en minä hiilillä kävellyt
vaikka jalkapohjani olivatkin arat
niskani paino
en tiedä senkään synnyinsijaa
ei se savua ollut
joka sai silmäni kyyneliin
eikä kenenkään otteesta irtoaminen
saattanut minua eksyksiin
ja vaikka minun oli nälkä
ei sitä tyydyttänyt ruoka ei juoma
vilustako vapisin
vaiko vain vaistojeni harhailevuutta
kerro !
pohjaton ikävä
kaukana maailman reuna
tavoittamattomissa liian paljon
liian monta utopiaa
luetteloi minulle tämä ihmiselo
rakkaus ja rakkaudettomuus
tee niistä tarua tai totta
saata yli kipujeni vuoren
taas jokin ääni minulle sanoo
tarraa kiinni
purista niin, että rystysiin koskee
sydänkin
lyö melkein läpi rinnan
älä jätä minua yksin
ethän ?
vaikka jalkapohjani olivatkin arat
niskani paino
en tiedä senkään synnyinsijaa
ei se savua ollut
joka sai silmäni kyyneliin
eikä kenenkään otteesta irtoaminen
saattanut minua eksyksiin
ja vaikka minun oli nälkä
ei sitä tyydyttänyt ruoka ei juoma
vilustako vapisin
vaiko vain vaistojeni harhailevuutta
kerro !
pohjaton ikävä
kaukana maailman reuna
tavoittamattomissa liian paljon
liian monta utopiaa
luetteloi minulle tämä ihmiselo
rakkaus ja rakkaudettomuus
tee niistä tarua tai totta
saata yli kipujeni vuoren
taas jokin ääni minulle sanoo
tarraa kiinni
purista niin, että rystysiin koskee
sydänkin
lyö melkein läpi rinnan
älä jätä minua yksin
ethän ?
Vastaukset 12
Vanhimmat
Ja tästä nauttii, mutta ammattitaito...Tässä vain totuus lyhyesti.
no kiitoksia.
Eihän harrastelijalta VOI odottaa ammattitaitoa,
se on sitä mitä on =(
Kiitos kuitenkin, että poikkesit jättämässä sanasi.
Hyvää päivä jatkoa.
...että Sinulla ON ammattitaitoa. Eihän se nyt väärinkäsitys...
nöyränä sanoistasi kiitän,
vaikka en millään muotoa tunne olevani
mitään muuta, kuin harrastelija runouden
maailmassa. Ilo on kirjoittaa, se riittää siihen
että käsi tarttuu kynään ja alkaa liukumaan
paperin pinnalla.
Hyvää huomenta ja uutta päivää Sinulle.
... tuntemuksia.
minne haaveeni ja unelmani menee
koviin käsiinkö ?
jotka hellästi vuodattavat ne iholleni takaisin
toisen omilla tuntemuksilla lisättynä.
siis ota kiinni rakkauteni
rakasta ehjäksi ja kokonaiseksi
sinulle
minulle
rakkaus yhteinen ...
olipa moni ilmeinen runo ja häikäiseviä sanoja.
jotenkin uutta lindaa mutta aina yhtä lumoavaa
joten hyvä upea linda !!!
kovasti odotin, että Sinulta olisi ollut uusi
aloitus tälle aamulle upean ' tyttö tunturin '
jälkeen, jotain jatkumoa ehkä sille tai
sitten jotain muuta. Runosi oli mahtavaa
kuvausta, ja jäi ehdottomasti liian vähälle
huomiolle ! Taitosi on kuitenkin merkille
pantavan täyteläistä ja nautinnollista luet-
tavaa.
Mutta palautteeseesi.
Kyllä runossani oli n. 90%:tisesti kaikki ihan
tästä elettävästä elämästä, pienellä fiktion
ripauksella ryyditettynä. Sinun sanoissasi on
aina kannustava kaiku, kiitos siitä.
Erinomaisen positiivista päivää sinne tunturien
maisemiin ja vielä lämmin kiitos palautteesta.
kaipaankaan Sinua ,
en voi olla paikallani
kyynelharso peittää silmäni
ajatukseni harhailevat
sinne tänne,vailla mitään
kiintopistettä.
Vain Sinä !
