Miksi? Miksi piti ihastua juuri Sinuun, miksi nyt?!
Ihastun vaan harvoin, ja ainut asia minkä ihastumisesta joka kerta voin muistaa, on, että siitä ei jää muuta kuin paha mieli ja katkerampi sydän.
Mitä nyt teen? Yritänkö vain unohtaa sut, ja teeskentelen etten tunne mitään sua kohtaan? Vaikka näenkin sinut lähes joka päivä.
Etkä edes tiedä miten ainutlaatuinen olet. Olet ihastunut joka ikiseen asiaan sinussa. Miten pääsen tästä ohi... Tiedän vain, että syvissä unissani haaveilen että olisit minun, saisin olla lähelläsi aina. Mutta, tämä maailma ei sisällä mitään onnellisia ratkaisuja. Joka päivä vain totuttelen siihen ajatukseen, että sinua ei ole minulle olemassakaan. Et ole minun. Miten voisit olla?
Haaveileminen on turhaa. Realismi on kaikkea muuta, kuin rakkautta. Rakkaus on utopiaa.
Välillä harmittaa elää tässä maailmassa. Molemmat tiedämme, että pidämme toisistamme, olemme juuri samanlaiset. Mutta tämä maailma estää kaiken, mikä olisi yhtään sen enempää.
Toivottavasti tämä tunne ei etene pidemmälle. Siinä vaiheessa, kun pakottaudun myöntämään itselleni asian, "rakastan sinua", teen itselleni henkisen itsemurhan.
Silti toivon, että sanoisit minulle "rakastan sinua".
Ihastun vaan harvoin, ja ainut asia minkä ihastumisesta joka kerta voin muistaa, on, että siitä ei jää muuta kuin paha mieli ja katkerampi sydän.
Mitä nyt teen? Yritänkö vain unohtaa sut, ja teeskentelen etten tunne mitään sua kohtaan? Vaikka näenkin sinut lähes joka päivä.
Etkä edes tiedä miten ainutlaatuinen olet. Olet ihastunut joka ikiseen asiaan sinussa. Miten pääsen tästä ohi... Tiedän vain, että syvissä unissani haaveilen että olisit minun, saisin olla lähelläsi aina. Mutta, tämä maailma ei sisällä mitään onnellisia ratkaisuja. Joka päivä vain totuttelen siihen ajatukseen, että sinua ei ole minulle olemassakaan. Et ole minun. Miten voisit olla?
Haaveileminen on turhaa. Realismi on kaikkea muuta, kuin rakkautta. Rakkaus on utopiaa.
Välillä harmittaa elää tässä maailmassa. Molemmat tiedämme, että pidämme toisistamme, olemme juuri samanlaiset. Mutta tämä maailma estää kaiken, mikä olisi yhtään sen enempää.
Toivottavasti tämä tunne ei etene pidemmälle. Siinä vaiheessa, kun pakottaudun myöntämään itselleni asian, "rakastan sinua", teen itselleni henkisen itsemurhan.
Silti toivon, että sanoisit minulle "rakastan sinua".
Vastaukset 9
Vanhimmat
love you.
Veit sanat suustani (paitsi emme ole ihan samanlaisia, täydentäisimme sopivasti toisiamme). Minä olen jo tuon henkisen itsemurhan tehnyt... Jep. Ei kannata tehdä. Ei kivaa.
Jos tiedätte molemmat pitävänne toisistanne niin mikä estää?? Maailma? Miten muka? Vai ne sinun traumat joita edellisen ihastuksesi ovat jättäneet?
Siis miksi sinun pitää päästä ohi, ja teeskennellä ettei häntä ole olemassa, eikä tunteita joita tunnet?
En käsitä mikä voi olla tässä maailmassa noin ylitsepääsemätöntä etteikö kaksi ihmistä voisi saada toisensa jos he sitä haluavat.
Maailma ei ole reilu, se nyt myönnetäköön. Suomeksi sanottuna vituttaa.
Olemme tämän ihanan ihmisen kanssa samalla vuosikurssilla yliopistossa, näemme päivittäin ja opiskeluvuosia edessä vielä riittää. Itselleni se ei ole mikään ongelma, mutta tämän toisen mielipide kävi mielestäni ihan selville.
Parempi on, että unohtaa tunteensa, se itselleni ainakin helpoin keino. Tietää kuitenkin, ettei ihastumisesta ole mitään hyötyä. Päätyisimmekö yhteen? Tuskin. Niin on käynyt aina ennenkin. En voi vain yksinkertaisesti uskoa muuta.
se on. Olen kanssasi samaa mieltä kaikesta muusta, mutta tuo "itsemurha" on liian rankka ilmaisu ainakin minulle.
Itse myönsin tunteet, jopa sallin itselleni, niin helpotti. Usko tai älä. Toinen osapuoli on varmasti huomannut tykkäämiseni, pelkäämpä että joku meitä nähnyt on myös rekisteröinyt eleet, ilmeet jne tiedostamattomat asiat .
Elämä vain on tämmöistä.
Asian positiiviseksi kääntäminen auttaa; katkeruus myrkyttää mielen ja sydämen.
allekirjoittaa kaiken tuon, paitsi että minä lipesin jo sen ihastumisen toiselle puolelle. En ole koskaan tuntenut näin voimakkaasti ja se hämmentääkin. Minä yritin jo tuota henkistä itsemurhaa, mutta se ei kannata - maku vain meni kaikesta. Liika älyllisyys kuivattaa ihmisen ja tuhoaa luovuuden. Itselleni ainoa este on vain se, että hän on naimisissa, ja oma epävarmuuteni, joka johtuu huonosta itsetunnosta. Mutta antaa nyt päivien kulua ja katsoa mihin tämä tästä vielä kääntyy.
Naiselle vai miehelle?
Miehestä puhun, naisen näkökulmasta. Eikös se ole jo ilmiselvää?
ne seikat, miksi maailma estää kaiken? Haluaisin tietää, että pystyisin itsekin sopeutumaan tilanteeseen paremmin. Tai sopeutuisin ainakin silloin, jos olen tuota mieltä itsekin. Nyt vain toivon, että antaisit meille mahdollisuuden.