsesta asti ja olen ollut ujo pitkään. Vielä yläasteella minulla oli pari kaveria. Lukiossa minulla ei ollut enää ketään kaveria, ei varsinaisesti edes tuttuja henkilöitä. En tavannut ketään vapaa-ajalla. En edes käynyt syömässä koulun ruokalassa, koska en tuntenut ketään, kenen kanssa olisin voinut istua samassa pöydässä, enkä kehdannut istua yksinkään, koska olisi tuntunut siltä, että kaikki katsovat ja säälivät.
Yliopistolla aloittaessani tilanne parantui aluksi hieman. Tutustuin pariin muuhun fuksiin. Lopulta jättäydyin, ehkä ujouteni vuoksi, kuitenkin pois muiden järjestämistä yhteisistä tapaamisista, enkä nähnyt enää näitä tuttuja luentojen ulkopuolella. Tapahtui sellaistakin, että olin menossa johonkin tilaisuuteen, mutta lopulta käännyin ovella pois, kun en uskaltanut astua sisään.
Suoritin asepalveluksen hiljattain. Kieltämättä se auttoi minua hieman ujouden kanssa, koska armeijassa joutuu pakosta olemaan tekemisissä muiden ihmisten kanssa. Sielläkin olin vapaa-ajalla kuitenkin jonkin verran eristäytynyt muista, enkä aina tuntenut kuuluvani joukkoon. En ole tavannut kanssani palvelleita ihmisiä kotiutumisen jälkeen.
Nyt opiskelen toista vuotta yliopistolla. Yhteyteni kanssani samaan aikaan aloittaneisiin ovat vielä vähäisemmät kuin ensimmäisenä vuonna, koska en nähnyt ketään heistä yli vuoteen. Saatan puhua jonkun kanssa luennolla, mutta vapaa-ajalla en näe ketään.
Asun yksin, enkä näe vanhempianikaan enää kovin usein. Heidän kanssaan en muutenkaan uskalla tai kehtaa puhua ongelmistani. Minulla ei siis ole ketään, jonka kanssa puhua.
Se, että olen ujo, enkä osaa tehdä uusia tuttavuuksia haittaa luonnollisesti myös suhteiden muodostamista vastakkaiseen sukupuoleen. Minulla ei ole ollut koskaan tyttöystävää. Minulla on vahvoja tunteita erästä naista kohtaan, rakkautta, mutta minulla ei ole juuri mahdollisuuksia olla hänen kanssaan. Se masentaa lisää.
Olen ollut varsin alakuloinen viime aikoina, masentunut. Päällimmäisenä on suuri turhautuneisuuden tunne. Tuntuu siltä, ettei elämässä ole mitään sisältöä. Alipainoa minulla on myös. Painoindeksini on hieman alle 17. Olen aina ollut laiha, mutta viime aikoina olen laihtunut lisää.
Yliopistolla aloittaessani tilanne parantui aluksi hieman. Tutustuin pariin muuhun fuksiin. Lopulta jättäydyin, ehkä ujouteni vuoksi, kuitenkin pois muiden järjestämistä yhteisistä tapaamisista, enkä nähnyt enää näitä tuttuja luentojen ulkopuolella. Tapahtui sellaistakin, että olin menossa johonkin tilaisuuteen, mutta lopulta käännyin ovella pois, kun en uskaltanut astua sisään.
Suoritin asepalveluksen hiljattain. Kieltämättä se auttoi minua hieman ujouden kanssa, koska armeijassa joutuu pakosta olemaan tekemisissä muiden ihmisten kanssa. Sielläkin olin vapaa-ajalla kuitenkin jonkin verran eristäytynyt muista, enkä aina tuntenut kuuluvani joukkoon. En ole tavannut kanssani palvelleita ihmisiä kotiutumisen jälkeen.
Nyt opiskelen toista vuotta yliopistolla. Yhteyteni kanssani samaan aikaan aloittaneisiin ovat vielä vähäisemmät kuin ensimmäisenä vuonna, koska en nähnyt ketään heistä yli vuoteen. Saatan puhua jonkun kanssa luennolla, mutta vapaa-ajalla en näe ketään.
Asun yksin, enkä näe vanhempianikaan enää kovin usein. Heidän kanssaan en muutenkaan uskalla tai kehtaa puhua ongelmistani. Minulla ei siis ole ketään, jonka kanssa puhua.
Se, että olen ujo, enkä osaa tehdä uusia tuttavuuksia haittaa luonnollisesti myös suhteiden muodostamista vastakkaiseen sukupuoleen. Minulla ei ole ollut koskaan tyttöystävää. Minulla on vahvoja tunteita erästä naista kohtaan, rakkautta, mutta minulla ei ole juuri mahdollisuuksia olla hänen kanssaan. Se masentaa lisää.
Olen ollut varsin alakuloinen viime aikoina, masentunut. Päällimmäisenä on suuri turhautuneisuuden tunne. Tuntuu siltä, ettei elämässä ole mitään sisältöä. Alipainoa minulla on myös. Painoindeksini on hieman alle 17. Olen aina ollut laiha, mutta viime aikoina olen laihtunut lisää.