Saat minut rauhoittumaan,
sydämenlyöntini tasaantumaan
rakkauden kaipuuni tyydytettyä.
Saavu pian !
Lämpimine tunteinesi
purista minut syliisi
äläkä päästä koskaan pois.
Nautinnollista luettavaa .
Kiitos linda. T: J
Sinulla taas on se oma taitosi löytää
joka kerran runostani toisenlainen ja
herkkä, puhutteleva muoto - erilainen
kuin minun säveleni ovat.
Talletan jälleen vissiin paikkaan Sinun
herkän ja puhuttelevan versiosi.
Lämpimin kiitoksin
linda
Sano minulle, kerro, oletko vain kuvitelmani
keltaisessa mekossa maisemassani, hymysikin
ja punaiset lehdet koruina kaulallasi, olenko
mukana vain unelmassa joka lopulta särkyy..
Onko tämä kaikki, joka minua niin kohottaa ja
vahvistaa itseluottamukseen, kerro ettei tämä ole
unen rajaa, sen siipien hiljaista liikettä yön kasvoissa,
vaan tämä on totta, vapautunut uusi minäni..
Että olen kulkenut ohitse painajaiseni, likunut
sivuitse tummien henkien, ilkkuvan ivan lävitse,
lävistänyt kateuden kuplat ja Sinä viimein olet
olemassa todellisuuden kynnyksellä, odotatako..
Annat hetken, että voi kääntyä, hyvästellä heidät,
jotka alentuivat pahuudelle minuun, tahtoisin antaa
heille valon pimeäänsä, sitten minä astun Sinuun ja
todellisuuteesi, suutelen nälissäni lehtiä kaulallasi...
sinun neito syys, kun kesän kummajaiset
pois särkyvät..
http://www.youtube.com/watch?v=P1y9Yc3HbkU&feature=related
Kiitos Runostasi.
Rakkausrunossasi oli inhimillisyyttä, sanomaa ja
elämää nähneen naisen sydäntä.
Kun osaa asettaa tekstiin tunnetta aitona ja lukija sen itsessään elää,
saa aitoutta ja oikean elämän makua. Itselleni se on Rakkaurunossa
suuri asia. Sokeriset kuoret sulaa suussa, mutta aito Runo jää
mauksi mieleen.
Tekstisi oli rakenteeltaan hieno ja elävä, tästä
elämästä. Huilea loppu tunnelmaltaa, liikuttava.
Kovasti hyvä Runosi.
Voimia ja kannustusta päivääsi.
kauniissa raameissa oli valitsemasi musiikkivideo,
joka täydentää runosi tunnelmia, osin tietenkin
myös omani - samoja elementtejähän molemmissa
kuitenkin on.
Sinun runosi on kuin syksyn keijukaisen tai halti-
jattaren kauneus ja herkkyys, mutta myös ihmis-
mielen myllerrystä - samaa riipovuutta, mitä hain
omaani. Sinä teet sen vain taidokkaammin ja
syvällisemmillä sanoilla ja säkeillä liitteineen.
Toivoisin omaavani Sinun sielusi syvyyden ja sydämesi
herkkyyden, ehkä sillä tavoin saisin myös runoihini
erilaisten tunnelmien kiteytystä.
Kiittää tuhannesti ja toivottaa hyvää uutta päivää Sinulle
linda
Mikä lohduton pyyntö päätti tämän runon.
Täytyy sanoa, että nyt tämä koski jonnekin sellaiseen kohtaan, että tuntu. Kysymys on hyvin ajankohtainen. Ei tosin rakkaudessa, tai no, rakkautta sekin kaiketi. Kun joutuu miettimään milloin on koiraystävän aika lähteä, ja vielä omasta päätöksestä.
En mie osaa muuta sanoa.
mie olen hyvin pahoillani rekkusi ja Sinun puolesta.
Kahdesta sairastaneesta koiruudesta luopuneena tiedän,
kuinka ajatuskin asiasta raastaa sydäntä. Voimia, voimia
Sinulle toivotan raskaan asiasi kanssa. Muuhun minusta
ei ole, paitsi tietysti kiittämään.
Ikävää, että runoni nosti kipeän asian lukiessasi pintaan.