Vastaukset 7
Vanhimmat
ootko yrittäny löytää netistä ihmisiä jotka tuntee samoin ja joiden kanssa voisit keskustella? tai ylipäätään ootko hankkinut kamuja netissä? mitä sä yleensä teet vapaa-aikana?
Olen kyllä osallistunut jonkin verran netin keskusteluihin. Yleensä aiheet ovat kuitenkin liittyneet politiikkaan tai yhteiskuntaan, sellaisia keskusteluja, joissa ei yleensä tutustuta muiden keskustelijoiden kanssa. Tai onhan siihenkin varmaan ollut mahdollisuuksia, en ole kuitenkaan uskaltanut mennä miitteihin tms.
Vapaa-ajalla olen käytännössä aina kotona. Katson televisiota, luen internetistä juttuja tai luen kirjoja. Jonkin verran olen käynyt elokuvissa yksin, viime aikoina tosin vähemmän.
Jätä esim. meseosottees niin joku samanhenkinen ja ongelmainen saattaa ottaa suhun yhteytytä..
Messengeriä en ole koskaan opetellut käyttämään. Sähköpostiosoitteesta taas näkyy nimeni.
Kyllä sen mesen käytön oppii suhteellisen nopeasti, ja sähköpostiosoitteen voit vaihtaa sellaiseksi missä ei käy ilmi sun oikea nimi. ei se ole niin vaikeaa...
Elämän perusasiat kuntoon ensin. Ala syödä enemmän. Kun saa vähän lihaa luidensa päälle, olo paranee huomattavasti. Melkein voisin sanoa, että tuntemani erittäin laihat miehet ovat saaneet paljon itsevarmuutta ja peräti enemmän auktoriteettia uusien kilojen mukana. Ei tietenkään pidä unohtaa liikunnan merkitystä tässä asiassa. Eli alat syödä enemmän ja jos et vielä paljoakaan liiku, ala liikkumaan. Kuntosalilla käynti on melko kallista ja saattaa ujolle tuntua vastenmieliseltä. Kannattaa sitten ostaa vaikka käsipainot ja leuanvetotanko. Niillä pärjää jo pitkälle. Tuohon kun lisää vatsalihasliikkeet ja punnerrukset niin homma on hanskassa.
Tämmöinenhän tuntuu kaiketi aivan naurettavalta. Mutta elämään, jossa ei ole sisältöä, tämä tuo sisältöä. Tämä voi olla alku jollekkin suuremmalle. Tämä on itsessäänkin projekti jossa kehityt ja se jos joku tuo elämäniloa.
Suoritit asepalveluksenkin hiljattain. Sehän on hieno saavutus jos mikä. Eikös sen leikin jätä nykyään kesken yksi jos toinenkin?
Tuosta sähköpostista. Mene vaikka osoitteeseen www.hotmail.com ja luo siellä sellainen sähköpostiosoite joka ei liity nimeesi. Jos haluat vielä lisää yksityisyyttä, voit vaikka valehdella systeemiin nimesi osoitteen luontivaiheessa. Eli kun systeemi kysyy nimeäsi, pistät siihen vaikka Yksinäinen Humanisti. Näin oikea nimesi ei paljastu siinäkään vaiheessa kun lähetät jollekin sähköpostia.
Messengerin käyttö on erittäin helppoa, senhän osaavat ala-astelaisetkin. Uskon vakaasti, että sinä yliopisto-opiskelijana kykenet siihen myös. Tässä pieni ohje http://messenger.msn.com/download/getstarted.aspx?mkt=fi-fi .
Muista vielä, että elämä on vain elämää. Jos on ujo, niin mitä sitten? Ujot lähinnä itse tekevät siitä ongelman itselleen. Eikä ujous ole mikään sairaus kuten lääketehtaat haluavat meidän luulevan. Normaalia elämän diversiteettiä. Elämässä täytyy vain pyrkiä kohti tyytyväisyyttä ja tehdä työtä sen eteen. Tietenkin jos syntyy ujona, esimerkiksi kumppanin "saamisessa" on enemmän työsarkaa, mutta mikä estää tekemästä sitä työtä? Fysiikasta saa oivan esimerkin tähän. Termodynamiikan toisen pääsäännön mukaan, asiat menevät epäjärjestykseen "itsestään", mutta niiden järjestäminen vaatii aina työtä. Aivan niinkuin kämppä sotkeentuu aivan itsestään, mutta siivoaminen on sitten kovin raskasta puuhaa. Samalla lailla menee elämä. Muutos positiiviseen suntaan vaatii työtä.
Summa summarum, jos et ole tyytyväinen nykyiseen elämääsi, sinun täytyy muuttaa sitä. Jos olet tyytyväinen, niin elä vain eteenpän. Ei ole mitään tiettyä mallia jonka mukaan kaikkien pitäisi elää. Aivan sama miten elää, kuolee kumminkin. Pitää vain keksiä tapansa viettää aikansa täällä mahdollisimman mielekkäästi. Jos kokee elämänsä mielekkääksi vaikka tuijotellessa seiniä, miksei sitten tuijottelisi seiniä?
No joo, loin hotmailissa uuden säköpostiosoitteen. Jos joku haluaa ottaa yhteyttä, se on [email protected]